Peruvaatimuksenani oli saada aikaan mahdollisimman yksinkertainen kytkent�, jolla tietokoneelta tulevan kuvan saa esitetty� television ruudulla. Mahdollisimman yksinkertainen elektroniikka on toteutettvissa kun k�ytet��n television EURO-AV-liit�nn�st� l�ytyv�� RGB-sis��ntulomahdollisutta ja ohjelmoimalla VGA-kortin l�hett�m��n kuvaa television haluamassa muodossa. EURO-AV-liit�nn�st� l�ytyv� RGB-sis��ntulon v�rikomponenttinastat ovat suoraan yhteensopivia sek� impedanssiltaan ett� signaalitasoiltaan VGA-kortin ulostulojen kanssa. EURO-AV-liit�nn�n RGB-sis��ntuloja k�ytett�es� televisio haluaa videosis��ntuloonsa komposiittisynkronointisignaalin, josta on esimerkki kuvassa 9.
Kuva 9: Esimerkki kompossiittisynkronointisignaalista.
VGA-kortti k�ytt�� erillisi� synkronointisignaaleita, eik� standardissa ole suoraan tukea kuvassa 9 esitetylle komposiittisynkronointisignaalille (jotkin n�ytt�kortit t�t� tukevat, mutta ominaisuus ei ole yleinen). Normaalin VGA-kortin erilliset synkronointisgnaalit esitell�n kuvassa 10.
Kuva 10: VGA-kortin erilliset vaaka- ja pystysynkronointisignaalit.
Muunninkytkenn�n teht�v�n� on muuttaa VGA-kortilta l�htev�t erilliset synkronointisignaalit television haluamaksi komposiittisynkronointisignaaliksi sek� asettaa muut SCART/EURO-AV-lit�nn�t signaalit sellaiseen tilaan, ett� televisio vastaanottaa RGB-signaalia sis��n. Kuvassa 11 esitetty kytkent� on k�ytt�m�ni kytkent�ratkaisu. Se ei ole kaikkein yksinkertaisin ratkaisu n�ihin teht�viin, mutta se on suunniteltu mahdollisimman yleisk�ytt�iseksi.
Kuva 11: VGA->TV muuntimen kytkent�kaavio
Kytkenn�n toimintalogiikan muodostaa piiri U1, joka sis�lt�� nelj� XOR-porttia. Yksi n�ist� porteista riitt�� vaaka- ja pystysynkronointisignaaleiden yhdist�miseen kunhan n�iden signaalien polariteetit ovat oikeat. Koska piiriss� oli viel� kaksi ylim��r�ist� porttia, suunnittelin n�iden signaalien sis��ntuloihin kytkenn�n, joka pit�� t�lle signaalin yhdist�v�lle portille menev�t synkronointisignalit aina polariteetiltaan oikeanlaisina. Synkronointisignalin polariteetin vakiona pit�v�t kytkenn�t koostuvat kummatkin yhdest� XOR-portista, yhdest� vastuksesta (R1,R2) ja yhdest� kondensaattorista (C1,C2). Vastukset ja kondensaattorit muodostavat alip��st�suodattimen, jonka ulostulo pysyy ykk�sen� kun synkronointisignali on polariteetiltaan negatiivinen ja nolla kun synkronointisignaali on polariteetiltaan positiivinen. Kun suodattimelta tuleva ulostulo on positiivinen, niin per�ss� oleva XOR-portti k��nt�� siihen sis��n tuodun synkronointisignaalin polariteetin.
Transistorit T1 ja T2 muodostavat ulostulopuskurin, joka pystyy ohjaamaan television 75 ohmin videosis��ntuloa television haluamalla signaalitasolla. Kytkent� ei ole kaikkein yksinkertaisin mahdollinen, mutta aikaisemmin suunnitelmissani vastaavien videokytkent�jen prototyypeiss� hyvin toimivaksi todettu, joten k�ytin sit� sellaisenaan t�ss� muuntimessa. Vastus R8 sy�tt�� sopivan ohjausj�nnitteen television Fast Blanking -sis��ntuloon, jolla televisio kytket��n ottamaan kuva sis��n RGB-sis��ntulosta.
Muunnin tarvitsee toimiakseen 5 voltin k�ytt�j�nnitteen Rakentamissani kappaleissa olen k�ytt�nyt k�ytt�j�nnitteen muodostamiseen kuvan 12 mukaista yksinkertaista 7805-regulaattoripiiriin perustuvaa kytkent��. T�m� kytkent� pystyy tuottamaan vakavoidun 5 voltin positiividen k�ytt�j�nnitteen kun sis��ntuloj�nnite on j�nnitealueella 7-20 volttia. Kytkent� on suojattu oikosulkuja ja ylikuumenemista vastaan. T�m� suojaus on toteutetu hy�dynt�en 7805-piirin sis�isi� suojausominaisuuksia. T�m� virtal�hdekytkent� pystyy sy�tt�m��n virtaa noin 150 milliampeeria kun 7805-piirille ei ole asennettu j��hdytysripaa. T�m� riitt�� hyvin kuvan 11 kytkenn�lle, joka kuluttaa virtaa vain parikymment� milliampeeria.
Kuva 12: 5V virtal�hteen kytkent�kaavio
Sis��ntuloj�nnite t�lle virtal�hekytkenn�lle on rarentamissani laitteissa ollut per�isin edullisista yleismuuntajista, joista on helposti saatavana 9-12V tasaj�nnite. K�ytt�m�ll� valmista hyv�ksytty� verkkomuuntajaa on helppo t�ytt�� s�hk�turvallisuusm��r�ykset, kun itse kytkent� toimii vaarattomalla j�nnitteell�.
Ensimm�iset prototyypit kasasin koekytkent�levylle. Kytkent� kasattiin siin, ett� suurin osa signaaleista menee suoraan VGA-liittimelt� SCART-liittimeen ja ainoastaan tarvittavat synkronointi- ja ohjaussignalit vied��n muuntimen piirilevylle. Prototyypin rakentaminen oli helppoa, koska kaikki komponentit ovat perinteisi� reik�asennettavia komponentteja.
Kun tuli tarve kasata muutama kappale n�it� kytkent�j� suunnittelin Aki Suihkosen kanssa painetun piirilevyn t�t� kytkent�� varten k�ytt�en EasyPC-piirilevynsuunniteluohjelmaa. T�ss� piirilevyss� on tilaa sek� itse kytkenn�lle ett� virtal�hteelle. Valmistin piirilevyt itse valotusmenetelm�ll� k�ytt�en valotusfilmin� laserkirjoittimella tulostettua kalvoa, jossa on piirilevyn kuva. Kuvassa 13 esitt�� k�ytetyn piirilevyn kuparipuolen.
Kuva 13: VGA->TV muuntimen piirilevyn kuparipuoli
Kuva 14 esitt�� valmista kasattua kytkent��, johonon juotettu kaikki komponentit paikalleen. Kaikki komponentit on juotettu paikalleen ja t�m�n lis�ksi piirilevylle on lis�tty tarvittava liittimet siihen tulevia johtoja varten.
Kuva 14: Kuva valmiista muuntimen piirilevyst�, johon on juotettu kaikki komponentit paikalleen.
Kytkenn�n rakennusohjeet ovat olleet saatavana WWW-sivuiltani vuodesta 1996 alkaen. T�ll� hetkell� ne on saatvana englanninkielisen� versiona osoitteesta http://www.hut.fi/Misc/Electronics/circuits/vga2tv/.
Ymp�ri maailmaa olevat elektroniikkakytkent�jen rakentajat ovat rakentaneet n�ut� kytkent�j� muutama kymmenen kappalettav vuosien 1996-1999 v�lill�. Saamani palautteen perusteella n�m� rakennetut kappaleet ovat toimineet hyvin kun ne on saatu aluksi toimimaan. Yleisimm�t ongelmat itse kytkenn�n kanssa ovat olleet virheet transistorien kytkenn�iss�, jotka ovat monella rakentelijalla menneet v��rin kun kytkent� on rakennettu koekytkent�levylle sivuilla esitellyn esimerkkipiirilevyn sijasta tai kytkenn�ss� on k�ytetty jotain erilaisen nastaj�rjestyksen omaavaa korvaavaa transistorityyppi� transistorien T1 ja T2 paikalla. Saamani palautteen perusteella olen parannellut verkossa olevan version vianhakuohjeita. Kun kyktkent� on saatu toimimaan, niin sen j�lkeen suurimmat ongelmat ovat olleet ajuripuolla.
Kytkent� liitet��n VGA-kortin monitoriulostulon ja television v�liin. Kytkent� tuottaa television kuvaputkella n�kyv�n kuvan kun tarvittvat ajuriohjelmat on otettu k�ytt��n. Jos ajuriohjelmia ei ole k�yt�ss� television ruudulle ei synny j�rkev�� kuvaa, koska normaali televisio ei pysty synkronoitumaan VGA-kortin normaalitilassa l�hett�m��n kuvasignaaliin.
Normaali kytkenn�n k�ytt�tilanteessa tietokone k�ynnistet��n normaalisti k�ytt�en normaalia monitoria k�ytt�laitteena. Kun kuva halutaan televisioon, k�ynnitet��n ajuriohjelma, errotetaan tietokoneen monitori sek� kytket��n muunnin n�ytt�korttiin.
Suurimpia k�yt�nn�n ongelmia kytkenn�n k�yt�ss� on ajuriohjelmien tarve. Jos k�ytetylle n�ytt�kortille ei l�ydy sopivaa ajuria, niin kytkenn�ll� ei tee mit��n tietokoneen televisioon kytkemisess�.
Kytkenn�n perusvaatimuksena on, ett� televisiosta, jonka kanssa sit� k�ytet��n pit�� l�yty� SCART/EURO-AV-liit�nt� jossa RGB-sis��nmeno on tuettu. SCART-liit�nt� on hyvin yleinen Suomessa ja Euroopassa k�yt�ss� olevissa alle 10 vuotta vanhoissa televisioissa, mutta esimerkiksi USA:ssa kyseist� liitint� ei k�ytet�. K�yt�nn�ss� l�hes kaikki SCART/EURO-AV-liit�nt�nn�ll� varustetut televisiot huolivat RGB-signaalia sis��n ainakin toisesta SCART-liittimest��n. Markkinoilla on kuitenkin ollut ainakin muutamia televisioita, jotka eiv�t kelpuuta RGB-signaalia sis��ns� (mm. muutamat varhaiset 100 Hz televisiomallit). T�t� kytkent�� ei pysty k�ytt�m��n tietokonekuvan ��nitt�miseen videonauhurille, koska normaalit kotivideonauhurit eiv�t osaa hy�dynt�� SCART-liit�nn�n RGB-signaaleita.
Useissa k�yt�nn�n sovellutuksissa olisi mukava, ett� saman kuvan saisi sek� monitorille ett� television ruudulle samanlaisena. T�m� ei kuitenkaan onnistu t�ll� kytkenn�ll�. T�t� ominaisuutta ei ole toteutettu, koska RGB-signaalin jakaminen kahteen l�ht��n vaatisi paljon lis�elektroniikkka ja television sek� VGA-monitorin haluamat kivataajuudet ovat erilaiset. Jos RGB-signaalin jakaisikin kahdelle n�yt�lle, niin ainoastaan yhdess� niiss� n�kyisi kunnollinen kuva kerrallaan, koska VGA-monitorin haluama juovataajuus on liian suuri televisiolle ja television k�ytt�m� juovataajuus on liian pieni VGA-monitorille.
Kuvan 11 kytkent� ei pysty tuottamaan normaalin VGA-monitorin VGA-kortille l�hett�mi� monitorintunnistussignaaleita. N�it� tunnistussignaleita k�ytet��n kun PC k�ynnistet��n. Tunnistussginalit monitorin tukemien resoluutioiden kohdalta eiv�t ole tarpeen, joten yleens� selvit��n ilman mit��n tunnisussignaaleita. Joidenkin vanhojen n�ytt�korttien kohdalla ongelmaksi saattaa tulla. et�t kortti olettaa muuntimen olevan tunnistussignalien puuttuessa mustavalkoinen VGA-monitori ja alkaa l�hett�� sille mustavalkoista kuvaa. T�st� ongelmasta p��see eroon joko pit�m�ll� v�rillisen monitorin kytkettyn� aina PC:t� k�ynnnistett�ess� tai kytkem�ll� VGA-korttiin menev�ss� liittimess� nastat 5 ja 11 toisiinsa.
Kuvan 11 kytkent� sopii hiukan muunneltuna my�s yleismuuntimeksi sellasiin sovellutuksiin, joissa on tarpeen liitt�� PC dataprojektoriin tai tietokonemonitoriin, joka tukee PC:n k�ytt�mi� kuvanp�ivitystaajuuksia, mutta sen liit�nt� k�ytt�� komposiittisynkronointisignaalia. T�ll�isess� tapauksessa kytkent� toimii hyvin ilman mit��n erityisi� ajurohjelmia ainoastaan synkronointisignaalien muokkaimena. Korvaamalla ulostulossa oleva SCART-liitin nelj�ll� BNC-liittimell� kytkenn�st� saadaan k�tev� sovitin VGA-kortin ja nelj�ll� BNC-liittimell� varustetun videon�ytt�laitteen v�lille. Kuva 15 esitt�� t�ll�isen muunnellun kytkenn�n kytkent�kaavion. Olen k�ytt�nyt t�t� kytkent�� PC:n VGA-grafiikkakortin liitt�miseksi muunmuassa Barco:n ja Electrohome:n valmistamiin dataprojektoreihin, joissa on nelj�ll� BNC-liittimell� varustettu videosignaalin sis��ntulo. Kytkent� on toiminut k�yt�nn�ss� aivan yht� hyvin kuin kaupallisetkin vastaavat muunninlaitteet.
Kuva 15: Videoprojektorisovittimeksi muunnettu VGA->TV kytkent�
Koska edell� esitety� kytkent�� ei pysty kytkem��n aivan kaikkiin televisoihin eik� sen l�hett�m�� kuvaa pysty tallentamaan videonauhurille. T�t� varten mieless�ni k�vi pitk��n ajatus suunnitella kytkenn�st� my�s komposiittivideosignaaleita tuottava versio. T�ll�isen kytkent� on kuitenkin tekniikaltaa paljon monimutkaisempi kuin RGB-ulostuloa antava versio. Valitettavasti monet RGB-kompossiittivideo-muunninpiirit ovat hankalasti saatavia komponentteja sek� ne vaativat ymp�rilleen koko joukon muita hankalasti saatavia komponentteja, kuten erikoisia kiteita, suotimia, keloja ja viivelinjoja.
Tein SCART-liit�nt�ist� kytkent�� kokeillessani alustavia kokeiluja Commodore Amiga -tietokoneeseen suunnitelulla A520-televisiomodulattorilla. T�m� laite sis�lsi itsess��n RGB-komposiittivideomuunninelektroniikkaan, jonka yhdistin oman SCART-kytkent�ni jatkoksi. N�m� ensimm�iset kokeilut eiv�t kuitenkaan olleet onnistuineita, koska ainoa mit� sain ulos oli mustavalkoinen kuva. En saanut yrityksit�ni huolimatta v�rej� toimimaan kunnolla, joten p��tin lopettaa t�m�n kytkent�idean suunnittelun.
Projekti oli p�yt�laatikossa reilun vuoden, min� aikana luin lis�� kirjallisuutta videotekniikasta ja laitoin jo toimimaan saamani kytkenn�n tiedot saataville WWW-sivulleni. Kytkent� kiinnitti Hybrid Production -yrityksess� ty�skentelev�n Jouni Mannosen huomion kev��ll� 1996. Heit� kiinnosti PC:n k�ytt�minen kaapelitelevisioj�rjestelm��n liitett�v�n pelij�rjestem�n osana. Suunnittelemani RGB-ulostuloa antava muunninkytkent� osoittautui toimivaksi sovittimeksi Matrox Millenium-n�ytt�kortin ja Kramer Electronicsin valmistaman framestore-yksik�n v�lille. T�ll� yhdistelm�ll� oli mahdollista tuottaa hyv�laatuista videosignaalia, jota kelpasi sy�tt�� kaapelitelevision l�hetysj�rjestelm��n. T�m� ratkaisu oli toimiva, mutta hinnakas, koska laitteistossa pelkk�n� RGB-kompossiittivideomuuntimena k�ytetty framestore-yksikk� maksoi noin 7000 markkaa.
Projektia vet�v� Saraxa Group oli kiinnostunut halvemmista vaihtoehdoista. Valitettavasti mik��n kohtuuhintaisiata muuntimista ei t�ytt�nyt projektin vaatimuksia kuvanlaadun osalta. N�in ainoaksi vaihtoehdoksi j�i oman erikoiskytkenn�n suunnittelu ja valmistaminen. Koska hallitsin muunnitekniikan ja markkinoilla oli tullut hommaa helpottavia piirej� p��tin ottaa haasteen vastaan ja suunnitella oman muuntimen joka tuottaa riitt�v�n hyv�laatuisen kuvan ja on riitt�v�n edullinen.
Kytkenn�n ytimen muodostaa Analog Devicen valmistamaan AD722-muunninpiiri. T�m� piiri pystyy muuttamaan sis��ntulevan RGB-signaalin PAL- ja NTSC-videostandadien mukaisiksi kirkkaus- (Y) ja v�risignaaleiksi (C). N�m� signaalit on saatavana piirist� ulos valmiiksi puskuroituna ja t�ten sopivat suoraan S-videoulostulon toteuttamiseen. T�m�n lis�ksi piiriss� on my�s kompossiittivideoulostulo, jonka signaali on yhdistelm� kirkkaus- ja v�risignaalista. Piirin lohkokaavio on esitetty kuvassa 16 [8] Sek� komposiitti- ett� S-videoliit�nt�� k�ytet��n sek� koti- ett� ammattivideolaitteissa.
Kuva 16: AD722 piirin lohkokaavio [8]
Kytkent� suunnitellessani halusin piirin, joka toteuttaa tarvittavat asiat mahdollisimman kompaktisti ja edullisesti. Olin aikaisemmin lukenut elektroniikkalehdist� Analog Devicesin AD72x-sarjan videomuunninpiireist�, jotka vaikuttivat tarkoitukseen sopiville. Piirien saatavuuttaa sek� datalehti� tutkimalla sek� piirien edustajana suosituksella p��dyin k�ytt�m��n tuolloin aika uutta piirityyppi� AD722. T�m� AD722 piiri mahdollistaa RGB-komposiittivideomuuntimen toteuttamisen yhdell� piirill� ilman ulkoisia suodatuskytkent�j� ja viivelinjoja, koska kaikki n�m� on toteutettu elektronisesti piirin sis�ll�. Piirin hinta on hyvin kohtuullinnen (3,55 dollaria 10 000 kappaleen sarjoissa [9], noin 120 mk yksittiskappaleina) verrattuna muiden piirien ja ymp�ryskomponenttien yhteishintaan. Lis�ksi piiri� oli helposti saatavilla suoraan piirin edustajalta Oxxo Oy:lt�.
Suunniteltu kytkent�, joka on esitetty kuvassa 17, on yhdistelm� AD722-piirin datalehdess� olevaa esimerkkikytkent�� ja sek� edell� suunnittelemaan SCART-liit�nt�� varten tehty� kytkent��.
Kuva 17:Komposiittivideosignaalia tuottavan muuntimen kytkent�kaavio
Piirin U1 ymp�rille rakennettu synkronointisignaalin muunninelektroniikka on l�hes suoraan per�isin kuvan 11 kytkenn�st�. T�ss� sill� erolla, ett� synkronointisignaaleita ei lopussa yhdistet�, vaan ne vied��n n�it� varten oleviin erillisiin AD722-piirin sis��nmenoihin. Piiriiin U1 perustuvaa kytkent�� tarvitaan, koska n�ytt�kortilta suoraan tulevat synkronointisignaalit eiv�t ole aina aivan sellaisessa muodossa kuin AD722 ne haluaa.
Kytkenn�n prototyyppej� rakennellessani ja ajureita testallessani havaitsin, ett� AD722-piirin kanssa oikea vaakasynkronointpipulssin pituus on ehdottoman t�rke�� oikeanlaisen v�rivideosignaalin muodostamiseksi. Koska n�ytt�kortilla oli hankala aina tuottaa t�ysin videostandardien tarkkuusvaatimusten mukaisia synkronointipulsseja, kytkenn�ss� on piirin U2 (LM555) ymp�rille rakennettu pulssinmuokkauskytkent�, joka muokkaa vaakasynkronointipulssista aina oikean mittaisen. T�m� pulssin pituus s��det��n potentiometrill� R4 oikean mittaiseksi (4,60 mikrosekuntia PAL-videolle ja 4.59 mikrosekuntia NTSC-videolle). T�t� s��t�� varten k�yt�ss� t�ytyy olla oskilloskooppi tai videosignaalin analyysilaite sek� tieto vaaditusta pulssin pituudesta.
Kaikki AD722-piirin ymp�rill� olevat oheiskomponentit on valittu suoraan datalehden mukaan noudattaen datalehdess� oleva esimerkkikytkent��. Kytkenn�ss� oleva kytkin SW1 valitsee piirin ulos l�hett�m�n videostandardin ja SW2 valitsee k�ytetyn v�rikantoaaltotaajuuden. Sek� SW1 ja SW2 pit�� olla kummatkin s��dettyn� saman videostandardin mukaan, koska AD722 tukee ainoastaan 4.43 MHz v�rikantoaaltoa k�ytt�v�� PAL-standardia ja 3.58 MHz v�rikantoaaltoa k�ytt�v�� NTSC-standardia. Jos kytkenn�t on s��detty eri standardeille, ei piirist� tule ulos mink��n virallisen standardin mukaista videosignaalia.
Kytkenn�ss� olevat trimmerikondensaattorit C6 ja C7 s��t�v�t v�rikantoaallon taajuutta. Niiden avulla on mahdollista hienos��t�� v�rikantoaallon taajuutta. N�iden s��t�miseksi tarkkaan oikeaksi pit�isi k�yt�ss� olla kunnolliset videomittalaitteet, mutta kotik�yt�ss� riitt�� kun s��t�� trimmeripotentiometria siten, ett� television v�rit n�ytt�v�t parhaimmille.
Kytkenn�n prototyyppien rakentamista vaikeutti, ett� AD722-koteloa on saatavana ainoastaan 16-jalkaisessa SOIC-pintaliitoskotelossa. T�m� piiri on tehty asennettavaksi piirilevyn kuparipuolelle ja sen "jalat" ovat tuplasti tihe�mm�ss� kuin normaalissa DIL-kotelossa. Rakensin ensimm�isen prototyypin johdottamalla t�m�n piirin erillisill� kytkent�johdoilla koekytkent�levylle, koska en halunnut ensimm�isi� kokeiluita varten tehd� erillist� piirilevy�. Menetelm� on sen verran ty�l�s ja tarkkuuttaa vaativa, ett� en voi suositella sit� k�ytett�v�ksi muuta kuin erikoistapauksissa yksitt�isten laiteprototyyppien rakentamiseen ja n�iss�kin tapauksissa piiri tulee tukea kunnolla piirilevyn, ett� ohuen kytkenjohdot eiv�t saa aikaa oikosulkua. Kun sain kytkenn�n perusperiaatteet n�in rakennetulla prototyypill� toimimaan, suunnittelin kuvan 18 mukaisen piirilevyn. T�m�kin piirilevy on suunniteltu k�ytt�en EasyPC-ohjelmaa.
Kuva 18: Muuntimen piirilevyn kuparipuoli
Protoyyyppien piirilevyt valmistin itse k�ytt�en valotusmentem��, jossa valotusfilmin� k�ytin lasertulostimen kalvoa ja levyn� valmiiksi valoherk�ll� lakalla p��llystetty� lasikuitumateriaalista valmistettua piirilevy�. Hyv�n valotustuloksen aikaansaamiseksi k�ytin kahta p��llekk�ist� lasetulostimen tulostamaa kalvoa valotusmaskina ja valonl�hteen� oli piirilevyn valoherk�lle lakalle sopiva UV-polttimo. T�m�n piirilevyn valottamisessa piti olla tarkkana, koska osa piirilevyn kuparilevyist� on hyvin ohuita ja l�hell� toisiaan. Parin harjoittelun j�lkeen sain aikaan levyn, jossa kehityksen j�lkeen j�i valoherkk�� lakkaa ainoastaan kuparijohtimien kohdalle. T�m�n j�lkeen sy�vytin piirilevyn vetyperoksidi-suolahappoliuoksella.
Prototyyppikytkenn�n piirilevy oli toimiva. Metallikoteloon kasattu kotelo toimi kohtuullisen hyvin, mutta piirilevyn suunnittelu ei ollut kaikkein paras h�iri�ominaisuuksien osalta. T�ss� piirilevyratkaisussa ongelmat liittyviv�t l�hinn� maadoitus- ja k�ytt�j�nnitejohtojen h�iri�ihin. Kytkent� oli kuitenkin j� t�ll�isen��n varsin toimiva ja sit� k�ytettiin muutamassa koesysteemiss� ja demossa. Varsinaista tuotatoversiota varten laitteita valmistanut alihankkija suunnittelu yyden piirilevymallin, joka sopi paremmin k�ytettyn koteloon sek� jossa maadoitukset ja k�ytt�j�nnitteiden suodatukset on toteutettu paremmin.
Kytkent�� k�ytet��n hyvin samaan tapaan kuin SCART-liit�nn�ll� varustettua kytkent��. Sama ajurit toimivat my�s t�m�nkin kytkenn�n kanssa. Kun halutaan PAL-standardin mukaista signaalia ulos, niin kytkent� asetetaan PAL-tilaan ja valitaan PAL-standardin mukaista kuvaa tuottava ajuriohjelma. NTSC-standardin mukaista signaalia haluttaessa asetetaan kytkent� NTSC-tilaan ja valitaan NTSC-ajuri.
Ajuriohjelmien kirjoittaminen t�lle muuntimelle on hiukan vaikemapaa kuin SCART-versiolle, koska komposiittividoesignaali on hyvin tarkka oikeiden ajastusten suhteen. Esimerkiksi jos vaakapyyhk�ysytaajuus on hiukankin vieress�, niin siit� seuraa, ett� ruudulla olevat v�rit "levi�v�t" televisioruudulla ja videolle ��nitetty kuva on todella heikkolaatuinen. N�m� ongelmat johtuvat siit�, ett� PAL-televisio k�ytt�� tarkalleen yhden vaakarivin ajan (64 mikrosekuntia) mittaista viivelinjaa osana v�risignaalin dekooderia. My�s VHS-videonauhurissa k�ytet��n viivelinjoja osana videosignaalin k�sittelyketjua. N�iden ongelmien lis�ksi jotkin televisiot ovat hyvin tarkkoja oikeiden synkronointipulssien ajastusten suhteen: joten jos vaakasynkronointisignaalin ja v�ripurskeen keskin�iset ovat hiukankin pieless�, ruudulla n�kyv� kuva on mustavalkoinen, kun televisio ei l�yd� v�risignaalin tunnistetta.
Takaisin sis�llyslyetteloon