Elokuvat ja elokuvateatterit
Äänentoisto
Miten on huolehdittu, että elokuvateatterin valkokangas ei pilaa sen takana olevien kaiuttimien toistoa ?
Elokuvateatterin valkokankaan tulee päästää läpi sen takana olevista kaiuttimista tuleva ääni. Täysin tiivis kangas ei sovellu tähän hommaan, koska se eläisi helposti kaiuttimien ääniaaltojen tahdissa ja häiritsisi korkeiden äänien toistoa tuntuvasti. Tämän takia elokuvateattereissa käytössä olevassa valkokangasmateriaalissa on reikiä, joista ääni pääsee hyvin kankaan läpi. Mikroperforoidussa valkokankaassa on noin 300 000 reikää neliönmetrillä. Näistä rei’istä ääni pääsee hyvin läpi, mutta ne huonontavat kankaan heijastavuutta noin 25 prosenttia täysin tiiviiseen kankaaseen verrattuna.
Mikä on elokuvaäänentoiston historia ?
Elokuvaäänentoiston historia lyhyesti:
- 1889 Ensimmäiset elokuvat
- 1926 Vitaphone: Ensimmäiset äänielokuvat, elokuvat "Don Juan" and "The Jazz Singer", ääni oli talletettu erilliselle levylle
- 1928 Ensimmäinen äänielokuva, jossa ääni oli talletettu filmille, ääni monoa
- 1940-luku Stereojärjestelmä tulee kaupalliseen käyttöön, ensimmäinen monikanavaäänellä varustettu elokuva Disneyn "Fantasia"
- 1950-luku Cinerama: Kokeilua usean projektorin tekemällä leveällä kuvalla ja monikanavaäänellä (5 eteen ja 2 taakse)
- 1953 Cinemascope: 4-kanavainen magneettiääni, 3 kanavista edessä ja 1 takana
- 1955 Todd-AO 70mm: 6-kanavainen äänentoisto, 5 kanavaa edessä ja 1 takana
- 1970-luku 70 mm filmijärjestelmä otettiin laajasti käyttöön, "Star Wars," "Close Encounters of the Third Kind" ja "Apocalypse Now", ruvettiin käyttämään myös ääniformaattia, jossa 3 etukanavaa ja 2 takakanavaa
- 1990-luku Digitaaliääni tulee elokuvateattereihin, otettiin käyttöön 5.1 kanavaformaatti (3 eteen, 2 taakse, subwoofertehoste)
- 1994 Sony kehittää 8-kanavaisen digitaalisen SDDS-äänisysteemin, jossa on 5 kanavaa eteen 2 taakse sekä subwoofer
Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.sdds.com/whatis/8channel/chrono.html, mihin edellä ollut historiikkikin perustuu.
Missä ääni sijaitsee elokuvafilmillä ?
Elokuvafilmillä voi nykypäivänä olla useampiakin kuin yhtä ääniformaattia. Perinteinen analoginen optinen ääni sijaitsee kuvan vasemmassa reunassa kuva-osan sekä filmin reit'iyksen välissä. Dolby Digital ääni on talletettu digitaalimuodossa filmille filmin reikien väliin. SDDS-ääni on talletettu filmille kumpaankin reunaan reikien ulkopuoliselle alueelle. DTS-ääntä käytettäessä filmi sisältää vain ulkoista äänilähdettä ohjaavan aikakoodin, joka sijaitsee normaalin analogisen äänen ja kuvan välissä ohuena raitana. Kuva eri äänisignaalien sijaintipaikoista löytyy osoitteesta http://www.thx.com/theatres/sound_digital.html.
Miten elokuvafilmien analoginen ääni on talletettu filmille ?
Perinteinen elokuvafilmin optinen ääniraita on talletettuna filmin reunaan kuvan viereen. Niitä on kaksi rinnakkain, vasen ja oikea kanava. Tämä optinen ääniraita muistuttaa silmin katsottuna "sydänkäyrää". Optisilla raidoilla on normaali stereoääni. Ääni on filmillä 24 ruutua kuvaa edellä koska äänen lukija on projektorissa kuvaportin jälkeen (joissain filmeissä voi olla myös 15 ruudun päässä).
Jos elokuvafilmi ei ole kovin vanha, niin sen ääniraita on suurella todennäköisyydellä Dolby A- tai SR-koodattu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kahdelle raidalle on ympätty 4 kanavaa (vasen, keski, oikea, tehoste) jotka erotellaan toisistaan Dolbyn dekooderilla (vastaava kuin Dolby Surround). Dekooderi hoitaa myös A- tai SR-tyyppisen kohinanpoiston.
Optiselta raidalta ei kuitenkaan saa kovin moneen esitykseen virheetöntä ääntä, koska kun filmi kiertää muutamassa teatterissa siihen tulee likaa joka kuuluu äänessä. Käytännössä kaikissa filmeissä olla tämä optinen ääniraita siksi, että ne olisivat yhteensopivia myös sellaisissa teattereissa joissa ei ole digitaalilaitteistoa.
Joissain filmiformaateissa (70 mm filmit) käytetään filmin reunassa magneettista ääniraitaa.
Mikä on Dolby Digital ?
Dolby Digital on Dolby laboratorion kehittämä digitaalinen monikanavaäänisysteemi, josta yleensä käytetään 5.1-kanavaista versiota (3 eteen, 2 taakse ja subwoofer).
Dolby Digitalin data sijaitsee filmin reikien väleissä, mistä se luetaan optisesti.
Mikä on DTS-ääni ?
DTS on amerikkalaisen Digital Theatre Systemsin (alkujaan Universal Studioiden perustama yhtiö) kehittämä digitaalinen 5.1-kanavainen surroundäänisysteemi. DTS-äänessä on 3 etukanavaa, 2 takakanavaa ja subwooferkanava.
DTS-ääni on esitetään teatterissa erillisiltä DTS-levyiltä, jotka toimitetaan filmikelojen ohessa. Itse filmin laidassa optisten ääniraitojen ja kuvan välissä kulkee aikakoodiraita (muistuttaa morsekoodia), jota luetaan projektoriin kytketyllä optisella lukijalla samaan tapaan kuin optinen "valoäänikin" (lukija voi olla kuitenkin erillinen, jälkeenpäin asennettu). Tämä aikakoodi sitten tahdistaa CD:ltä tulevan äänen siten että se on kuvan kanssa synkassa.
Joskus saattaa DTS-ääni pudota filmikelan (projektorin) vaihdon yhteydessä hetkeksi pois ja ääni tulee optiselta raidalta Dolby stereona - teattereissa on toki myös Dolby Surround dekooderi joka lähtee mukaan automaattisesti jos DTS ei toimi. Eron huomaa helposti jos se tapahtuu ja sen osaa ennakoida ja kuunnella (filmikelan vaihdon aikanahan on aina enemmän roskaa ja naarmua kuvassa).
Mikä on SDDS-ääni ?
SDDS-ääni on Sonyn kehittämä digitaalinen elokuvien monikanavaäänisysteemi. Sillä on mahdollista saada aikaan hyvälaatuinen 5.1 tai 7.1 -kanavainen elokuvaäänentoisto.
SDDS-raidat ovat filmin molemmissa ulkoreunoissa rei’ityksen ulkopuolella. Toinen on toisen varmuuskopio ja ne on viivästetty hiukan toisistaan. Vasta kun molempien luku epäonnistuu, kytketään Dolby Stereo valoääni päälle.
Lisätietoja aiheesta löytyy osoitteesta http://www.sdds.com/.
Voiko digitaaliäänen lukua lisätä vanhaan elokuvaprojektoriin ?
Dolby Digital, DTS ja SDDS voidaan lisätä myös vanhaan elokuvaprojektoriin, sillä kaikkia luetaan optisesti. Tarvitaan vain pieni lisäluuppi filmille jossakin kohdassa. Sijainti ei ole tarkka, sillä järjestelmissä on viivesäätö, jolla huulisynkka siirretään kohdalleen.
Miksi suomessa ei näytetä SDDS-äänellä varustettuja elokuvakopioita ?
Finnkinolla on tällä hetkellä (1999 alussa) vain yksi teatteri (Bristol), joka kykenee SDDS äänentoistoon ja sielläkin vain 5.1-kanavaisena. Toinen syy siihen miksi SDDS kopioita ei näytetä Suomessa on niiden mieletön hinta:
- Ensinnäkin SDDS kopio on kallis
- SDDS-filmiin ei voida tehdä tekstityksiä perinteisesti tyylillä, jossa tekstityksen päälle vedetään ohut vaha kerros. Tämä vahakerros riittää kuitenkin tuhoamaan SDDS ääniraidan, joten tekstittämiseen joudutaan käyttämään laseriin perustuvaa tekniikkaa. (noin 200 000 markkaa/filmi).
Näistä taloudellisista syistä elokuvista ei ole otettu SDDS kopioita Suomen levitykseen.
Miten 70 mm filmin äänikanavat on jaettu ?
70 mm filmille on mahdollista tallettaa 6 analogista ääniraitaa. Perinteisesti 70 mm:n filmin tyypillinen kanavajako on viisi eteen ja yksi taakse tai kolme eteen ja yksi taakse, riippuen filmistä ja teatterista.
Uusissa 70 mm filmille kopioiduissa elokuvissa voidaan käyttää myös nykyisille digitaalisista surroundsysteemeistä tuttua kanavajakoa 3 eteen ja 2 taakse.
Kuva
Mikä on elokuvateattereissa käytetty kuvanvaihtotaajuus ?
Elokuva-alan standardi kuvataajuus on 24 kuvaa sekunnissa. Käytönnössä kaikki normaalit elokuvat käyttävät sitä.
Miten on mahdollista, että elokuvan nopeus 24 kuvaa sekunnissa ei näytä hirveän välkkyvälle katselijan silmissä ?
24Hz vilkuntaa ei tavallisen ihmisen silmät kestä vähää aikaa kauempaa, minkä takia elokuvaprojektoreissa on "mekaaninen frame doubler": suljin näyttää kutakin filmiruutua kahdesti jolloin vilkuntataajuus on 48Hz (joskus käytetään myös kolmesti näyttämistä). Tällä menettelyllä saadaan kuvan välkyntätaajuus järkevään luokkaanm mutta haittana tästä on elokuva-kuvan nykiminen, joka isolla kankaalla näkyy toisinaan erittäin selvästi.
Jokaista elokuvaruutua näytetään siis teatterista riippuen kaksi tai kolme kertaa. Tämä on helppo tarkistaa seuraavan kerran, kun käyt katsomassa esimerkiksi scifi-leffaa. Odota kohtausta, jossa tähtitaivasta rullataan hitaasti. Jos tähdet näkyvät kahtena, on suljin 48-hertsinen; jos ne näkyvät kolmena, on taajuus 72 Hz.
Syy, miksi 48 Hz ei elokuvateattereissa yleensä näytä kovin välkkyvältä tavallisen katsojan silmiin on yksinkertaisesti siinä, että kuva on tavattoman himmeä verrattuna hämärässäkään huoneessa katsottuun tv-ruutuun. Samasta syystä 35-millisen filmin rakeisuus ei näytä häiritsevältä.
Millaisia erilaisia filmijärjestelmiä ja kuvasuhteita elokuvissa käytetään ?
Alla taulukko erilaisista filmiformaateilta (peräisin Tekniikan Maailmasta 3/99 sivulta 113):
Järjestelmä Käytössä Kuvasuhteet Tekniikka
Cinemarama ei 3:1,2.77:1,2.75:1,2.59:1 kuvataan kolmella kameralla
Cinemascope ei 2.66:1,2.55:1,2.35:1 CinemaScope-linssi
Vistavision kyllä 1.96:1,1.85:1,1.66:1 kamera kyljellään
Todd-AO ei 2.35:1,2.20:1 70 mm filmi rajattu 65 mm kokoon
IMAX kyllä 2.35:1 70 mm filmi, jättikankaalle
Technirama ei vaihtelevat kamera kyljellää, erikoislinssi
Ultra Panavision 70 ei 2.76:1 70 mm filmi rajattu 65 mm kokoon
Panavision kyllä 2.35:1,1.85:1 suosituin järjetelmä nykyään
Super 35 kyllä 2.35:1 rajattu kokoonsa
Pan and Scan kyllä 1.33:1 rajattu television kuvasuhteeseen
Kuvat eri formaattien kuvion muodoista löytyy osoitteesta http://www.spaceports.com/~apexdvd/aspect.html.
Kuinka paljon elokuvia on kuvattu 70 mm filmille ?
70mm systeemiä suosittiin elokuvaformaattina 1970-luvuilla. 65mm negatiiville on kuvattu parisataa elokuvaa. Tähän lukemaan kaikki SuperPanavision, UltraPanavision, Todd-AO, Dimension-150, IMAX, ym. tekniikoilla kuvatut filmit, joissa on käytetty 65mm negatiivia. Suurin osa noista 200 on epäilemättä IMAX-leffoja.
Vaikka moni elokuva kuvattiin 65mm:lle, ei niistä koskaan tehty kuin muutama 70mm esityskopio isoimpia saleja varten. 65mm negatiivista tehtyjen 35mm printtien kuvanlaatu oli kuitenkin niin hyvä, että tavallisia teattereja ei kannattanut varustaa 70mm kalustolla.
Nykyään tämän filmaustavan käyttö on vähäistä, koska se on hyvin kallis. Varsinkin kun elokuvasta on käytännössä pakko tehdä myös 35mm versio, koska valtaosassa maailman teattereita ei 70mm kopioita voi näyttää. Lisäksi 35mm filmien laatu on parantunut huomattavasti 70mm filmien kulta-ajoista, eikä esimerkiksi rakeisuus ole enää syy kuvata isommalle negatiiville.
70mm blow-up kopioita tehdään nykyään lähinnä isoimpia saleja ja varsinkin drive-in -teattereita varten, sillä 35mm projektorin valovoima ei yksinkertaisesti riitä valaisemaan em. paikkojen valtavia kankaita.
Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa American WideScreen Museumin webbisivuihin osoitteessa http://www.simplecom.net/widefilm/.
Missä Helsingin elokuvateattereissa on voitu/voidaan esittää 70 mm elokuvia ?
70 mm:n filmiä taidettiin pystyä esittämään Helsingissä Bristolin lisäksi vain edesmenneessä Savoyssa sekä Maxim 1:ssä.
Näytetäänkö elokuvia Suomessa vielä 70 mm formaatissa ?
Kannattaa sitten katsoa ensi-iltansa ulkomailla, jos mielii nähdä 70 mm version, sillä Suomeen ei 70mm printtejä ainakaan Finnkino enää tuo (ja sama on kuulemma Sandrewsin kanta). Filmin laatu on kuulemma kehittynyt niin paljon, että kuvanlaatu ei enää häviä ainakaan 70mm blow-up versioille. Super 70mm tekstitys on lisäksi niin törkeän kallista, että ei kannata Suomeen niitä tuoda.
Leffoista luonnollisesti tehdään aina myös 35mm versiot, koska valtaosassa maailman elokuvateattereita ei pysty esittämään 70mm printtejä.
Eräissä erikoisteattereissa esitetään vielä 70 mm elokuvia. Esimerkiksi Oulun Tietomaassa (www.tietomaa.fi) esitetään vielä 70 mm filmejä. Esitettävät elokuvat ovat IMAX-dokumentteja maailmalta.
Mitä etuja ja haittoja 70 filmeillä on ?
70 elokuvaformaatti on kuvanlaadultaan perinteistä 35 mm filmiä parempi johtuen suuremman filmikoon tarjoamasta paremmasta resoluutiosta. 70 mm filmikopio pystyy tarjoamaan analogisen 6-kanavaisen äänentoiston, joten ennen digitaaliääniaikaa se oli ainut formaatti, jolla saatiin aikanaan todellinen monikanavatoisto. 70 mm äänentoisto perustuu filmin reunassa olevaan 6-raitaiseen magneettiääneen, jossa käytetään Dolby NR-kodinanvaimennusta. Valtava filmin tarjoama nauhanopeus pystyy tarjoamaan todella korkealaatuisen äänentoiston, jos kopio on kunnossa.
70 mm formaatti on häviämässä, koska hinnan takia oli tehtävä kompromissi, valoääni/digitaalikopio kun maksaa murto-osan monikanavaiselle analogisella magneettiäänellä varustetusta 70 mm:n kopiosta.
Millaisia resoluutioita käytetään elokuvien digitaalisia efektejä tehdessä ?
Koska elokuvien lopullinen esitysmedia tänä päivänä on kuitenkin 35 mm filmi, ei jotain 3000x1500 -resoluutiota kummempaa tarvita, jotta filmin rakeet peittävät digitaaliartifaktit. Efektituotanto ja jälkikäsittelyhän on elokuvissakin ollut digitaalista jo iät ja ajat, etkä sinä niitäkään pikseleitä kankaalla näe.
Digitaalikuvaa filmille tulostettessa käytetään tyypillisesti tarkkuutta 4000 pystyjuovana 35mm negatiiville. Eli niin tiheästi ettei se ole selkeästi nähtävänä filmin rakeisuuden vuoksi. Menetelmä on samantapainen kuin filmiskannerien teknologia, jossa parhaimmillaan skannataan 2000 juovaa/tuuma.
Palautetta tästä sivusta voi lähettää palautekaavakkeella.
Takaisin hakemistoon