Seuraava Samu Sauraman humoristinen kirjoittelma sfnet.harrastus.audio+video uutisryhmästä (27 Jan 1999). Täällä kirjoittajan luvalla.
Hifismissä on selvästi havaittavia kausia, jolloin tietyt suuntaukset ovat voimakkaasti esillä. Ensimmäinen lienee ollut siirtyminen sähkön käyttöön kotiste... siis tarkoitan kotimonoissa. Sähkö toi tullessaan kaiuttimet ja vei vanhanaikaista kuulokojetta muistuttaneet torvet melkein hautaan. Onneksi muutama kuulokoje sentään säilyi, jotta KOVAÄÄNISISTÄ innostuneet hifistit vielä vanhoilla päivillään muutaman vuosikymmen perästä kuulivat haukkuiko eukko seniiliksi nuijaksi vaiko täysin seniiliksi nuijaksi.
Vaan nuijat sikseen, sotikoot muut niistä. Kelanauhurien, savikiekkosoittimia huomattavasti seksikkäämpien vinyylisoittimien, kasettinauhurien, cd-soittimien ja muiden pikkuvimpaimien kautta olemme päässeet sellaiseen tallennetun äänen laatuun, että kaiuttimillakin on jotain merkitystä. Jo muinaisten roomalaisten jälkeläiset 70-luvulla keksivät diskomätkeen ja sen vaatiman kotoisasta poikkevan äänentoiston. Jumaliste, bassoonhan pitää saada lisää potkua!
Yhdestä 15-tuumaisesta ja bullet-tweeteristä koostuvat tasapainoiset PA-kaiutin wannabet eivät vielä kotikuuntelijoita tyydyttäneet. Vielä piti saada lisää passoa. Joku akustiikan jumalien siunaama (siis siunailema) kaveri keksi jättää se bullet-tweeterin kokonaan häiritsemästä pois ja jättää kaiuttimeksi pelkkä bassoelementti.
Tästä lähti liikkeelle maailmanlaajuinen hyvän äänentoiston ilosanoman julistus: lisää passoa tarjolla. Amerikkalaiset olivat tyypilliseen tapaansa väärässä ja antoivat vehkeelle nimeksi subwoofer. Sub tarkoittaa jonkun alapuolella olevaa, ikäänkuin kaiutin olisi toistanut matalampia taajuuksia kuin tavalliset kaiuttimet. Viisaat suomalaiset sen sijaan antoivat laitteelle juuri oikean nimen, lisäbasso. Lisää passoahan tuolla laitteella pääasiassa haettiin, ns. vitusti passoa.
Hifi on tekninen ala ja siksi on syytä paneutua jonkin verran lisäbassojen tekniikkapuoleenkin. Hyvä lisäbasso voidaan jakaa pääasiassa kahteen osaan, bassoelementtiin ja sen vahvistimeen. Ymmärrettävästi lisäbasso on huono, jos näistä perustavaa laatua olevista osista jompikumpi puuttuu. Ilman vahvistinta äänenlaatu ja varsinkin äänenpaine laskee huomattavasti. Ilman elementtiä ei kehdata enää edes puhua lisäbassosta vaan nolosti vain vahvistimesta vaikka kaikki tietävätkin, mihin vahvistin on tarkoitettu - bassotason lisäämiseen.
Elektronisesti monimutkainen vahvistin on myös käyttäjälle hankala. Toistaiseksi vahvistimien tehoa on joko liian vähän (tai joissain tapauksissa aivan liian vähän) tai erittäin runsaasti reservissä. Lisäbassojen omistajat ovat siksi aina miettimässä joko tehokkaaman subbarin ostoa tai leveilemässä kaikella ylimääräisellä teholla, jota eivät koskaan käytä. Varsinaisesti sopivankokoisia vahvistimia ei kukaan tietääkseni ole vielä asentanut yhteenkään lisäbassoon.
A-luokan muuten kovasti ihailtuja vahvistimia ei lisäbassoissa käytetä. Pääasialliset syyt ovat hinta ja tulipalon vaara puisessa kotelossa. Bassoille riittää oikein hyvin b-luokan bum-bum-bum vahvistin tai tehokkaampi ja transientteja siksi hyvin toistava dbmam-dbmam-dbmam d-luokkalainen. Tarjolla olisi myös h-luokan vahvistin, mutta ilmeisesti suunnittelija pelkäävät sen herättävän refleksiputkien sivuäänet liian selvästi esille.
Varsinaisesti ääntä tuottava osa lisäbassossa on kaiutinelementti. Nimenomaan tätä tarkoitusta varten suunniteltu bassoelementti, jolla on oikein hyvä toistaa bassotaajuuksia. Suuri osa bassoelementeistä on kartioltaan pahvisia. Pahvi on hyvää ja halpaa tavaraa ja riittää äänenlaadultaan suurimmalle osalle pahvikorvaisia bassofriikkejä.
Insinööreille on tarjolla teknisemmistä kuiduista, mikropalleroista ym. tavarasta tehtyjä kartiomateriaaleja. Siinä missä ennen eskimot selvisivät hyljeturkeissaan hengissä, nykyään vaeltajat kupsahtelevat Gore-Texissaan kun etsivät suurempia haasteita. Subwoofereissa asia tapahtuu niin, että vanhat ja helpot soittimet, piano, sello ja kontrabasso, iso- ja patarummut ovat niin helppoja toistaa, että ne menevät simppelillä pahvikartiollakin. Syntetisaattoreita ja muita teknisempiä äänentuottajia varten pitää olla hankalampia kartiomateriaaleja, jotta niiden ääni saadaan toistettua mahdollisimman luonnollisena.
Pääosa lisäbasson hankkijoista ostaa mallin, joka on niin suuri, että sitä ei voi asettaa hyvälle paikalle. Suuri subwoofer tuo enemmän kunnioitusta muissa subwooferin omistajissa ja tämä asia ymmärrettävästi menee äänenlaadun edelle. Samaa tarkoitusta palvelee myös ennen käytetyn niin hyvin toimineen alaspäin osoittavan elementin vaihtaminen suoraan eteenpäin näkyväksi. Näkyväksi nimenomaan. Elementin näkymisen lisäksi hyvänä puolena on myös se, etteivät kartioresonanssit vaimene samalla tavalla kuin lattiaa kohti sijoituksessa. Kartioresonansseilla saadaan subwoofer erottumaan hyvin, jos jostain poikkeustilasta johtuen bassotasoa ei voida säätää riittävän suureksi.
Eräs hyvin ristiriitainen asia suurissa subwoofereissa on. Tottakai ne näkyvät paremmin kuin onnettoman pienet purnukat, mutta pienet tuottavat säröä niin paljon enemmän, että kuuluvat ne selvemmin pienilläkin äänenvoimakkuuksilla. Jollain kun saisi tehtyä suuren subwooferin, jonka särö olisi vielä niin voimakas, että matalimmatkin äänet voisi aistia aina hyvin korkeammista kerrannaisista. Lisäbasso sekä kuuluisi että näkyisi aina.
Nostalginen kahta kanavaa kuunteleva hifisti on kotiteatteriharrastajia heikommassa asemassa. Kun pääkaiuttimia on vain kaksi pystyy kahden subwooferinkin hankinnan vielä lähes perustelemaan (ainakin itselleen), mutta suurempi määrä herättää helposti epäilystä. Ympäröivän äänen sisällä eläjillä kaiuttimia on yli tuplasti ja se tietenkin antaa hyvän tekosyyn hankkia lisää subwoofereitakin. Viisi kaiutinta tarkoittaa viittä subwooferia ja silti hyvää omatuntoa. Suuntaus on siis selvästi parempaan päin.
Kotiteatterissa on bassotoistoon paneuduttu muutenkin tosissaan. Uusissa äänijärjestelmissä bassoille on kokonaan erillinen kanava. Ihan oma pelkästään subwooferia varten tehty kanava! Ennen ei ollut ollenkaan erillistä bassokanavaa, vain honottavia ja kimittäviä pääkaiuttimia. Nyt ollaan päästy hyvään alkuun ja viittä pääkanavaa varten on yksi lisäbassokanava. Toivottavasti mahdollisimman pian lähitulevaisuudessa 5.1-formaatti tarkoittaa enää yhtä pääkanavaa. Voimme kaikki jäädä suurella innolla odottamaan, milloin bassot vihdoin ottavat oikeutetun vallan ja tarpeettomia korkeampia taajuuksia toistavat pääkaiuttimet hiljalleen kuolevat kokonaan pois.
The man in black - Samu on two scythes