Tietokoneet

Perusteet

Miten tulee suhtautua tietokoneen multimediakaiuttimien paketeissa luvattuihin hurjiin teholukemiin ?

Tietokonekaíuttimien mainoksissa ja paketeissa kerrottuihin teholukemiin ei kannata pääsääntöisesti luottaa ollenkaan. Halpoja multimediakaiuttimia valmitavat yritykset ovat tunutneet keksivän aivan omat teholukemansa noiden tuotteiden teknisiin tietoihin, eikä näillä teholukemilla vaikuta olevan oikein mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Yleensä nämä tiedoissa olevat tehot ovat kymmeniä tai satoja kertoja todellisia teholukemia suurempia!

Esimerkkejä elävästä elämästä:

• Multimedikaiuttimen paketti ja myyjä mainostaa isolla 160W teholukemaa, jostain ohjeen nurkasta löytyi sitten teholukema 10W RMS, joka sekin on luultabasti liioiteltu kun laitetta syöttävän verkkomuuntajan teho oli alle 10W
• USB-väylästä tehonsa saavalle kaiuttimelle mainostetaan 120W tehoa, vaikka USB-väylän liittimestä ei saa ulos tehoa kuin pari wattia
• 260W tehoa mainostavan multimediakaiuttimen teholähteessä lukee 9V 300mA, mikä kertoo että vahvistimeen pääsee enimmillänkin vain 3W tehoa sisään

Miten voin kytkeä tietokoneeni kodin hifilaitteisiin ?

Tietokoneen voi kytkeä helposti sopivalla välijohdolla äänikortin linjatasoisesta ulostulosta (line out, yleensä 3.5 stereojakki) sopivalla välijohdolla stereolaitteiston johonkin linjatasoiseen sisääntuloon (CD,TAPE,AUX tai vastaava). Tämän kytkennän tehtyäsi voit kuunnella äänikortista ulos tulevaa ääntä stereoidesi kautta.

Jos äänikortissa ei ole linjatasoista ulostuloa, niin voit tehdä kytkennän kuulokeulostuloliitännän tai pienitehoisen kaiutinulostulon kautta. Tällä tavoin kytkettynä äänenlaatu saattaa kärsiä (mm. yleensä lisää kohinaa ja säröä).

Jos tietokoneessa on DVD-purkukortti, jonka haluat liittää normaaleihin stereoihin, niin liittäminen onnistuu normaalin stereovahvistimeen ainoastaan stereoääniulostulosta samaan tapaan kuin äänikortinkin kohdalla. Moni DVD-purkukortti tarjoaa myös digitaalista lähtöä (yksi RCA-liitin), joka on tarkoitettu purkukortin yhdistämiseen Dolby Digital -ominaisuuksilla varustettuun surround-vahvistimeen (muihin tämä liitäntä ei käy).

Miksi tietokoneen kytkemisessä hifilaitteisiin pitää olla varovainen ja mielellään tehdä se vain kun tietokone ei ole kiinni verkkojännitteessä ?

Kun PC on kiinni maadoittamattomassa pistorasiassa, on sen rungossa n. 110 V vaihtojännite verkkolaitteen häiriönpoistokondensaattoreiden takia (kaksi kondensaattoria, joista toinen on vaihejohdosta runkoon ja toinen nollasta runkoon, jolloin rungon potentiaali asettuu jonnekin vaihejännitteen ja nollan välille). Normaalisti tämä tilanne on ihmiselle vaaraton ja saattaa aiheuttaa "kutinaa" kun konetta kädellä kevyesti koskettaa.

Tällaisen maadoittamattoman PC:n vaarana laitteille on, että vahvistimen tai tietokoneen liitännät saattavat vaurioitua, jos signaalikaapeleita kytketään tietokoneen ollessa (sammutettunakin) suojamaadoittamattomassa pistorasiassa. Tästä voi seurata laitteistovaurioista kun tietokone kytketään maadoitettuun hifilaitteistoon (esim. antennin kautta maassa kiinni olevaan) on useita esimerkkejä niin audio- kuin videoliitännöistä.

Jos tietokone on kiinni maadoitetussa pistorasiassa niin silloin ei ole vaaraa laitteistovaurioista (tosin maalenkkihurinan riski on olemassa mutta se ei yleensä laitteita pysty rikkomaan). Maadoittamattoman PC:n tapauksessa kun tietokoneen ja muun laitteiston väliin laittaa galvaanisen erotuksen, tietokoneen runko on edelleen 110 V tasolla, mutta muu laitteisto on keskusantenniliitäntöjen kautta 0 V potentiaalissa, eikä tämä aiheuta mitään ongelmia tai laitteistovaurioita.

Laitteistovaurioiden välttämiseksi ja oman turvallisuuden takia paras tapa on ensin tilata sähkömies asentamaan asianmukainen suojamaadoitettu pistorasia tietokonetta varten. Jos maalenkkiongelmia (sen aiheuttamaa hurinaa yleensä) tämän jälkeen ilmenee, voi näihin ongelmiin sitten käyttää erilaisia kikkoja, kuten antenniliitynnän erottamista tai erottimia muissa paikoissa.

Jos kaikesta varoittelusta huolimatta haluat käyttää tietokonetta maadoittamattomassa pistorasiassa, silloin on syytä kaikki tietokoneesta muihin audio- ja videolaitteisiin menevät audio- ja videosignaalit luotettavasti galvaanisesti erottaa.

Mitä tapahtuu jos kytken tietokoneen kaiutinliitännästä johdon nauhurin mikrofoniliitäntään ?

Tällaisella kytkennällä saat jotain ääntä siirtymäänkin nauhurille, mutta saat aika julmetusti säröä aikaan nauhurille menevään tavaraan. Syy tähän säröön on, että äänikortin linjaulostulosta tuleva signaali on aivan liian voimakasta nauhurin mikrofonisisääntuloon.

Jos äänikortissa on linjaliitäntä, kytke siitä piuha nauhurin linjasisääntuloihin. Jos on pelkkä kaiutinliitäntä, niin siitä nauhurin linjasisääntuloihin.

Onko tietokoneen kytkemisestä kodin audio- ja videolaitteisiin vaaraa näille ?

Maadoitettuun pistorasiaan liitettyyn PC:n liittämisessä sopivista liitimistään kodin AV-laitteistoon ei ole vaaraa näille laitteille. Tällaisesta kytkennästä saattaa laitteistossa ruveta esiintymään häiritsevää maalenkeistä johtuvaa hurinaa, joka on poistettavissa sopivilla maalenkin poistokomponenteilla (antennierottimet, audion erotusmuuntajat, brumminpoistomuuntajat videoginaalin). Maadoitetun PC:n kanssa neuvoisin vaan rohkeasti kokeilemaan ja kyselemään sitten lisää, jos jotain häiriötä tulee kuvaan tai ääneen.

Jos tietokone on liitettynä maadoittamattomaan pistorasiaan, voi niiden liittäminen kodin AV-laitteistoon aiheuttaa epämiellyttävän yllätyksen laitevaurioiden muodossa. Tyypillisen PC:n kuori ja sitä myöten tuollaisten (DVD-purkukortin?) video- ja audiolähtöjen maa killuu jossain sadan voltin nurkilla, jos laite ei ole maadoitetussa pistorasiassa. Tällainen jännite riittää huonolla tuurilla vaurioittamaan maadoitettujen elektronisten laitteiden audio- ja videosisääntuloja. Televisio, videonauhuri ja radiovirittimellä varustettu stereolaitteisto ovat kaikki tyypillisesti on suojaeristettyjä laiteita, joten niiden maataso voi periaatteessa olla missä vaan. Käytännössä nämä laitteet tulevat maadoitetuksi antennijohdon kautta, kun ne on liitettynä antennijohdolla seinässä olevaan antennirasiaan.

Useimmilta ongelmilta maadoittamattoman PC:n suhteen välttyy, kun noudattaa seuraavia ohjeita:

• Tee audio- ja videokytkentöjä ainoastaan kun tietokone ja sen lisälaitteet on irrotettu sähköverkosta (pistoke irrotettuna pistorasiasta)
• Älä turhaan irrottele ja kiinnittele piuhoja sen jälkeen kun ne on kerran kytketty

Olen kuullut, että mikäli PC on kytketty maadoittamattomaan pistorasiaan, ja TV sekä videot ovat antenniliitännän kautta maassa kiinni, niin kun kytkee PC:stä video- tai audiosignaalin videoihin/tv:seen ne mennä rikki laitteiden välisen potentiaalieron takia. Onko asiassa perää ?

Asiassa on perää. Monta halpaa PC:n äänikorttia on tässä maassa jo ehditty hajottaa maadoittamattoman PC:n kanssa. Hajonneista hifilaitteista ja videolaitteista olen kuullut vain muutamia raportteja, joten ongelma niissä on pienempi, mutta ei täysin olematon.

Monissa yleisissä video- ja audioliittimissä on sellainen ongelma, että niissä liittimen signaalijohdin voi kytkeytyä ennen signaalimaajohdinta liitintä kytkettäessä. Näin liittimen kytkentähetkellä laitteiden kuorien välinen potentiaaliero pääse laitteiden sisääntuloihin ja ulostuloihin. Tuollainen tyypillinen reilun 100V jännite ja se energia, joka PC:n virtalähteen häiriösuodatuskondensaattoreihin on tällä jännitteellä varautunut on täysin riittävä hajottamaan herkkää elektroniikkaa. Suurimmassa vaarassa ovat huonosti suojatut audioliitännät, mutta voi tuo jännite rikkoa niin video- kuin laitteiden ohjausliitäntöjä.

Seuraavassa lista liitintyypeistä ja miten niiden ongelmista:

• RCA-liitin: Keskinasta koskettaa laitteen liittimen keskiosaa ennen kuin maadoitus saa kosketuksen. Liitännässä potentiaaliero siis tuntuu sekä lähettävän että vastaanottavan laitteen puolella, joten vaurioita voi syntyä joko lähettävään tai vastaanottavaan (todennäköisempi vikaantuja audiossa) laitteeseen. Käytännössä tuo keskinasta saa kosketuksen ennen maata suunnilleen kaikissa normaaleissa RCA-liittimissä (poikkeuksena muutamat erikoisrakenteiset ammattikäyttöön tehdyt RCA-liittimet).
• 3.5 mm jakki: Keskinasta kytkeytyy liittimen runkoon ennen kuin maat kytkeytyy. Eli potentiaaliero pääsee laitteisiin ja voi rikkoa jotain. Vikaantuminen, jos sitä tapahtuu esiintyy siihen laitteeseen, mihin tuo johto on ensin kytketty kun sitä kytketään toiseen laitteeseen.
• 6.3 mm jakki: Sama tilanne kuin 3.5 mm jakilla.
• SCART-liitin: Maat ja signaalit saattavat kytkeytyä missä tahansa järjestyksessä. Todennäköisesti maa kytkeytyy ensin, mutta ei ole taattu. Eli jonkinlainen mahdollisuus laitteistovaurioihin jos on huono tuuri ja jokin signaalijohto kytkeytyy ennen moninaisia maajohtimia.
• BNC-liitin: Käytännössä hyvässä kunnolla olevilla liittimillä maadoitus kytkeytyy aina ensin ja signaali vasta sitten. Eli käytännössä vain hyvin pieni mahdollisuus laitteistovaurioihin jos käyttää huonoja liittimiä.
• S-video-liitin (4-napainen minidin): Signaalit ja maat voivat kytkeytyä missä järjestyksessä tahansa. Eli laitteistovauriot mahdollisia jos on huono tuuri.

Äänikortit

Mikä on General MIDI ?

General MIDI on eräänlainen standardi, jonka pitäisi varmistaa MIDI-laitteiden yhteensopivuus eri laitevalmistajien välillä. Siinä määritellään äänen lisäksi myös sen voimakkuus, panorointi, reverb, chorus, jne.

"Normaali" MIDI määrittelee ohjausväylän ja sen komennot ilman mitään sopimuksia laitevalmistajien välillä niiden toiminnasta, ja kun tästä aiheutui se, että eri midi- laitteilla tuotetut esitykset eivät toimineet oikein kun niitä soitettiin toisella laitteella, otettiin General MIDI standardiksi, joka laitetaan lähes kaikkiin MIDI-liitännällä varustettuihin uusiin laitteisiin.

Käytännössä, jos teet esimerkiksi tietokoneella omia midi- kappaleita, ja toistat niitä toisessa koneessa, niin lopputulos voi kuulostaa todella omituiselle, jos kummatkin laitteet eivät ole General MIDI mukaisia. Jos kummatkin laitteet ovat General MIDI -standardin mukaisia, niin sitten musiikin pitäisi kuulostaa aika paljon samansuuntaiselle. Eri laitteiden soundien eroja ei tietenkään voi välttää, joten erilaisilla laitteille toistettuna sama MIDI-musiikki kuulostaa jonkin verran erilaiselle.

Mistä tietää onko äänikortissa A/D- ja D/A-muunnin, vai ei?

Jos äänikorttiin voi suoraan liittää esim. tavalliset kuulokkeet (ja kuunnella niillä vaikka pelien ääniä), on siinä D/A-muunnin. Jos taas kortilla voi äänittää mikrofonista tai linjasisääntulosta vaikkapa kovalevylle tavaraa, on siinä A/D-muunnin. Eli käytännössä melkein kaikista kaupassa myytävistä äänikorteista nuo löytyvät.

Miksi PC:n äänikortit on niin huonoja toistamaan ääntä ?

PC:n äänikorttibisneksessä ainoastaan halvat tuotteet myyvät hyvin ja halvalla ei pysty tekemään yleensä hyvää. Kun pyritään halpaan hintaan, niin pitää käyttää niitä halvimpia komponentteja joilla sitten on huonommat suoritusarvot. Vaikuttaa että läheskään kaikkien PC:n äänikorttien suunnittelijoilla ei ole kunnollista audiopuolen kokemusta takanaan ja käytetyt analogiapuolenratkaisut eivät välttämättä ole mitenkään optimaalisia. PC:n kotelon sisusta ei ole mitenkään hyvä paikka herkälle audioelektroniikalle, koska siellä on paljon häiriölähteitä lähellä ja saatavat käyttöjännitteet ovat häiriöisiä. Toiset valmistajat ovat onnistuneet vaikeassa häiriösuojauksessa paremmin kuin toiset.

PC:n äänikorteissa valitettavasti pätee sääntö, että tuotteen pitää olla sikahalpa mennäkseen kaupaksi. Laadulla ei sitten ole niin väliä, riittää kun tekee jotain sinne päin mitä luvataan.

Tekeekö noilla satasen äänikorteilla mitään ?

Suurin ero on se, että halpojen äänikorttien analogiapuoli on huonommin suunniteltu, samoin kun koko kortin painokytkentälevyn layout. Myös käytetyt piirisarjat ovat yleensä halvempia, ja syntetisaattori on yleensä vain FM-syntetisaattori tai pienellä (1 MB) ääninäytejoukolla varustettu wavetable -syntetisaattori. Lisäksi halvimpien äänikorttien ajurituki voi olla huonoa. Pääasiallinen ero lienee halpojen äänikorttien laadunvalvonnassa. Halpa kortti saattaa olla hyvä ja toimiva, tai sitten ei. Jos hinta on satasen luokkaa niin on turha ihmetellä niitä sihinöitä ja poksahduksia mitä äänikortti toistaa.

Halvoistakin äänikorteista voi löytyä hyviä, esimerkiksi jos kortilla on CS4237B CODEC -piiri, on hyvä äänenlaatu mahdollinen, jos piirilevy on edes kohtuullisesti suunniteltu.

Miten saan kytkettyä stereokaiuttimeni koneeni äänikorttiin ?

Tähän kytkentään on kaksi eri vaihtoehtoa:

• Irrotat kaiuttimet stereoistasi. Hankit sopivan välijohdon/sovittimen jolla kaiuttimen kaapelit saa kiinni äänikortin 3.5 mm liittimiin. Kytket ne kaiuttimet äänikortin kaiutinlähtöön.
• 2. Ostat 3.5 mm stereojakki -> 2 x RCA-liitin kaapelin. Kytket äänikorttisi linjatasoisen lähdön äänikortista stereon linjasisäänmenoon (esim. CD, AUX tai TAPE sisäänmeno).

Vaihtoehto 2 on suositeltavampi, koska se on käytössä kätevämpi ja antaa paremman äänen. Äänikorttien sisäiset vahvistimet on järjestään surkeita, joten suunnilleen mikä tahansa ulkoinen stereon vahvistin antaa enemmän tehoa ja paremman äänenlaadun.

Miten saa tietokoneen kytkettyä kotistereoiden vahvistimeen ?

Varsin helposti, jos vahvistimessasi on vapaa linjasisäänmeno (tuner, tape, cd, aux, video, mutta EI phono). Tarvitset vain väliin sopivilla liittimillä varustetun kaapelin (yleensä 3,5mm stereoplugi vastaan 2xRCA). Sopiva piuha löytynee hyvin varustelluista viihde-elektroniikkaa myyvistä liikkeistä.

Jos tietokone on liitetty maadoittamattomaan pistorasiaan kannattaa tietokoneen liittäminen vahvistimeen tehdä seuraavaa tapaa noudattaen (säästää mahdollisilta laitevaurioilta):

• Irrota tietokoneen virtajohto
• Liitä audiokaapeli tietokoneen ja vahvistimen välille
• Kytke tietokoneen virtajohto takaisin kiinni

Voiko maadoittamattomaan pistorasiaan kytketyn PC:n liittäminen stereoihin rikkoa vahvistimen tai äänikortin ?

Laitteen rikkoontumisriski on ilmeinen, jos tietokone on suojamaadoittamattomassa pistorasiassa ja stereot on kiinni keskusantenniverkossa. Verkkopuolen häiriönpoistokondensaattorien vaikutuksesta maadoittamattomaan pistorasiaan liitetyn tietokoneen rungossa on 100-130 V jännite, joka on ihmiselle vaaraton (virta alle 1 mA), mutta herkille audiovehkeille saattaa osoittautua tuhoisaksi. Keskusantenniverkkoon yhteydessä oleva stereolaitteisto on taas tiukasti maassa kiinni.

Käytännössä vaaravyöhykkeessä tällaisessa tilanteessa ovat äänikorttien audiosisääntulot ja hyvin herkät vahvistimen sisääntulot. Nuo sisääntulot saavat kokea tuon reilun saan voltin jännitteen kaapelien kytkentähetkellä, koska tällaisten laitteiden audioliittimissä (3.5 mm jakki ja RCA-liitin) signaalijohto tuppaa kytkeytymään ennen laitteen potentiaaleja tasaavaa kaapelin suojamaata. Käytännössä RCA-kaapeleita kytkettäessä käy seuraavaa:

• Liittimen keskitappi kytkeytyy ensin, joten noin 1V audiosignaali + tietokoneen rungossa vaikuttava 100-130 V vaihtojännite menee suoraan audiolaitteen sisääntuloon (audiolaitteen runko on edelleen lähellä 0 V koska se on kiinni antenniverkon maassa). Tässä tilanteessa hajoaa jotain jos on huonosti suojattu ja hajotakseen.
• Vähän myöhemmin audiokaapelin signaalimaakin kytkeytyy ja yhdistää laitteiden rungot. Audiokaapelin signaalimassa alkaa kulkea tietokoneen suodatuskondensaattorien aiheuttama vuotovirta (noin 0.5 mA) ja tietokone sekä audiovahvistin pysyvät melko tarkkaan samassa potentiaalissa.

Jos teet tällaisen kytkennän, kannattaa audio kaapelien kytkentä ja irrotus suorittaa siten, että tällöin tietokone on kokonaan irti verkkopistorasiasta (pelkkä virran katkaisu koneen virtakytkimellä ei riitä). Kun audiopiuhat on kytketty kiinni ja vasta sen jälkeen kytketään koko hässäkkä seinäpistorasiaan, niin asiat ovat periaatteessa kunnossa. Sekä tietokoneen että audiolaitteiden rungot ovat siten keskenään samassa potentiaalissa.

Muita mahdollisia ratkaisuja välttää laitevauriot:

• Laitat galvaanisen erottimen tietokoneesta stereoon menevään johtoon
• Käytät sellaisia liittimiä ja johtoja, jotka takaavat että johtoja liitettäessä signaalimaa kytkeytyy aina ensin ja irrotettaessa maa irtoaa aina viimeiseksi
• Huolehdit että laitteiden rungot maadoittuvat muuta kautta vaikka audiokaapelit ovat irti (esim. tukeva erillinen maadoituskaapeli audiolaitteen ja tietokoneen runkojen välille jos sähköturva sallii).
• Huolehdit, että stereolaite ei ole ollenkaan yhteydessä maahan (ei antennijohtoa eikä muita mahdollisesti maadoittavia laitteita kiinni)
• Tilaa sähkömies vaihtamaan tietokoneen pistorasia maadoitettuun pistorasiaan (samalla menee huoneen muutkin pistorasiat vaihtoon)

Maadoitettujen tietokonelaitteiden kanssa ohjeena on laittaa kaikki tietokoneen lisälaitteet yhteen maadoitettuun jatkojohtoon kiinni, jolloin jatkojohdon maadoitusliuskojen kautta laitteiden runkojen potentiaalierot tasoittuvat. Tämä vinkki toimii hyvin maadoitetulla pistokkeilla varustettujen laitteiden kanssa (jos vahvistin on maadoitettu, niin sitten toimii). Tyypilliset kotiaudiolaitteet on varustettu maadoittamattomalla EURO-pistotulpalla, joten audiolaitteiden liittämisellä samaan jatkojohtoon tietokoneen kanssa ei ole maadoitustilanteeseen mitään vaikutusta.

Suojamaadoitetussa pistorasiassa olevan tietokoneen kanssa vaaraa laitteiden hajoamisesta potentiaaliarosta johtuen ei ole, joten uusien sähköturvamääräysten mukaan rakennetuissa taloissa asuvat ovat tässä suhteessa onnellisessa asemassa. Maadoitettuun rasiaankin kytketyn tietokoneenkin kanssa audiokaapelin kytkentä on syytä tehdä, kun laitteet on sammutettu, niin vältetään kytkennässä mahdollisesti syntyvä rätinä ja pauke.

Maadoitettujen laitteiden ja antennikaapelin kanssa voi tulla hurinaongelmia maasilmukoista, jos stereot on kytketyt (keskus)antenniin ja sitä kautta maihin. Tähän auttaa galvaaninen erotus joko audiolinjassa (jolloin stereot on maissa antennimaadoituksen kautta) tai antennilinjassa sopivalla erottimella (jolloin stereot ovat maissa tietokoneen kautta).

Aiheuttaako 6-7 metrin mittainen välijohto tietokoneesta stereoihin ongelmia ?

Pitkän johdon mahdollisesti synnyttämät ongelmat ovat häiriöherkkyys ja korkeiden äänien vaimeneminen. Nämä ongelmat ovat yleensä olemattomia alle 10 metrin kaapelivedoissa kun käytetään edes kohtuullisen laatuista kaapelia (=ei ihan halvinta paukkulankaa).

Pitkä kaapeli on tyypillisesti herkempi häiriöille kuin lyhyt, mutta ei kyllä vielä näillä etäisyyksillä pitäisi tulla mitään häiriöongelmia, ellei sitten sijoituspaikka ole hirveän häiriöinen ja kaapeli huonosti suojattua. Eli tästä ei kannata huolestua.

Kaapelin kapasitanssi aiheuttaa pientä korkeiden äänien vaimenemista, jos syöttävän laitteen lähtöimpedanssi on suuri ja kaapelin kapasitanssi on suuri. Äänikorttien lähtöimpedanssit on tyypillisesti aika pieniä (satoja ohmeja), joten vaimeneminen on todella vähäistä näin lyhyillä kaapeleilla. Jos korkeat äänet hiukan vaimenisivatkin, niin kaapelin aiheuttamat virheet ovat murto-osa siitä mitä ovat äänikortin itsensä toistovirheet (korkeat äänet yleensä vaimentuvat kortissa ihan havaittavasi). Eli kaapelin vaimennuskaan ei ole ongelma.

Miten korjaan hurinaongelman joka syntyy kun kytken tietokoneen stereoihin ?

Kun tietokoneesi on kytketty oikein maadoitettuun pistorasiaan ja stereosi on yhdistetty keskusantenniverkkoon (joko suoraan tai yhteys syntyy jotain reittiä), niin hurina syntyy keskusantenniverkon ja pistorasian maadoituspotentiaalin eroista. Tyypillisesti hurinaa synnyttävä virta kulkee antennijohdon maan kautta virittimen runkoon, siitä vahvistimen runkoon, ja siitä edelleen mikron runkoon. Tämä audiokaapelien kautta kulkeva virta voi helposti olla kymmeniäkin milliampeereja.

Jos stereolaitteissa on maadoitetut pistokkeet saattaa hurinaa esiintyä myös eri pistorasioiden maadoituspotentiaalien erosta johtuen. Eri pistorasioiden maapotentiaaliero-ongelmasta pääsee eroon kun kytket kaikki laitteet samaan pistorasiaan (yhteen maadoitettuun jatkojohtoon).

Hurinahäiriö vaimenee jos PC:n ja vahvistimen rungot yhdistää toisiinsa audiokaapelien lisäksi laitteiden rungot yhdistävällä paksulla kuparijohdolla, mutta kokonaan ei häiriöstä näin pääse eroon. Hurinahäiriöistä pääsee varmimmin eroon asentamalla erotusmuuntajan tietokoneelta stereoihin. Toinen tapa on asentaa galvaaninen erotin stereon antennikaapeliin (samanlainen galvaaninen erotin myös video/TV yhdistelmään menevään antennipiuhaan jos se on kytketty stereoihin kiinni). Tarvittavat tarvikkeet maksavat 10-20 euroa ja niitä myyvät elektroniikkaliikkeet. Lisätietoja hurinaongelmista ja niiden ratkaisemisesta löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/Misc/Electronics/docs/groundloop/.

Mitä vaaraa maadoittamattomasta tietokoneesta on äänentoistolaitteille ?

Maadoittamattoman PC:n rungossa saattaa löytyä 110 V vaihtojännitettä johtuen verkkolaitteen häiriönsuodatuskondensaattoreista (päästävät virtaa läpi tyypillisesti noin 0.5 milliampeeria). Kun tuohon laittaa audiopiuhan kiinni, saattavat stereotkin huidella tuon saman jännitteen tahdissa, mikä saattaa aiheuttaa epämääräisiä hurinoita. Jos stereot sattuu olemaan kiinni yhteisantenniverkossa, jolloin ne tulevat sitä kautta maadoitetuksi, voi tuo maadoitetun stereon ja PC:n kuoren välinen 110V jännite voi vaurioittaa äänisignaalin sisääntuloja kun audiokaapeleita irrotetaan tai kytketään.

Miten huolehdin, että tietokoneeni on kunnolla maadoitettu ?

Paras ratkaisu on kytkeä tietokone maadoitettuun pistorasiaan, jos huoneesta sellainen löytyy. Jos huoneessa ei ole maadoitettua pistorasiaa, niin sähköturvallinen tapa on tilata sähkömies vaihtamaan kaikki huoneen pistorasiat maadoitetuiksi.

Jos huoneessa ei ole maadoitettuja pistorasioita, laitteelle ei saa tuoda sähköä jatkojohdolla toisesta huoneesta, jossa sellaiset ovat. Jos tuot näin maadoitetun pistokkeen maadoitettujen sekaan, teet käyttöympäristöstä sähköturvallisuuden kannalta vaarallisen.

On hyvä idea aina käyttää tietokonelaitteiden kanssa suko-jatkojohtoa, jonka perään liitetään kaikki laitteet, näin laitteet saavat potentiaalintasauksen jatkopistorasian maadoitusliuskojen kautta. Mutta se maadoitettu jatkojohto on ehdottomasti liitettävä samassa huoneessa laitteiden kanssa olevaan pistorasiaan.

Miksi tietokoneen maadoittaminen toisen huoneen maadoitettuun pistorasiaan on vaarallista ?

Tämä määräys johtaa juurensa vanhoista sähköturvamääräyksistä: Aikoinaan maadoittamattomia pistorasioita sai asentaa tiloihin joita ei katsottu vaarallisiksi (eli esimerkiksi lattiat ovat eristävää materiaalia eikä huoneessa ole kosketeltavia isoja maadoitettuja metallipintoja). Tällöin katsottiin, että vaikka laitteessa olisi vikaa hengenvaaraa ei olisi, koska lähellä ei ole mitään tukevaa maata.

Oletetaan, että maadoittamattomassa pistorasiassa olevassa laitteessa on eristevika, joka aiheuttaa, että sen kuori tulee jännitteiseksi. Jos laitetta kosketetaan hyvin eristetyssä paikassa, ei tästä saa vielä kovin pahaa sähköiskua. Mutta jos lähettyvillä onkin metallikuorinen laite, joka on kiinni maadoitetussa pistorasiassa, niin sen kuoressa kiinteä maa. Yhtäaikaa viallista maadoittamatonta laitetta ja kunnolla maadoitettua laitetta koskettaessa ollaankin sitten suoraan vaiheen ja maan välissä, mistä seuraa vakava sähköisku.

Nykyään uusissa asennuksissa ei käytetä kuin maadoitettuja pistorasioita. Sähköturvamääräykset sanovat, että erilaisia pistorasioita ei saa sijoittaa samassa huoneessa 4m lähemmäksi (vaakasuora etäisyys) toisiaan (sähkötarkastuskeskuksen A1 1993). Tämä johtaa käytännössä yleensä siihen, että pistorasioita maadoitettuihin vaihdettaessa huoneen kaikki pistorasiat on yleensä vaihdettava.

Miksi tietokoneen äänikortin kytkeminen vahvistimeen mykistää vahvistimeni ?

Jotkut PC:n äänikortit päästävät DC-jännitettä ulos linjalähdöstään ja jotkut vahvistimet ovat herkkiä sisään tulevalle DC-jännitteelle (harvinainen ilmiö tosin). Keskustelussa on ongelmallisiksi korteiksi mainittu eräät Sound Blaster AWE32 kortin versiot ja jotkut Dolby Surround vahvistimet. Ongelma ei kuitenkaan ole mitenkään yleinen vaan esiintyy vian muutamissa tapauksissa tietyillä harvoilla laiteyhdistelmillä.

Jos järjestelmässäsi on tällainen DC-tasoista johtuva ongelma, niin DC-signaalista pääsee eroon kytkemällä kondensaattorin sarjaan audiokaapelin keskijohtimen kanssa. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi 10 uF bi-polaarinen elektrolyyttikondensaattori tai vaikka 1 uF keraaminen kondensaattori.

Miksi äänikortistani kuuluu rutinaa kun kovalevyä käyttää ?

Tuo rutina viittaa siihen, että äänikortti ottaa häiriöitä kovalevystä. Jos mahdollista, kokeile siirtää äänikortta kauemmaksi kovalevystä ja testaa auttaako se ongelmaan (aika monessa tapauksessa siirtäminen kauemmaksi häiriölähteestä auttaa).

Tarkista myös, onko äänikortin mikrofonitulo aktivoitu, koska se kerää helposti häiriöitä tietokoneen sisältä, varsinkin jos mikrofonia ei ole kytketty. Varsinkin, jos mikrofonisisääntulossa on automaattinen tasosäätö, niin se säätyy automaattisesti herkimpään kun varsinaista ääntä ei tule. Kun vahvistusta on paljon, kaikki satunnaiset häiriöäänen, joita korttiin pääsee tulevat tehokkaasti vahvistetuksi ja näin kuuluville. Tyypillisesti tuon automaattisen tasonsäädön ja koko mikrofoniliitännän voi kytkeä päälle sekä pois Windowsin mikseristä (tyypillisesti Advanced-toimintojen takaa).

Miten saisi MiniDisk:sta äänen tietokoneelle wav-muotoon edullisesti ilman analogimuunnoksia ?

Ilman korttia, jossa on digitaalinen sisääntuloliitäntä et voi ääntä koneelle digitaalisena minidiskiltä saada. Tätä ominaisuutta ei löydy halvoista perusäänikorteista, vaan on hankittava kalliimpi erikoiskortti tätä varten.

Mistä löydän äänikorttitestejä ?

Eri tietokonelehdet testaavat aika-ajoin tietokoneiden äänikortteja, joten jos olet sellaista ostamassa, niin katso vaikka kirjastossa alan lehtiä. Linkkejä verkossa oleviin äänikorttien testausartikkeleihin löytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/sound.html.

MP3

Mikä on MP3 ?

MPEG audio layer 3 on digitaalinen, pakattu audioformaatti, jolla voidaan siirtää lähes CD-tasoista ääntä. Formaatti pohjautuu rankkaan pakkaukseen, sekä ääni-informaation karsintaan, jota ei normaalisti korvalla kuulla. Tällä saavutetaan merkittävä säästö äänitiedoston koossa. Stereotoistossa MP3:n nopeus on 128 kbit/s ja tavallinen pakkaussuhde on 12:1. Pakkaussuhde vaihtelee tavallisesti välillä 10:1-14:1. Nyrkkisääntönä tiedostojen koolle voi käyttää että yksi toistettu minuutti vastaa yhtä megatavua. MP3 tiedostojen toistoon PC Windows ympäristössä tarvitaan Pentium 90 tai nopeampi, kunnon äänikortti ja kaiuttimet. Kappaleita pääsee tosin kuuntelemaan jo 486-pohjaisella koneella jos hiukan heikompi toiston laatu riittää.

Kaikki MPEG-1 audiokoodausmenetelmät (MPEG audio layer 3 mukaan luettuna) ovat epäsymmetrisiä eli koodaus vaatii purkuun nähden kertaluokkaa enemmän laskemista. Koodauksessa etsitään iteroiden tietyt laatuvaatimukset täyttävää esitysmuotoa muutamien millisekuntien pituisille ääninäytteille. Jos koodaukseen käytetään enemmän aikaa, laatua voidaan johonkin rajaan saakka aina parantaa. Osittain tämän rajan määrää käytettävissä oleva psykoakustinen malli ('standardista' riippumaton). Mp3:n purkamisen reaaliaikavaatimus on noin 20MIPSiä kuvitteellisessa arkkitehtuurissa, jossa kertolasku vie yhtä kauan kuin yhteenlasku. Käytännössä tavallinen 150MHz Pentium käyttää mp3-fileiden toistoon purkuohjelmalla (esim. WinAmp) alle puolet prosessoritehostaan (minimivaatimus on suunnilleen 100 MHz 486 prosessori). Enkoodaus eli pakkaus sen sijaan vaatii vääntöä niin, että samaisella koneella yhden minuutin pakkaaminen uusilla ohjelmilla vie laadusta ja äänen vaikeudesta riippuen tyypillisesti 3-10 minuuttia.

Käytännössä eri MP3 ohjelmissa on äänenlaadullisia eroja. Soitto-ohjelmien äänenlaadulliset erot ovat useimmiten kohtalaisen pieniä, mutta enkoodereissa ero on melkoinen. Lisäksi eräs huomionarvoinen seikka on enkooderin ja dekooderin valitseminen samasta 'tuoteperheestä'. Pelkistäen enkooderi kvantisoi epälineaarisesti taajuusalueen näytteet - rekvantisoi ja sovittaa eroavaisuuden psykoakustiseen malliin. Kvantisoidut taajuusalueen näytteet, jotka ovat psykoakustisen mallin mukaan tärkeitä koodataan lähetettävään bittivirtaan. On siis tärkeää, että enkooderin muodostama malli dekooderista on mahdollisimman oikea.

Lisätietoa MP3:sta kannattaa etsiä osoitteesta http://www.mp3.com/.

Mitä ero on eri MPEG audiokoodauksilla ?

Mpeg Layer1 (nimellä PASC, 384kbps) on DCC:ssä käytetty formaatti. Mpeg Layer2 on käytössä, kun puhutaan bittinopeuksista 192...256 kbps ja kompressiosuhteesta 1:6...1:8. Mpeg Layer3 tarkoittaa 112...128 kbps vauhtia ja kompressiosuhdetta 1:10...1:12.

Useimmat puhuvat tuosta mp3:sta tarkoittaen käytännössä Layer3:ta tai Layer2:ta, joilla on siis ero bitratessa. Layer2 on "aito" stereo jossa molemmat kanavat pakataan erikseen.

Fraunhoferin lähdekoodiin perustuvissa Layer3-encodereissa käytetään 128kbps bittivirroilla niin sanottua joint-stereota, mikä aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmiöitä varsinkin, mikäli äänellä on vaihe-eroa kanavien välillä (voimakkaat akustiikan synnyttämät heijastukset tai alkuperäinen ääni peräisin kasettinauhurilta). Dolby Surroundille tuo "joint-stereo" voi olla tuhoisa. Layer3 saatetaan pienimmillä nopeuksilla (<=96kbps) käyttää intensity stereoa, joka hävittää Dolby Surroundin tarvitsemaa informaatiota.

Parempaa jälkeä stereokuvan kannalta saadaan aikaan käyttämällä MP3:ssa isompaa datanopeutta (192 kbit/s) ja ISO:n lähdekoodeja käyttävää encooderia. Esimerkki tällaisesta ISO:n koodiin perustuvasta encooderista on ilmainen BladeEnc, joka on saatavana osoitteesta http://home.swipnet.se/~w-82625/. Oikea stereo tarjoaa paremman äänenlaadun kuin joint-stereo kun käytössä on riittävän suuri datanopeus (192 kbit/s), mutta pienemmillä datanopeuksilla (128 kbit/s ja alle) joint-stereo antaa yleensä parempia tuloksia. Yleisimmin MP3 äänet on koodattu vakionopeuksista bittivirtaa tuottavilla koodereilla, mutta myös muuttuvanopeuksinen koodaus on mahdollinen.

Mitkä ovat MPEG audio layer 3:n yleisimmät ongelmat äänenlaadulle ?

Layer3:ssa käytetty joint-stereo saattaa aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmiöitä varsinkin, mikäli äänellä on vaihe-eroa. Toinen missä saattaa kompression aiheuttamia ongelmia kuulla on nopeat transientit (esim. pellit, jazz-musiikin iskuäänet). MPEG audio layer 3 nopeudella 128 kbps matalaan päähän vaikuta, vasta yli 16kHz taajuuksilla tapahtuu muutoksia (akustiikassa tapahtuu kunnon näytteillä muutoksia). Suuressa osassa nykyistä kevyttä musiikkia ei noita pakkauksen aiheuttamia virheitä yleensä normaalilaitteilla kuule (ei ne levytkään yleensä mitään äänenlaadullisesti täydellisiä ole) ellei sitten ole hyvät laitteet ja kuuntele musiikkia hyvin tarkasti. 128kbps kelpaa vallan mainiosti nykypäivän kevyelle musiikille ja kunnolla äänitetty orkesterimusiikki saattaa vaatia 256kbps.

Millaiset äänisignaalit ovat ongelmallisia MP3-äänenpakkaukselle ?

Helpoin tapa saada MP3:n sekaisin saamiseen (=huono äänenlaatu) on vaihe-eroa taikka hyvin voimakasta kaikua sisältävä äänimateriaali. Vaihe-eroa syntyy erityisen helposti kasettinauhurilta tulevaan äänimateriaaliin. Lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa sellaiset kohdat joissa on runsaasti soittimia yhtäaikaa äänessä ja mukana taustalla tasaisen jatkuva diskanttikuvio.

Äänimateriaalissa jo valmiiksi olevat virheet ja häiriöt huonontavat voimakkaasti MP3-tiedoston laatua verrattuna CD:ltä suoraan olevaan signaaliin. Esimerkiksi CD:ltä suoraan pakattu audiosignaali kuulostaa paljon paremmalle kuin esimerkiksi radion kautta tuleva musiikki, joka pakataan edelleen MP3-pakkauksella. Syy tähän ongelmaan on, että harmoninen särö lisää lähdemateriaaliin uutta informaatiota ja vaikeuttaa säästöpakkausta: pakkaaja joutuu pakkaamaan myös särökomponentteja, mikä tietenkin vie kapasiteettia muilta äänkeksiltä, joiden pitäisi olla mukana mahdollisimman hyvälaatuisina. Nämä pakkausongelmat tulevat esille erityisen helposti hitailla (noin 128-192 kbit/s) nopeuksilla.

Miten voin tietokoneella tutkia miten MP3-pakkaus muuttaa ääntä ?

Tietokone soveltuu erilaisten säästökoodauksien (esim. MP3) ilmiöiden tutkimiseen, koska sopivilla tietokoneohjelmilla on helppo suorittaa äänen pakkaus, muuttaminen takaisin WAV-muotoon sekä toistaminen halutun monta kertaa. Voit siis tehdä eri koodereiden "jäännössignaaleista" äänitiedostot ja vertailla niitä kuuntelemalla tai katsomalla jäännössignaalin spektrejä editorin taajuusanalysaattori-ikkunassa. Tarkkaan ottaen koodereiden vertailussa tulisikin luoda mittasignaali digitaalisesti ja mitata sitä suoraan digitaalisesti, jotta ad- da-muuntimien mahdolliset virheet eivät olisi "ketjussa" mukana.

Tutkittaessa häviöllisten äänidatakoodereiden ja -dekoodereiden suorituskykyä yhteismitallisesti, käytetään yleensä ns. monitaajuussignaaleilla, jossa on vähintään 10, tietyntasoista taajuutta yhtä aikaa. Koodaus- ja dekoodaustulosta tarkastellaan FFT-analysaattorilla. Analysointitarkkuus tulee olla vähintään 4000 pistettä, mutta mielellään enemmän esim. noin 8000 pistettä. Jos analysaattorin "ikkunafunktion" (window) voi valita, Blackman-Harris on sopivin tähän hommaan.

Alan lehdissä käytetään erilaisia monitaajuus- ja pulssisignaaleja mm. MiniDisc-laitteiden tutkimiseen. Samat periaatteet sopivat myös MP-kolmoseen. Mainittakoon, että MP3 on ns. hybridikooderi, mikä tarkoittaa myös koodattavan signaalin tason (ei pelkästään taajuussisällön) mukaan muuttuvaa koodaustarkkuutta. Pelkkä monitaajuussignaali ei siis selvitä kooderin suorituskykyä.

Miten saan tehtyä vinyylilevystä MP3-tiedoston ?

Ensin levyllä oleva äänisignaali pitää digitoida tietokoneeseen ja sitten tämä digitoitu ääni pitää muuttaa MP3-muotoon tätä varten tehdyllä ohjelmalla (MP3 encoder -ohjelmia on useita).

Kunnollinen digitointi vaatii tietenkin ensimmäiseksi kunnollisen vinyylihöylän, ja sitten tarvitaan asianmukaiset A/D-muuntimet. Jos äänenlaadulla ei ole paljoa väliä, niin yhdistelmällä normaali vinyylisoitin kytkettynä levysoittimen esivahvistimeen (pakettistereon sisällä) joka on liitettynä tavallisen äänikortin (Sound Blaster) linjasisääntuloon saa jo aikaan jonkunlaista tulosta.

Oikein hyvää laatua haluaville ongelmaksi tulee, että kunnolliset vinyylisoittimet, esivahvistimet ja äänikortit ovat kalliita. Myös oikeiden äänitystasojen löytäminen (jotta saadaan digitaalipuolen koko dynaaminen alue käyttöön) vaatii hirvittävää höyläämistä ja levyn pyörittelyä läpi niin että löytyy ne äänekkäimmät kohdat.

Tämän jälkeen kun roina on koneella .WAV- tai vastaavassa muodossa, voidaan sitä käsitellä kätevästi tietokoneohjelmilla ja muuttaa haluttuun muotoon. Äänitettävä musiikki on parasta digitointivaiheessa äänittää ja tallentaa 44.1 kHz näytteenottotaajuudella, 16 bitin tarkkuudella ja ilman mitään kompressiota. Näin saadaan paras laatu äänitykseen ja MP3 lopputulokseen.

CD-ROM ja CD-R kysymykset

Millainen on joissain CD-ROM asemissa oleva digitaalinen lähtö ?

Joissain PC:lle tehdyissä CD-ROM asemissa on aseman takapaneelissa normaalin linjatasoisen audiolähdön lisäksi digitaalinen äänisignaalin lähtöliitäntä. Tämä liitin on tyypillisesti kaksipiikkinen pikkuliitin. Liittimessä kulkeva signaali on dataformaaliltaan S/PDIF-muotoista, mutta signaalien sähköiseltä ominaisuuksiltaan erilaista. Standardi S/PDIF-liitäntä käyttää noin 1V jännitetasoja, kun taas tietokoneen CD-ROM-asemasta lähtee TTL-tasoinen ulostulo (0V ja 5V loogiset tilat). Tietokoneiden äänikorteissa ja CD-ROM asemissa käytetään TTL-tasoisia signaaleja siitä syystä, että näin vältytään turhalta elektroniikalta, jolla signaali ensin konvertoidaan koaksiaalikaapeliin sopivaaksi 1V signaaliksi ja kaapelin toisessa päässä vahvistetaan takaisin TTL-tasoiseksi kortin muun elektroniikan käytettäväksi. Lyhyillä etäisyyksillä (nuo parikymmentä senttiä koneessa) TTL-tasoinen signaali siirtyy oikein hyvin yhtä kierrettyä parikaapelia pitkin.

Tästä signaalien erosta johtuen CD-ROM-asemien (ja tätä varten joissain korteissa olevan CD-ROM digitaaliliitännän) signaalit eivät ole suoraan yhteensopivia standardien S/PDIF-laitteiden kanssa. MiniDisc DIGITAL Recording FAQ osoitteessa http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html sanoo seuraavaa:

"If your source machine happens to be a CD-ROM drive or soundcard with a TTL

digital output, you can connect it to a MiniDisc machine with a coax digital

input, as the coax input will handle a TTL input as well. The 2-pin header

on a TTL output consists of a DIGITAL pin, and a GROUND pin. The GROUND pin

can connect to the outer shield of a coax input, and the DIGITAL pin can

connect to the center pin of the coax input. Some hardware hacking may be

required to do the connections. If your MiniDisc recorder only has a TOSLINK

digital input, you will have to convert the TTL to TOSLINK (more on this

further on in the FAQ)."

Eli tämän FAQ-tekstin perusteella CD-ROM-aseman ulostulona tulevan TTL-tasoisen signaalin voisi kytkeä suoraan esimerkiksi MiniDisc-soittimen sähköiseen digitaaliseen sisääntuloon (S/PDIF). En ole itse kokeillut tätä vinkkiä, joten en voi varmistaa vinkin toimivuutta tai turvallisuutta laitteistolle.

Miten saan tehtyä MP3-tiedostoista normaalin CD-levyn ?

Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema). CD:n poltto-ohjelmat vaativat tyypillisesti, että poltettava äänimateriaali on 16-bittisenä 44.1 kHz näytteenottotaajuisina WAV-tiedostoina (jotkut poltto-ohjelmat kelpuuttaavat myös muutamia muita tiedostomuotoja). Polttoa varteen siis MP3-tiedostot on ensin purettava poltto-ohjelman haluamiksi WAV-tiedostoiksi kovalevylle. Tähän on olemassa monia erilaisia apuohjelmia, Windows-ympärisössä kätevin lienee Winamp, joka ainakin versiosta 1.9 alkaen osaa purkaa MP#-tiedostot WAV-muotoon levylle.

Kun olet purkanut MP3-tiedotot WAV-tiedostoiksi kovalevylle, niin käynnistät poltto-ohjelmasi. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mistä WAV-tiedostoista teet levylläsi olevat kappaleet ja missä järjestyksessä laitat ne. Kun olet tehnyt nämä määrityksen, niin ei muuta kun polttamaan levyä. Kun levy on valmis, niin voit tehdä sille kannet tähän tehdyillä ohjelmilla (tulee yleensä poltto-ohjelman mukana).

Tunnistaako tietokoneen CD-ROM asema jotenkin onko se lukemassa dataa vai audiota ?

Tietokoneen CD-ROM-asema tietää, onko levyllä ääni- vai muuta dataa heti kun asema on lukenut levyn hakemistovyöhykkeellä olevan sisällysluettelon. CD-ROM-aseman on tiedettävä kumman tyyppistä dataa levyllä olevilla raidoilla on, koska datalle ja audiolle käytetään erilaista virheentunnistus- ja korjauskoodia.

Sopiiko CD-R-asema CD-levyjen kopiointiin ?

Data-polttimet tuottavat levylle sitä mitä ne käsketään tuottamaan. Audiolevyjä voi tuottaa joko perus-mallisia (raitojen välillä 2 sekä tauko) tai "oikeita" eli jollakin masterointisoftalla tehtyjä, jo hiukan näpräämistä vaativia levyjä. Suoria kopioita syntynee helpommin monenlaisilla ohjelmilla, joissa niissäkin on eroja, pienempi osa tekee koipinnin CD:ltä CD:lle puhtaasti kaikilla laitteistoilla ja osa jättää ääneen pohjalle heikko ritinää, siis kopio ei ole bitintarkka.

Huonoilla cd-rommeillahan audion rippaus saattaa olla niin surkea, että ääneen tulee jatkuvasti risahduksia. Silti datan kopiointi saattaa olla virheetöntä ja nopeaa, koska se on eri formaatissa ja tämän ominaisuuden kunnolla toimimaan saaminen on CD-ROM valmistajalla etusijalla (ja ääniominaisuudet tyypillisesti kaukana muiden jäljessä).

Tällä hetkellä CD-levyjen kopiointi on tulossa hankalammaksi

Onko CD-levyn kopiointi omaan käyttöön luvallista ?

Tekijänoikeuslaki sanoo seuraavaa (12 §. (24.3.1995/446)): "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen."

Eli CD-levyn kopiointi omaan käyttöön on laillista, mutta tuota kopiota ei saa käyttää muuhun kuin omaan käyttöön.

Lisää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak.

Kannattaako audio-CD-levyn poltossa käyttää track-at-once- vai disc-at-once-menetelmää ?

Jos ei ole varaa valita monen poltto-ohjelman välillä ja haluaa jotain tulosta nopeasti, niin kannattaa ainakin ensialkuun turvautua siihen menetelmään mitä CD-R-asemasi mukana tullut poltto-ohjelma tukee. Toiset ohjelmat/asemat tekevät polton track-at-once-menetelmällä, ja toiset puolestaan disc-at-oncena. Nimen mukaisesti edellisessä raidat poltetaan levylle yksitellen, ja jälkimmäisessä taas koko levy kerralla.

Track-at-once-menetelmä on sikäli disc-at-oncea huonompi, että sen avulla ei saa aikaiseksi esimerkiksi koko levyn mittaisia katkeamattomia miksauksia, jossa trackit vaihtuisivat suurin piirtein toisiinsa miksattujen biisien rajalta.

Miten voin tehdä CD-audiolevyn, jossa ei ole 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen välissä ?

Yleensä ottaen lähes kaikilla uusilla CD:n poltto-ohjelmilla voi tehdä myös levyjä, joissa ei ole oletusarvoista 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen välissä. Jos käytetään "Track at Once"-polttotapaa, niin tuota 2 sekunnin taukoa ei voi välttää. Jos asema sekä poltto-ohjelma tukee "Disc at Once"-polttotapaa, niin silloin raitojen välin voi vapaasti asetella haluamakseen. Tutki käyttämäsi poltto-ohjelman helppejä em. toiminnon osalta.

Voiko kotipolttoisiin levyihin laittaa CD-text-toiminnon ?

Kotipolttoiseen CD-levyyn on mahdollista saada myös CD-text-tiedot. Tämä onnistuu helposti, mikäli polttava asema ja poltto-ohjelma tukee tätä toimintoa. Tietoa miten tämä tarkkaan ottaen tapahtuu kannattaa etsiä poltto-ohjelman mukana tulevista ohjeista.

Miksi jotkut CD-R-levyt eivät toimi kunnolla kaikissa CD-soittimissa ?

Kotipolttoisten levyjen data kirjoitetaan eri tekniikalla, kuin ns. valmiit CD:et. "Oikeat" levyt tehdään maskilla, joka tuottaa levyn kiiltävän pintaan kuoppia, jotka näkyvät mustana laserlukupäälle. Itse poltetut taas kärvennetään valoherkkään värikerrokseen, joten niissä on huomattavasti heikompi kontrasti "kuoppien" ja tasaisen alueen välillä. Kun on tarkoitus polttaa CD-soittimessa soitettavaksi tarkoitettuja levyjä, kannattaa käyttää mahdollisemman vaaleapintaisia levyjä, koska ne heijastavat parhaiten CD-soittimen lukupään laserin valoa.

Miten on mahdollista että CD-R-asemalla tehty CD-levyn kopio kuulostaa huonommalle kuin alkuperäinen CD ?

Kunnon laitteilla ja naarmuttomilla lähdelevyillä tulee täydellisiä kopiota. Kunnollisilla laitteilla tarkoitan tässä, että lukeva asema lukee audiolevyjä kunnolla (kaikki eivät sitä tee) ja kirjoittava asemasi tekee kunnollista polttojälkeä käyttämillesi CD-R-levyille. Jos luvussa on ongelmia, ne kuuluu poltetulta levyltä sekä jo kovalevyllä olevalta wav-tiedostolta.

CD-R-asemalla on mahdollista tehdä viallisia kopioita ja joissain CD-R-aihoissa on vikoja. Jotkin CD-R-aihiot eivät myöskään soi kaikissa CD-soittimissa kunnolla. Lisäksi on mahdollista, että äänenlaadun huonontuminen ei ole tullut CD-R-aseman aiheuttamana, vaan vika onkin siinä asemassa, jolla tuota kopioitavaa CD-levyä luet, koska kaikissa CD-ROM-asemissa audioCD:n luku ei toimi kunnolla ja virheettä. Näyttää siltä, että kuluttajakäyttöön suunnattujen CD-tallentimien tekniikka vaatii vielä kypsymistä. Myös huolestuttavan moni "nopea" ja vähän hitaampikin CD-ROM-asema on kykenemätön CD-äänilevyn virheettömään dekoodaukseen (CD-wav-muunnos). Levyä lukiessaan asemat näet kytkevät perustason virheenkorjauksen pois, koska se hidastaa datansiirtoa yli 4-kertaisilla nopeuksilla. Käytä mieluummin korkeintaan 4-kertaisella nopeudella toimivaa CD-asemaa vaativiin CD-äänilevyjen rippauksiin. Puutteita on myös monessa "rippausohjelmassa". Tyypillisiä virheitä suurilla nopeuksilla ovat erilaiset äänen pätkimiset.

Joissain tapauksissa ongelmallisista virheistä pääsee eroon pudottamalla audiolevyn lukunopeutta (CD:n kopiointiohjelmasta tai CD-ROM:in driverista voi löytyä tähän liittyviä säätöjä). Kunnollisella laitteistolla kunnollisille aihioille kunnolla tehdyn kopion äänenlaatu on täysin sama kuin alkuperäisen CD-levyn.

CD-levyn luvun onnistumisen voi tsekata ohjelmalla, joka verifioi luetun kappaleen, eli lukee ensin audiofileen kovalevylle ja sitten lukee sen uudelleen verraten kovalevylle talletettuun fileeseen. Jos eroja ei ole, mitä suurimmalla todennäköisyydellä kovalevyllä oleva tiedosto on yksi-yhteen kopio alkuperäisen kanssa ja poltetusta levystä on edellytykset saada alkuperäisen kaltainen kopio.

Kopion laadun voin testata seuraavasti: luet tietokoneella ja CD-ROM:illä alkuperäisestä ja kopiosta saman kappaleen fileeksi, ja pistät tietokoneen vertailemaan niitä. Jos todellisia eroja on niin se näkyy heti. Helpoimmin eroista saa jonkinlaisen kuvan kun synkkaat ensin fileet samplen tarkkuudella, käännät sitten toisesta vaiheen ja miksaat yhteen (onnistuu helposti melkein millä tahansa äänenkäsittelyohjelmalla).

CD-levyn kopioinnissa musiikkidata pitää lukea digitaalisena CD-ROM-asemalta. jos erehdyt siirtämään musiikin CD-levyltä tietokoneen kovalevylle äänikortin kautta digitoimalla, niin sitten äänenlaatu on aina selvästi heikompi kuin CD-levyn äänenlaatu, koska missään kohtuuhintaisessa äänikortissa digitointipuolessa on toivomisen varaa (ei läheskään CD-laatua) eikä moni CD-ROM-asemakaan ole CD-levyn soittamisessa hyvän CD-soittimen luokkaa.

Mistä johtuu, että tietokoneella tehdyn CD-levyn kopion ääni napsuu ?

Tyypillisin tämän ongelman aiheuttaja on, että se CD-ROM-asema, jolla kopiota tehdessä luit CD-levyn äänen ei osaa audioCD:n lukemista kunnolla, vaan aiheuttaa tuota napsumista ääneen. Aseman toimivuutta voi testata esimerkiksi käyttämällä kaappausohjelmaa, jolla äänet saa muutettua WAV-tiedostoksi kiintolevylle ja kuunnella tuleeko näin jo lukuvaiheessa tuota napsetta. Jos syynä on tuo lukemisessa käytetty CD-ROM-asema, niin sitten kannattaa kokeilla josko CD-R-asema tekisi homman paremmin (lue musiikki CD-R-asemalla kovalevylle WAV-muotoon ja polta sieltä). Se miten hyvin CD-ROM-asema korjaa mahdollisesti levyltä viallisesti luettua äänidataa riippuu CD-ROM-aseman ominaisuuksista ja joissain tapauksissa myös CD-ROM-aseman ajurin asetuksista. Joissain CD-ROM-asemissa voidaan säätää onko perustason virheenkorjaus (CD-äänilevyt) jossain CD-ROM-asemassa päällä vai ei, eli virheiden määrä luettaessa voi riippua aseman ajuritiedostosta, puskurimuistin koosta tai aseman lukunopeudesta. Oikein tehtynä kopiolevyltä luettu äänidata toistuu täsmälleen samana kuin se on alkuperäislevyllä. Toisin sanoen kopio ja alkuperäinen eroavat toisistaan vain täydellisesti korjattavien pikkuvirheiden osalta.

Toinen mahdollisuus napsumiseen on, että se CD-soitin, jolla tekemääsi CD-R-kopiota soitat, ei saa kunnolla luettu CD-R-levyä. Tähän voi olla syynä, että CD-soitin alkaa olla vanha ja huonossa kunnossa (säädöt alkaa olla pielessä tai laserlukupää kulunut/likainen). Jos epäilet lukuongelmia, kannattaa kokeilla josko joku toinen CD-R-merkki toimisi paremmin CD-R-asemasi ja CD-soittimesi kanssa (eri merkeillä ja väreillä on eroa, toiset toimivat toisissa systeemissä paremmin kuin toisissa).

Miksi monet nopeat CD-ROM-asemat lukevat audiodataa paljon hitaammin kuin tietokonedataa ?

CD-ROM-datalevyjen virheenkorjaussysteemi on erilainen kuin audiolevyissä. CD-ROM-asemien elektroniikka on optimoitu toimimaan nopeasti noilla datalevyillä ja yleensä audion lukemiseen ei ole kiinnitetty yhtä paljon tuotekehitysresursseja (vähemmän tarvittu ominaisuus). Erinäisistä syistä johtuen, CD-äänilevyn virheentunnistus ja -korjaus hidastavat datansiirtoa "ylinopeuksilla".

Onnistuuko audioCD:n lukeminen kunnolla IDE-asemilla ?

Sopivalla lukuohjelmalla joka tekee jitter/sync-korjauksen useimmat IDE-asemat lukee datan oikein (ainakin lähes oikein). Paremmilla asemilla selviää vähemmillä korjauksilla, saa tarkan kopion ja lukunopeuskin on parempi. Hyvin tällaisessa hommassa toimivan aseman löytäminen on vaan hankalaa, ,un näistä ominaisuuksista ei yleensä tietokoneliikkeissä paljon ostata sanoa ja CD-ROM-asemien mallisto vaihtuu aika tiheään.

Mistä löydän ohjelmia, joilla voin lukea CD-levyn musiikin kovalevylleni WAV-muotoon tietokoneen CD-ROM-asemalla ?

AudioCD:n lukuohjelmia on saatavana muun muassa osoitteesta http://www.mp3.com/. Voi vaatia muutaman ohjelman testaamista, ennen kuin löydät sellaisen, joka antaa virheettömän tuloksen ja toimii muuten hyvin oman CD-ROM-asemasi kanssa.

Miksi naarmuisista CD-levyistä tulee huonolaatuisia kopioita vaikka ne soivat vielä hyvin CD-soittimessa ?

Tyypillisesti CD-ROM-asemissa on huonompi virheenkorjaus kuin tyypillisessä audiolle tehdyssä CD-soittimessa, koska CD-ROM-asemat on optimoitu datakäyttöön Yleensä kopioitaessa CD:tä luetaan yleensä moninkertaisella nopeudella (yleensä noin 6X nopeudella nykyasemissa) kiintolevylle varastoon polttoa varten. Taikka sitten poltettaessa asemalta toiselle suoraan ja lukeva asema käyttää suurta lukunopeutta, jotta se pysyisi varmasti kirjoituksen perässä. Yleensä mitä nopeammin levyä sitten luetaan, sitä heikommin tuntuu audiolevyjen virheenkorjaus toimivan. Jos CD-ROM-asemassa on mahdollista säätää lukunopeutta, niin kannattaa säätää se hitaammaksi (esim. 2x), jos ongelmia esiintyy suuremmilla nopeuksilla.

Kopioitaessa kannattaa aina katsoa, että levyt ovat hyvässä kunnossa ja puhtaita jos haluaa häiriöttömän kopion.

Mitä CD-R-kirjoituksen "dao" ja "tao" -moodit oikein ovat ?

• DAO: Disc at once, levy kirjoitetaan kokonaisuudessaan yhdellä kirjoituksella
• TAO: Track at once, levy kirjoitetaan kappale kerrallaan

Standardin mukainen tauko TAO-moodissa (eli esim kahden audio trackin välinen tauko) on 2 sekuntia. Joillain polttimilla ja ohjelmilla tätä taukoa on mahdollista säätää pienemmäksikin. Track at once soveltuu parhaiten datalevyjen polttoon. Levylle poltetaan yksi raita kerrallaan, jonka jälkeen levyn voi vaikka poistaa polttimesta ja jatkaa myöhemmin. Soveltuu varauksella myös musiikille, mutta nimenomaan varauksella, sillä levyistä ei tule täysin standardeja (ne saattavat paukkua kappaleiden väleissä joissain soittimissa). TAO-moodissa jokaisen biisin väliin tulee väkisin 2:n sekunnin tauko. Kun levylle on poltettu käyttäjän mielestä tarpeeksi, se suljetaan jonka jälkeen siitä tulee käyttökelpoinen missä tahansa lukimessa/ soittimessa. Halvat polttimet tukevat monasti vain TAO polttoa.

Disc at once -moodissa koko levy poltetaan alusta loppuun yhdellä kertaa. Alkuperäiset CD:t masteroidaan aina tällä tavoin. Mahdollistaa "bitintarkan" kopion teon lähes mistä tahansa CD:stä, lisäksi kappaleisiin on mahdollista tehdä indeksimerkintöjä, merkitä IRSC/catalog numeroinnit (tarvitaan masteroinnissa) plus muita spesiaalijuttuja riippuen polttosoftasta. Kappaleet vaihtuvat joko tauolla tai ilman, myös keskellä kappaletta jolloin voi itse määritellä framen tarkkuudella (1/75s) missä kohtaa kappalenumero tai indeksi vaihtuu.

Miten teen tietokoneellani CD-levyjä kaseteistani ?

Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. Kasetin siirtämiseksi tietokonemuotoon tarvitset kasettisoittimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 melaa minuuttia kohti) sekä äänikortin tietokoneeseen. Kasettinauhurin voi kytkeä suoraan linjaulostulostaan kiinni äänikortin linjasisäänmenoon. Musiikin voit äänittää kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi millä tahansa audionäänityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). Käytä WAV-tiedostoa tehdessäsi 44.1 kHz näytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereoäänitystä.

Kun olet tallettanut musiikin mielestäsi hyvälaatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mistä WAV-tiedostoista teet levylläsi olevat kappaleet ja missä järjestyksessä laitat ne. Kun olet tehnyt nämä määrityksen, niin ei muuta kun polttamaan levyä. Kun levy on valmis, niin voit tehdä sille kannet tähän tehdyillä ohjelmilla (tulee yleensä poltto-ohjelman mukana).

Miten teen tietokoneellani CD-levyjä vinyylilevyistäni ?

Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. LP-levyn siirtämiseksi tietokonemuotoon tarvitset levysoittimen, levysoittimen etuvahvistimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 megatavua minuuttia kohti, eli vajaa gigatavu tunnin levylle) sekä äänikortin tietokoneeseen. Yleensä helpoin tapa hoitaa tuo esivahvistinongelma on käyttää stereolaitteistossasi olevaa levysoitinvahvistinta seuraavaksi: Kytket levysoittimen stereoidesi levysoitinliitäntään ja äänikortin linjatasoisen sisääntulon stereosi linjatasoiseen lähtöön (TAPE record tms.). Musiikin voit äänittää kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi millä tahansa audionäänityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). Käytä WAV-tiedostoa tehdessäsi 44.1 kHz näytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereoäänitystä.

Kun olet tallettanut musiikin mielestäsi hyvälaatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mistä WAV-tiedostoista teet levylläsi olevat kappaleet ja missä järjestyksessä laitat ne. Kun olet tehnyt nämä määrityksen, niin ei muuta kun polttamaan levyä. Kun levy on valmis, niin voit tehdä sille kannet tähän tehdyillä ohjelmilla (tulee yleensä poltto-ohjelman mukana).

Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirtämisestä CD-muotoon ja äänen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Juttua LP-levyjen siirtämisestä CD-R-levylle sekä äänen korjailuohjelmista löytyy myös osoitteesta http://homepages.nildram.co.uk/~abcomp/lp-cdr.htm.

Onko olemassa ohjelmia, joilla äänikaseteilta tai LP-levyiltä digitoidun äänen saisi "puhdistettua" häiriöistä ?

Tälläisi ohjelmia ovat mm. CoolEdit 96/Pro, Dart, DC-Art(Diamond Cut), Ray Gun(Win/Mac), Sonic Foundry, Sound Laundry sekä EasyCD Creator Deluxen mukana tuleva Spin Doctor. Täydellisen korjausohjelman hinnat ovat vajaasta sadasta eurosta tuhanteen euroon. Lisäksi tarjolla on oman prosessorikortin vaativia ohjelmia, kuten Osiris.

Käsitteeseen "mahdollisimman tehokkaasti" on ehdottomasti sisällytettävä prosessointinopeus, sillä tässä suhteessa ohjelmat eroavat toisistaan huomattavasti. Easy CD Creator Deluxen 3.0 version omistajille on tarjolla ilmainen päivitys (EasyCD Creator 3.5) joka monipuolistaa ja ennen kaikkea nopeuttaa Spin Doctorin korjaustoimintoja ratkaisevasti. Samalla ohjelmaan tulee mm. korjattavan äänisignaalin esikuuntelu. Suhteellisen kallis CoolEdit Pro 1.0 on muuten hieno korjausohjelma, mutta toivottoman hidas automaattikorjauksissa (10-30 kertaa korjattavan äänitteen kesto, voi olla nopeutunut uudemmissa versioissa).

Kannattaa ehkä tutustua DC-Artin demo-versioon, jolla voi korjata 30 sekunnin wavefile-tiedostoja. DC-Art sisältää päteviä levy- ja nauhaäänitteiden korjaustoimintoja sekä on myös lajinsa nopeimpia.

Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirtämisestä CD-muotoon ja äänen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Kannattaa tutustua jutussa esitettyihin alan tuotteita tekevien yritysten webbisivuihin (listassa ne jotka vielä toimivat):

• http://www.adaptec.com/
• http://www.algorithmix.com
• http://www.arboretum.com/
• http://www.diamondcut.com/
• http://www.goldwave.com/
• http://www.syntrillium.com/
• http://www.tracertek.com/

Monella yrityksellä on sivuillaan saatavissa ilmaisia kokeiluversioita saatavilla olevista ohjelmista. Näissä kokeiluversioissa on yleensä käyttörajoituksia, kuten muokattavan äänitiedoston aikaraja (tyypillisesti muutama minuutti).

Millainen äänikortti riittää kasettien ja LP-levyjen siirtämiseen tietokonemuotoon ?

Vinyyli ja varsinkin C-kasetti on äänilähteenä niin vajavainen, että aivan maksimaalista äänityslaatua et tarvitse, riittää kun kortin vasteet ja säröt ovat kohdallaan. Vanha kunnon SoundBlaster 16 tai vastaavaa kohtuullisen laadukas peruskortti riittää ihan hyvin LP-levyjen ja C-kasettien siirtoon tietokoneelle, kun vain katsoo, ettei jätä kauheasti äänikortin dynamiikasta käyttämättä. HiFi-lähteet ja tallennuslaitteet ovat sitten asia erikseen.

Mitä tarvitsen oman CD-levyn tekemiseen tietokoneella ?

Ensiksi tarvitset hyvän äänikortin, jolla voit siirtää musiikin tietokoneelle. Jos haluat todellista CD-laatua, niin kannattaa jättää väliin kaikki pelikäyttöön tehdyt massakortit (Sound Blaster jne.) ja hankkia suosiolla ammattikäyttöön tehty kortti. Itse CD-levyn polttamiseen tarvitset sitten kirjoittavan CD-aseman ja audio-CD levyjen tekemisen osaavan poltto-ohjelman. Poltto-ohjelman lisäksi tarvitset tietokoneeseesi käyttöjärjestelmän jossa systeemi toimii sekä yleensä riittävästi levytilaa operaation suorittamiseen (CD-levyn image vie 640 megaa tilaa ja lisäksi sinulla saattaa olla työkopio musiikista).

Tyypillisesti levylle talletettava musiikki talletetaan ensin tietokoneen kovalevylle WAV-muotoon (44.1 kHz näytteenottotaajuus, 16 bittinen stereo). Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mistä WAV-tiedostoista teet levylläsi olevat kappaleet ja missä järjestyksessä laitat ne. Kun olet tehnyt nämä määrityksen, niin ei muuta kun polttamaan levyä. Jokaisesta WAV-tiedostosta tulee oma ääniraita syntyvään audiolevyyn. Kun levy on valmis, niin voit tehdä sille kannet tähän tehdyillä ohjelmilla (tulee yleensä poltto-ohjelman mukana).

Tietokoneen kanssa levyjen koostaminen on näpertelyä. Tietokoneella työstettäessä levyn sisältöä voi suunnitella rauhassa, katsoa pituuksia ja polttaa vasta sitten vaikka useampi kopio samasta materiaalista. Ja jos ei ole tyytyväinen tulokseen, voi järjestellä sisällön uudelleen ja polttaa taas.

Polton voi tehdä kaksin- tai nelinkertaisella nopeudella verrattuna soivaan aikaan. Tuplanopeus toimii varmimmin ja antaa yleensä paremmin toimivan lopputuloksen. Luotettavan polttotuloksen aikaansaamiseksi on mahdollista, että joudut virittämään käyttöjärjestelmäsi asetuksia siten, että CD-poltin saa varmasti luotettavasti dataa. CD-levy polton täytyy tapahtua yhtenä operaationa ja jos se katkeaa kesken, niin levy on piloilla.

Tietokone-CD-R-levyt ovat halvempia edelleenkin kuin audio-CD-R-levyt (jotka ovat siis oikeasti ihan samaa mediaa, toisessa vain on lisätietoa siitä, että se on "vain" audiolevy). Tietokonelevyt tulevat pysymäänkin halvempina kuin "consumer"-CD-R-levyt, koska tietokonelevyjen markkinat ovat paljon suuremmat.

Toimivat tietokoneella poltetut CD-levyt normaalissa CD-soittimessa ?

CD-R-polttimella poltetut levyt eivät teknisesti poikkea mitenkään audio-CD-R-polttimella tehdyistä levyistä. Et tarvitse uutta CD-soitinta sen enempää tietokoneella poltettujen kuin audiotallentimella poltettujen levyjenkään kanssa ja jos tarvitset, se koskee molempia silloinkin.

Joidenkin CD-soittimien kanssa voi tulla CD-R-levyjen kanssa ongelmia, koska CD-R-levy heijastaa valoa huonommin kuin normaali CD-levy. Näin CD-R-levy vaatii CD-soittimen levyn uran seuranta- ja lukuelektroniikalta luotettavampaa toimintaa kuin normaaleita painettuja CD-levyjä toistettaessa. CD-R-levyjen lukuongelmat ovat hyvin CD-soitinkohtaisia ongelmia, ja jotkut CD-soittimet eivät välttämättä soita kunnolla joitain CD-R-levyjä vaikka ne muilla soivatkin aivan virheettömästi. CD-R-levyjen soitto-ongelmat ovat hyvin soitinkohtaisia ilmiöitä joten se mikä soi yhdessä hyvin voi toisessa paukkua ja toisinpäin. Kyseessä ovat siis lähinnä lukuongelmat, CD-R levy kyllä soi melkein soittimessa kuin soittimessa, mutta ei ihan aina puhtaasti. Tyypillisimmät lukuongelmat joita esiintyy ovat lukuvirheiden mahdollisesti aiheuttamat häiriöetäisyyden huonontuminen, rätinä tai äänen pätkiminen (ilmiöt hyvin soitinkohtaisia).

Onko alkuperäisessä CD:ssä ja CD-R-levylle tehdyssä kopiossa äänenlaadullisia eroja ?

Jos tehtävässä kopiossa on tarkkaan samat bitit kuin alkuperäisessä CD-levyssä, niin äänessä ei ole mitään eroja. Alkuperäisen CD-levyn ja CD-R-levyn erilaiset takaisin heijastaman valon määrä ei vaikuta äänenlaatuun, ellei informaatio ole tallentunut niin heikolla signaalilla, että CD-soittimen virheenkorjaus joutuu siirtymään interpolointiasteelle, ja se kuuluu rutinana ja katkoina äänessä eikä sillä ole mitään tekemistä enää pienten äänenlaatuerojen kanssa.

Siis itse CD-R-tekniiikka ei aiheuta kopioon äänenlaatueroja. Kopiointiprosessissa voi tulla siirrettävään dataan kuitenkin virheitä alkueräistä CD-levyä luettaessa. Läheskään kaikki CD-ROM-asemat eivät pysty kunnolla lukemaan audiolevyjen dataa ainakaan virheettömästi. Jos lukeva asema tekee lukuvirheitä, niin silloin se kuuluu äänessäkin usein pätkimisenä. Lukeva CD-ROMA-asema saattaa myös olla herkempi CD-levyn naarmuille kuin normaali CD-soitin, joten naarmuisen levyn lukemisessa tulee CD-ROM-asemalla enemmän virheitä kuin normaalilla CD-soittimella soitettaessa. Jos lukeva CD-ROM-asema osaa lukee audiodataa CD-levyltä virheettömästi, niin CD-R-levylle tehtävästä kopiosta saadaan identtinen alkuperäisen CD-levyn kanssa, joten ei ole äänenlaadullisiakaan eroja.

On vielä yksi seikka, joka voi vaikuttaa CD-levyn kopion erilaisuuteen (ei tosin äänenlaatuun). Nimittäin osa CD-levyn kopiointiohjelmista jotka kopioivat levyä kappale kerrallaan haluavat lisätä jokaisen kappaleen väliin lyhyen tauon, vaikka sellaista ei alkuperäisessä levyssä ollutkaan. Muuten nämä ohjelmat eivät ääneen koske.

Monet havaitut äänenlaatuerot CD-R-levyjen ja alkuperäisten välillä aiheutuvat puutteellisista CD-lukijoista ja ääniraitojen siirtosoftista. Tässä vaiheessa ilmestyneet ritinät ja rutinat ovat monen mielessä muuttuneet CD-R-tekniikan tuottamiksi virheiksi, vaikka siitä ei tietenkään ole kysymys. Useimmissa tapauksissa kannattaa aina ensin epäillä syylliseksi tietotekniikkaa ja sitten vasta muuta.

Minkä väriset CD-R-levyt ovat parhaita ?

Kaikki CD-R-levyt heijastavat yhtä paljon tietoa. "kullan"värisissä ja vihreissä levyissä on molemmissa kultapinnoite. Vanhanmallisin levy on vihreäpohjainen, Taiyo Yudenin kehittämä alkuperäinen CD-R-tekniikka. Kultapohjainen on Mitsui Toatsu Chemicalsin tekniikka, joka ensin esiteltiin massoille Kodakin Photo CD -levyissä. Uusin tekniikka on hiukan sinertävä, Mitsubishin kehittämä hopeapinnoitteinen levy.

Eri värisävyt aiheutuvat levyn informaation sisältävän orgaanisen kerroksen erilaisesta koostumuksesta. Selkeää tulosta ei edes ole siitä, mikä levytyyppi on "paras". Saatu lopputulos voi riippua miten hyvin polttava asema, levyn tyyppi ja lukeva laite kaikki sopivat yhteen. Poltin-levy-yhdistelmä ratkaisee, miten homma toimii. Jotkin lukijat ovat arempia tietylle tekniikalle kuin toiset ja päinvastoin. Yleistää ei näitä asioita voi millään. Signaalin laatu levyllä on kiinni polttimesta, ja jos se tekee huonoa jälkeä, on signaali huono riippumatta levyn väristä.

On paljon legendaa ja huuhaatietoa liikkeellä varsinkin internetissä näistä "parhaista" levyistä, mutta kannattaa aina ensin pohtia, tuleeko "tieto" valmistajalta itseltään, innokkaalta nörtiltä, joka on löytänyt yhden ratkaisun vai kenties puolueettomalta taholta, joka on tutkinut asiaa oikeasti ja syvältä. Tätä viime mainittua tietotasoa on vaikea löytää, näitä kahta muuta sen sijaan on tarjolla ihan riittävästi.

Mitä löydän lisätietoa CD-R-aiheisiin liittyen ?

Moneen CD-R-aihepiirin kysymykseen löytyy apua osoitteesta http://www.fadden.com/cdrfaq/ löytävästä Andy McFaddenin CD-Recordable FAQ:sta.

Audiomittaukset tietokoneella

Voiko tietokoneen äänikorttia käyttää signaaligeneraattorina ?

Sopivan ohjelmiston avulla tietokoneen äänikortti toimii oikein kätevänä audiotaajuisena signaaligeneraattorina. Linkkejä signaaligeneraattoriksi tehtyihin softiin sekä tähän hommaan sopiviin sample-editoreihin löytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/sound.html. Monilla sample-editoreilla voi itse työstää haluamiaan aaltomuotoja kuten esimerkiksi GoldWavella suorana matemaattisella yhtälöllä. Jos signaalimuodoiksi kelpaavat normaalit testiCD-levyjen signaalit, niin voit siirtää nuo signaalit CD-levyltä koneeseesi (paras tulos luotettavalla ääniCD:n lukuohjelmalla). Esimerkiksi HiFi-lehden Test Effects levyllä on signaalit myös suoraan CD-ROM muodossa WAV-tiedostoina valmiina käytettäväksi. Kun olet saanut mittaussignaalit kovalevylle, niin sitten niitä voit soitella ulos millä tahansa WAV-tiedostot hallitsevalla soitto-ohjelmalla.

Voisiko tietokoneen äänikorttia käyttää taajuusvasteen mittaukseen ?

Periaatteessa kyllä. Ideaalisella äänikortilla voitaisiin Sampalta näyte signaalista, ja sen jälkeen muuntaa signaali sopivalla ohjelmalla taajuustasoon analysointia varten.

Käytännössä markkinoilla olevien äänikorttien ominaisuudet aiheuttaa rajoituksia saavutettavalle mittaustarkkuudelle. Rajoitukset tulevat siitä, että läheskään kaikki äänikortit eivät tue kunnolla sekä toistoa että äänen digitointia yhtäaikaisesti. Ja jos tukevatkin, niin sitten jää vielä kysymysmerkiksi saatava mittaustarkkuus, koska äänikorttien taajuusvasteet ei ole aina ihan suoria. Jotain korjausta vasteeseen saa mittaamalla ensin kortin vasteet ja niillä tuloksilla kalibroimalla mittausohjelman. Kysymysmerkeiksi jää vielä tämän jälkeen äänikortissa syntyvän särön vaikutus mittaustuloksiin. Yleensä tällä tavoin kalibroimalla on mahdollista saada kohtuullisia mittaustuloksia linjaliitäntöjä käyttämällä, mutta usean äänikortin mikrofonisisääntulo on täysin sopimaton mihinkään kunnolliseen audiomittaukseen.

Kunnollisilla ammattilaisäänikorteilla, jotka on toteutettu kunnolla voi hyvin tehdä audiomittauksia ja saada tarkkoja tuloksiakin. Jos mittaus on kuitenkin tärkein mitä äänikortilta vaaditaan, on ehkä syytä tutustua varsinaisiin mittauskortteihin, mitä PC:iin on tarjolla runsain mitoin. Ammattikäyttöön tehdyt kortit ovat sitten hintaluokaltaan paljon kalliimpia kuin multimedia- ja pelikäyttöön tehdyt halpakortit.

Muut äänikysymykset

Voiko PC:n DAT-nauhurilla lukea ja kirjoittaa audio-DAT-nauhoja ?

Tietokoneisiin myytävät DAT-varmistimet pääsääntöisesti eivät osaa lukea audio-DAT-nauhoja. Piristäviä poikkeuksiakin tosin löytyy, mutta harvemmassa (Sonyllä enemmän kuin muilla). DAT-aseman lisäksi tarvitset ainakin scsi-ohjaimen, koska PC-koneissa semmoista ei ole vakiovarusteena.

Tietokonevideo

Mikä on helpoin tapa liittää tietokone televisioon niin että näen tietokoneen kuvan televisioruudulla ?

Helpoin ja myös halvin on vaihtaa PC:ssä oleva nykyinen näytönohjain TV-Outin sisältävään näytönohjaimeen, joita on markkinoilla aika runsaasti.

Toinen helposti ratkaisu on ulkoisen VGA-TV muuntimen hankinta. Halvimmatkin muuntimet vaan tuppaavat helposti maksamaan vajaa pari tonnia ja hyvään tulokseen (vastaavaan kun hyvällä TV-outilla varustetussa kortissa) tällaisella vehkeellä vaaditaan yleensä vielä selvästi kalliimpi malli. Jos PC:ssä olevaa näyttökorttia ei ole kätevä vaihtaa joistain muista syistä johtuen tai kone joka pitää televisioon liittää on perinteinen kannattava, niin sitten ulkoinen muunnin on harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Mikä on helpoin tapa saada televisiokuva antennipistokkeesta tietokoneen monitorille ?

Helpoin ja yleisin tapa on ostaa PC-koneeseen lisäkorttina TV-viritinkortti. Nämä kortit sisältävät antennisisääntulolla varustetun TV-virittimen ja muuta elektroniikkaa, joiden avulla ne voivat ottaa vastaan TV-lähetyksiä ja pistää niistä tulevan videosignaalin halutun kokoisena tietokoneen näytönohjaimesta tulevan kuvan mukaan.

Onko tietokoneella mahdollista esittää videota hyvällä laadulla ?

Videon esittäminen tietokoneella hyvällä laadulla on mahdollista, käytetäänhän tietokoneita nykyään paljon televisio-ohjelmien tuotannossakin. Kunnollisen videon esittäminen tietokoneen ruudulla on kuitenkin vaikeaa, joten harvoin sitä on toteutettu kunnolla.

Jotta videokuvaa voitaisiin esittää kunnolla tietokoneruudulla pitää täyttää ainakin seuraavat vaatimukset:

• Videosignaalin lomittelu pitää poistaa
• Kuvanopeus pitää nostaa tietokoneen kuvanpäivitystaajuudelle

Tässä vaiheessa videokuva on jo varsin hyvää kunhan siinä tosiaan on käytetty riittävästi bittejä eikä mitään muita selviä virheitä ole päästetty peliin mukaan. Tarkalla tietokonemonitorilla tosin videokuvan pieni juovamäärä alkaa tulla helposti esille, mutta tämä ongelmakin on vähennettävissä juova tuplauksella (keskiarvoistamisella voidaan poistaa juovien näkyvyyttä ja piksellimäisyyttä). Enää ongelmaksi sitten jää että tietokoneen kuvaruutu on yleensä pienempi kuin joka kodin televisio ja siitä ei välttämättä saa yhtä paljon valovoimaa.

Lomittelun poistaminen ja kuvanopeuden nostaminen kunnolla ovat vaikeita operaatioita. Jos tietokoneen kuvanopeus saadaan jotenkin kätevään suhteeseen videomateriaalin kanssa homma helpottuu paljon. Esimerkiksi 24 kuvaa sekunnissa NTSC-videolle (60 puolikuvaa sekunnissa) talletettu videoelokuva voidaan näyttää oikein hyvälaatuisena 72 Hz päivitystaajuudella. 50 Hz PAL-signaalista taas on mahdollista saada hyvä tulos kun näytön päivitystaajuus on 75 Hz. Jos näytön ja videon päivitystaajuudet eivät ole nätissä suhteessa, niin kunnolliseen muutokseen tarvitaan kohtuuttoman raskasta interpolointia ja liikkeen approksimointia.

Miten saan helpoimmin ja parhaimman kuvanlaadun kun haluan käyttää televisiota tietokoneen näyttönä ?

Tällaisessa tilanteessa helpoin ja edullisin ratkaisu on hankkia tietokoneeseen televisiolähdöllä varustettu näytönohjain. Näissä näytönohjaimissa on normaalin VGA-lähdön lisäksi televisioon sopivat signaalilähdöt (yleensä sekä komposiittivideo että S-video). Näistä televisiolähdöistä tuo komposiittivideolähtö toimii käytännössä kaikissa SCART:lla varustetuissa televisioissa ja S-videolähtö antaa paremman kuvan niillä televisioilla, joista tämä liitäntä löytyy (jos televisio ei tue S-videota, niin tämän liitännän käyttöä yrittäessä kuvasta tulee värillisen sijasta mustavalkoinen).

Televisio kelvannee ihan kohtuullisesti pelaamiseen, valokuvien katseluun sekä tietokoneella esitettävien videoiden katseluun (animaatiot, videoCD, DVD). Televisiota on kuitenkin turha kuvitella käyttävänsä varsinaiseen tietojen käsittelyyn (Windows tai vastaava ikkunoitu käyttöjärjestelmä). Televisioissa käytettävän kuvaputken reikälevyn reikien väli määrää viime kädessä resoluution ja normaaleilla putkilla tuo resoluutio ei oikein tahdo riittää kunnolla edes 640 x 480 moodin esittämiseen.

Millä ohjelmalla kannattaisi kaapata hyvälaatuisia videokuva kuvankaappauskortilla ?

Ensiksi kannattaa ehkä kokeilla minkä laatuisia kuvia kortin mukana tulevilla vakio-ohjelmilla saa aikaan. Newssiryhmässä parhaaksi kehuttu muut ohjelma on Avery Leen VirtualDub -ohjelma, jonka voi ladata osoitteesta http://www.geocities.com/virtualdub/index.html ja siihen suositeltuna lisänä Donald Graftin "Smart Deinterlacer" -filtteri osoitteesta http://www.geocities.com/Colosseum/Pressbox/8699/smart.html.

Miten voin tehdä tietokoneesta älykkään videonauhurin korvikkeen ?

Sopivalla näytönohjaimella (TV-viritin ja TV-ulostoulo ominaisuuksia) varustettua PC:tä voivaan käyttää videonauhrin tapaan. MikroBitissä 8/2001 rakennettiin set-top-box eli kone, jolla voidaan pelata uusimpia pelejä, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja jopa nauhoittaa tv-lähetyksiä. Osoitteessa http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2001/08/settopbox/ esitellään tästä laitteesta eräs versio.

Mistä johtuu että omassa koneessani hyvin näkyvä AVI-tiedosto ei toistu kunnolla tai ollenkaan toisessa tietokoneessa ?

AVI-tiedosto on vain "kotelointi" jollakin tapaa pakatulle äänelle ja kuvalle (vaikka mp3-ääni ja MPEG4-video). Periaatteessa ääni ja kuva voi olla mitä vaan formaattia jolle jostain laitteesta löytyy tuki (ja monet videonkäsittelykortit yleensä lisää koneeseen omat formaattinsa tuettujen joukkoon). AVI-tiedostojen variaatioita on niin monta kuin eri formaatteja. AVI-tiedoston saa toistumaan jos koneessa sattuu olemaan tarvittavien tiedostomuotojen kodekit asennettuna.

Miten kannattaisi editoida ja siirtää kotivideo-otokset tietokoneella katsottavaksi CD-levyksi ?

Aivan projektin alkuvaiheessa tulee päättää, haluaako homman tehdä käyttäen standardeja, hyvin speksattuja ja stand-alone-playereissäkin tuettuja videontallennusformaatteja, vai riittääkö pelkästään materiaalin arkistointi rompulle jossain epämääräisessä muodossa, (jota kenties pystyy vielä viiden vuoden päästä lukemaan ja toistamaan jollain platformilla - tai sitten ei). Valitulla tallennustavalla on merkitys siihen, millaisia välineitä hommaan tarvitaan.

Standardeja vaihtoehtoja on lähinnä kaksi: Video CD 2.0 (White Book) tai Super Video CD. Kumpikin näistä on jotensakin käyttökelpoinen. Näistä VCD 2.0 sopii ensisijaisesti leffojen varastointiin välttävällä laadulla, eikä ole laadultaan niin hyvä, kun lomitettua kuvaa tukemaan tehty Super Video CD. Vielä yksi lisämahdollisuus on epästandardi, mutta jollain tasolla future-proof MiniDVD. Super Video CD:stä löytyy tietoa osoitteesta http://www.uwasa.fi/~f76998/videocd/svcd_overview.htm.

Tietokonelaitteistona tarvitaan tehokas nykypäivän PC (400 Mhz tai enempi), helposti toistakymmentä gigaa levyä itse videomateriaalia varten ja sopiva videokaappauskortti (videoeditointikortti tai tarpeelliset ominaisuudet omaava TV-kortti). Käytännössä prosessi on tyypillisesti sellainen, että ensin videokuva kaapataan kaappauskortilla levylle (mahdollisesti sen omalla kaappausformaatilla) ja sitten se muutetaan ohjelmallisesti CD-levylle talletettavaan tiiviisti pakattuun muotoon.

Standardeissa formaateissa vaihtoehdot ovat MPEG-1 (VCD) tai MPEG-2 (SVCD, DVD ja MiniDVD). Epästandardeista mainittakoon MPEG-4, joka on kyllä teknisesti korkealaatuinen, mutta tällä hetkellä (vuoden 2000 alussa) kovasti Microsoftiin ja Windows-platformiin sidottu formaatti. Tällä saa kyllä videon puristettua pieneen tilaan, mutta sitä voi katsoa vain Windows-pohjaisella mikrolla (ei siis esim. DVD-soittimella, kuten noita standardeja formaatteja.). Lisäksi on olemassa hyvin monia muitakin kuvanpakkauscodecceja, joista monet ovat tarjolla yksinomaan Windows- tai Macintosh-platformeille eikä näistä ole takeita kuinka kauan mikin yksittäinen suljettu formaatti pysyy markkinoilla tuettuna.

Karkeasti voisi sanoa, että Video CD on kuvanlaadultaan VHS:ää heikompi (tosin heikkoudet ilmenevät eri tavalla kuin VHS:ssä, joten joissain suhteissa se on parempikin) ja yhdelle levylle mahtuu tavaraa 74 minuuttia. Super Video CD on kuvanlaadultaan lähempänä S-VHS-tasoa, joskin yhden levyn kapasiteetti kutistuu tällöin n. 35-45 minuuttiin. MiniDVD:ssä voi laatua vielä tästäkin parantaa tallennusajan kustannuksella.

Miten teen MiniDVD-levyn ?

MiniDVD:stä puhuttaessa kannattaa huomioida, että MiniDVD ei ole mikään standardi, vaan löyhäpäinen yleisnimitys kaikenlaisille sekalaisille "DVD-dataa CD:llä"-viritelmille. Jos haet standardia CD-pohjaista "lähes-DVD"-formaattia, niin suosittelen tutustumaan Super Video CD:hen. Jos oikein suurinopeuksista dataa (oikein hyvälaatuinen kuva), niin sitten nuo epästandardit MiniDVD-ratkaisut on ainut tapa pistää DVD-dataa CD-R-levylle niin, että DVD-soitin osaa sitä lukea.

Ehkä paras tietolähde MiniDVD:n tiimoilta on www.dvdpiracy.com. Tietoa Super Video CD:stä löytyy osoitteesta http://www.uwasa.fi/~f76998/video/svcd/overview/.

Säilyykö videoni CD:llä paremmin kuin VHS-nauhalla ?

Itse tieto CD-levyllä säilyy paremmin kuin magneettinauhalla. VHS-nauha rappeutuu magneettisesti kaiken aikaa, vaikka sitä ei käyttäisikään. CD ei näin tee, vaikka siinäkin voi vanhenemista jokin verran esiintyä. CD:n eräänä etuna pidemmän fyysisen keston lisäksi on, että materiaali voidaan tarvittaessa kopioida täysin häviöttömästi uudelle CD:lle taas kestämään pitkää säilytystä.

Ehkä tärkein päätös säilyvyyden kannalta on digitaalisen tallennusformaatin valinta. Jos valitset suljetun tai pelkästään yhden firman hallinnassa olevan formaatin, saat myös varautua siihen, että sitä ei välttämättä kaikkialla tuetakaan tai että jopa kaikki tuki sille ja tieto siitä saattaa aikojen saatossa hävitä kokonaan.

Toistaiseksi vain MPEG-1- ja MPEG-2-pohjaiset ratkaisut ovat mielestäni riittävän avoimia ja yleisiä, että niillä voi uskoa varmasti olevan tukea vuosienkin päästä.

Miten voin liittää tietokoneen televisioon ?

Erilaisia yhditelmiä, liitännät järjestyksessä PC:n pää ja TV:n pää:

• komposiittivideo (keltainen RCA) - komposiittivideo (keltainen RCA tai BNC): Hanki sopiva kaapelisetti liittämiseen, eli kaapeli joissa sopivat liittimet päässä ja kaapeli mielellään 75 ohmin koaksiaalikaapelia. Lue tietokoneen ohjeista kuinka TV-ulostulo kytkentään päälle.
• komposiittivideo (keltainen RCA) - SCART: Hanki sopiva kaapelisetti liittämiseen. Lue tietokoneen ohjeista kuinka TV-ulostulo kytkentään päälle.
• S-video - S-video: Hanki sopiva kaapelisetti liittämiseen. Lue tietokoneen ohjeista kuinka TV-ulostulo kytkentään päälle.
• S-video - SCART: Varmista ensiksi, että SCART tukee S-videota. Hanki sopiva kaapelisetti liittämiseen. Lue tietokoneen ohjeista kuinka TV-ulostulo kytkentään päälle. Huomio: S-video-liitäntä-viritys SCART:ssa on ongelmallinen käytössä. Homma toimii jos TV tukee S-videota käytetyssä SCART-liitännässä ja TV on asetettu vastaanottamaan S-videota. Jos joku noista väärin niin kuva on takuulla mustavalkoinen.
• S-video - komposiittivideo (keltainen RCA tai BNC): Hanki S-video-kompossiittivideo-liitinadapteri jolla muunnat -video-signaalin komposiittivideoksi. Kytke se tietokoneeseen. Tästä eteenpäin kyttentä ja käyttö kuten komposiittivideo - komposiittivideo -tapauksessa.
• VGA-VGA: Kytke laitteet VGA kaapelilla. Valitse tietokoneen näyttöasetuksista nöyttölaitteelle sopiva nöyttötila (tarkkuus ja päivitystaajuus).
• DVI - DVI: Kytke laitteet DVI kaapelilla. Valitse tietokoneen näyttöasetuksista nöyttölaitteelle sopiva nöyttötila (tarkkuus ja päivitystaajuus).
• DVI - HDMI: Kytke laitteet DVI-HDMI kaapelilla. Valitse tietokoneen näyttöasetuksista nöyttölaitteelle sopiva nöyttötila (tarkkuus ja päivitystaajuus).

Varoitus kaapelien kytkennästä: Tee kaapelien kytkennät mieluiten siten että sekä PC että häyttölaite ovat poissa päältä sekä irrotettuna sähköverkosta. Laitteiden maadoituksista, laitteista ja turista riippuen kaapelien kytkentä joka tehdään laitteiden ollessa päällä tai niiden ollessa kytkettynä sähköverkkoon voi johtaa laitevaurioihin (joko PC tai TV voi vaurioitua). Keskusteluryhmässä on mainittu useampiakin tapauksia kuin PC tai TV on vaurioutunut kun maadoittamattomaan pistorasiaan kytketty PC on liitetty televisiion eikä edellä kuvattuja varotoimenpiteitä ole huomioitu.

Liitäntöjen kuvanlaatu huonoimmasta parhaimpaan:

• komposiittivideo
• S-video
• VGA
• DVI/HDMI

Yleisimmin noista näyönohjaimista saa videokuva ulos komposiittivideo ja S-video-muotoisena. Joissain vehkeissä voi olla vain toinen noista tuettuna. Joissain näytönohjaimissa (Lähinnä Matroxin jotkut dual-head-mallit) saa noiden lisäksi kuvan televisiolle sopivassa SCART RGB-muodossa (tarvitaan erikoiskaapeli). Jotkut näytönohjaimet tukevat komponentivideoulostuloa (YUV) VGA-liittimestä ulos.

Komposiittivideo- ja s-video-liitäntää käyttäessäsi muista että TV-ulostuloon asetetun videostandardin pitää olla oikea täkäläiselle televisiolle (PAL System B/G). Jos valitset esim. NTSC:n, niin täkäläinen televisio ei sitä välttämättä tue, joten kuvassa ei värejä (moni uudempi TV tukee...).

Jos etsit kytke ja käytä ratkaisua, niin käytä komposiittivideoliitäntää television yhdistämiseen. Se toimii jotakuinkin kaikissa laitteissa (televisiot, videonauhurit jne.) joissa on SCART kunhan vaan olet valinnut näyttökortista PAL-ulostulon. Kuvanlaatu ei toisin yllä S-videon tai parempien liitäntöjen kuvanlaatuun...

Potentiaalisia haasteita ja ongelmia TV-ulostulon käytössä:

• Monissa näytönohjaimissa on rajoituksia mitä tarkkuuksi aja päämonitorin päivitystaajuuksia voi käyttöö silloin kuin TV-ulostulo on päällä. Lue tarkemmat tiedot tietokoneesi ohjeista.
• Monitorilla toistettava videokuva näyttää hyvältä, mutta telkkarissa ikkuna jossa leffan tulisi pyöriä on kokonaan musta: Tämä joidenkin näytönohjainten kanssa esiintyvä ongelma johtuu näytönohjaimen kahden näyttötilan ja videokiihdytysten toteutuksesta (tuota videomateriaalia ei kirjoiteta näyttökortin muistiin samalla tavoin kuin normaalia dataa vaan pistetään siihen ikkunan paikalle jollain overlay-tekniikalla jota TV-ulostulo ei kunnolla tue...). Ongelma saattaa ratketa näytönohjaimen säätöjä virittelemällä (TV-ulostulon asetukset, mahdollisesti videokiihdytyksien pois kytkemistä tms.).

Miten voin säätää tietokoneen grafiikkakortin TV-ulostulon kuvaa paremmaksi ?

Monen TV-ulostulolla varustetun PC:n grafiikakortin TV:lle syättämän kuvan laatu on aika kehnoa johtuen osassa korteista huonosta konversioelektroniikasta ja joissain parempaa elektroniikkaa sisältävissä korteissa siitä että kortin mukan tulevat ajurit eivät osaa hyödyntää kortin ominaisuuksia kunnolla. Koska hyvin monen kortin TV-ulsotulot on rakennettu pohjautuen muutamaan tätä varten kehitettyyn piiriin joista tietoa on saatavilla, ovat jotkin harastajat kehittäneet TV-ulostulon säätö-ohjelmia, joilla kuvaa voi parantaa.

Aika monella kortilla toimii yleensä TV-tool (tehty BT68x-piirisarjaa käyttäville). Tämä TV-tool-ohjelma on saatavana osoitteesta http://www.tvtool.de/english/tabelle_e.htm. Asus-korteissa on Chrontel-tv-out -piiri, jolle löytyy ohjelma "TVCC" osoitteesta http://www.tvtool.de/index_e.htm. Osoitteesta http://www.rivastation.com/tv-out_dvd_e.htm löytyy tietoa MX:n Riva-pohjaisista korteista ja niiden TV-ulostulosta.

Miten voin liittä tietokoneeni äänet kotiteatterini vahvistimeen ?

Helpoin tapa saada äänet on liittää äänikortin linjaulostulo sopivalla kaapelilla vahvistimen johonkin linjasisäänmenoon. Tämä on helpoimmin toiminaan saatava vaihtoehto jolla stereoäänet saa kulkemaan. Käytännössä jokaisesta PC laitteesta jossa on ääniominaisuudet läytyy linjaulostulo (kuulokeliitäntäkin käy jos ei erillistä linjaulostulo) ja jokaisesta modernista hifivahvistimesta löytyy linjasisäänmeno (CD, AUX, TAPE yms. sisäänmeno käy). Sopiva kaapeli mitä tarvitset on tarpeeksi pitkä kaapeli jossa toisessa päässä tietokoneen äänikorttiin sopiva liitin (tyypillisesti 3.5 mm stereoplugi) ja toisessa päässä kaksi RCA-liitintä vahvistimeen liittämistä varten. Käytettävä kaapeli voi olla kohtailaisen pitkäkin (esimerkiksi 10 metriä) normaalisti ilman kuultavia äänenlaadullisia ongelmia.

Varoitus kaapelien kytkennästä: Tee kaapelien kytkennät mieluiten siten että sekä PC että vahvistin ovat poissa päältä sekä irrotettuna sähköverkosta. Laitteiden maadoituksista, laitteista ja turista riippuen kaapelien kytkentä joka tehdään laitteiden ollessa päällä tai niiden ollessa kytkettynä sähköverkkoon voi johtaa laitevaurioihin (joko PC tai vahvistin voi vaurioitua). Keskusteluryhmässä on mainittu muutamia tapauksia kuin PC tai vahvistin on vaurioutunut kun maadoittamattomaan pistorasiaan kytketty PC on liitetty antenniverkossa kiinni olevaan viritinvahvistimeen eikä edellä kuvattuja varotoimenpiteitä ole huomioitu.

Kun kytkennät on tehty voi joissain tapauksissa esiintyä ääneesä voimakasta verkkotaajuista hurinaa. Tätä esiintyy erityisesti tapauksissa, joissa PC on asiallisesti maadoitettu ja hifilaitteistossakin on oma yhteytensä maahan (esim. viritinvahvsitimen antennikaapeli antennirasiaan tai laitteistossa videot/TV jossa antennijohto yhdistettynä antennirasiaan). Tätä maalenkiksi kutsuttua häiriötä voi torjua asentamalla sopivia maalenkin katkaisuun suunniteltuaja erottimia joko antennijohtoihin tai audiokaapeliin.

Jos haluat 5.1 kanavaiset äänet tietokoneestasi kotiteatterivahvistimeen niin käytännöllisin ratkaisu tähän liitäntäntää on käyttää digitaalista S/PDIF-liitäntää analogisen stereosignaalin sijaan. Jotta voit tehdä digitaalisen liitännän, täytyy äänikortissasi olla digitaalinen ulostulo ja vahvistimessasi vastaava digitaalinen sisäänmeno. S/PDIF digitaaliliitännälle on olemassa kaksi erilaista kaapelointivaihtoehtoa: koaksiaali ja optinen. Valitse näistä se jota kumpikin laitteistasi tukee. Moni laite tukee kumpaakin. Jos toisessa laitteessasi on vain koaksiaalien ja toisessa optinen liitäntä, niin joudut laitteiden liittämistä varten ostamaan sovittimen näiden kahden liitännän välille.

Koaksisaalisen S/PDIF liitännän kaapeliksi oikea kaapelityyppi on 75 ohmin koaksiaalikaapeli (sama mitä käytetään videosignaaleille). Toki lyhillä etäisyyksillä (1-3 metriä) toimii yleensä ihan perus RCA-kaapelikin yleensä. Koaksiaalisen liitännän laitteiden yhdistämistä koskevat samat varoitukset kuin edellä olevaa analogisen audiokaapelin liitäntää. Koaksiaalinen liitäntä voi synnyttää maalenkkejä. Nämä maalenkit eivät yleensä häiritse itse kaapelissa kulkevaa digitaalisignaalia, mutta voivat synnyttää siitä huolimatta hurinahäiriöitä vahvistimessa tai sen muissa liitännöissä.

Optisen S/PDIF liitännän (tunnetaan myös Toslink-nimellä) liitämiseen tarvitset sopivan tätä tarkoituksta varten valmistetun kuitukaapelin (1 mm muovikuitu jossa päissä sopivat liittimet). Optisen liitännän suurin etu on että se ei synnytä galvaanista yhteyttä tietokoneen ja vahvistimen välille. Näin kaapelilin irrottaminen tai kytkeminen ei voi vaurioittaa laitteita vaikka se tehtäisiin laitteissa virrat päällä. Optinen kaapeli ei myöskään voi aiheuttaa maalenkkiä.

S/PDIF-liitäntä siirtää yleensä oletusarvoisesti digitaalista stereoääntä. Liitäntää voidaan käyttää myös 5.1 kanavaisen Dolby Digital tai DTS muotoisen digitaalisen äänen siirtoon. Jotta 5.1 kanavainen äänen siirto onnistuu, täytyy sekä äänikortin että vahvistimesi tukea monikanavaääntä (lisäksi vaatii yleensä PC:n äänikortin ja DVD-toisto-ohjelman yms. sovellusten asetusten viritystä että saat 5.1 kanavaiset äänet toimimaan).

On olemassa myös muita liitäntöjä joilla PC:n voi liittää kotiteatterivahvistimeen. On esimerkiksi olemassa muutamia vahvistimia, joissa on USB-liitäntä PC:n kytkemistä varten. Jos vahvistimessasi on tällainen liitäntä, niin lue laitteesi käyttöohjeesta kuinka tätä käytetään.

Jotkut PC:n äänikortit osaavat antaa 5.1 kanavaisen äänen analogisena ulos. Jos vahvistimessasi on lisäksi analoginen 5.1 kanavaisen äänen tulo (tyypillisesit 6 RCA-liitintä) niin voit kytkeä äänet tätäkin kautta sopivilla välikaapeleilla. Katso tarkemmat ohjeet kaapeleille, kytkennöille ja asetuksille laitteiden ohjeista.

Palautetta tästä sivusta voi lähettää palautekaavakkeella.

Takaisin hakemistoon

Tomi Engdahl <[email protected]>