Takaisin hakemistoon
Sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskee suuri joukko määräyksiä. Nämä aiheuttavat usein kysymyksia mitä saa tehdä, kuka saa tehdä ja mitä mikäkin tarkoittaa. Olen yrittänyt kerätä tähän tietoa yleisimmistä aiheeseen liittyvistä määräyksistä.
Kiinteisiin sähköasennuksiin sekä sähkölaitteiden korjaukseen kohdistuvia sähkötöitä saavat yleensä tehdä vain ne sähköalan ammattilaiset, joilla on oikeus tehdä näitä töitä. Keskeisin vaatimuksista on turvallisuudesta vastaava töiden johtaja, jolla on oltava toiminta-alueen kattava pätevyystodistus. Toiminnasta on myös tehtävä ilmoitus Turvatekniikan keskuksen sähköurakoitsijarekisteriin. Ammatillisia vaatimuksia on myös niille toiminnanharjoittajan alaisuudessa oleville asentajille ja sähkölaitekorjaajille, jotka tekevät itsenäisesti sähkötyötä. Lisäksi sähköasennusten käyttöönottotarkastukseen ja korjattujen sähkölaitteiden tarkastukseen vaaditaan tarkoitukseen soveltuvat mittalaitteet. Ilmoitus sähköurakoitsijarekisteriin tehdään ennen asennus- tai korjaustoiminnan aloittamista. Sähköurakoitsijat luokitellaan sähkötöiden johtajan pätevyystodistuksen perusteella S1-, S2- ja S3-ryhmiin. Myös vanhat A-, B-, C- ja D-ryhmät ovat voimassa. Näistä S3- ja D-ryhmät oikeuttavat laitekorjaukseen ja muut asennustöihin.
Sähköurakoitsijan on tehtävä käyttöönottotarkastus kaikille rakentamilleen sähkölaitteistoille, siis myös muutos- ja laajennustöille. Tarkastuksesta hänen on laadittava pöytäkirja sähkölaitteiston haltijan käyttöön. Tarkastukseen kuuluu silmämääräinen osa sekä erilaisia mittauksia ja testauksia. Haltijan kannattaa siis pitää huoli siitä, että hän saa tällaiset pöytäkirjat asianmukaisesti suoritetusta työstä, ja ne kannattaa myös tallettaa. Aivan pienistä töistä, kuten yksittäisen komponentin tai moottorin vaihdosta ei pöytäkirjaa edellytetä. Suuremmille muutos- ja laajennustöille sähköurakoitsijan on tilattava lisäksi ulkopuolisen suorittama varmennustarkastus.
Tavallinen sähkönkäyttäjä voi tehdä ainoastaan eräitä vähäisiä töitä, jos varmasti osaa tehdä ne oikein ja on riittävästi perehtynyt työhön liittyviin ohjeisiin ja sähköturvallisuuteen.
Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laite tai laitteisto on tehty luotettavasti ja asianmukaisesti jännitteettömäksi.
Sähköturvallisuuslaissa (410/1996) säädetään sähkölaitteille ja -laitteistoille asetettavista vaatimuksista, sähkölaitteiden ja -laitteistojen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja vaatimustenmukaisuuden valvonnasta, sähköalan töistä ja niiden valvonnasta sekä sähkölaitteen ja -laitteiston haltijan vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Lisätietoja kannattaa katsoa vaikka TUKES:n sivuilta KTM:n päätös 516/1996 sähköalan töistä. Seuraavassa muutamia valittuja katkemia siitä:
1 § Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laite tai laitteisto on tehty luotettavasti ja asianmukaisesti jännitteettömäksi. Vaatimus sähköalan töissä, joista voi aiheutua vain vähäistä vaaraa tai häiriöitä 10 § Riittävää huolellisuutta noudattaen on sallittua tehdä seuraavia sähköalan töitä: 1) enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotusta ja kiinnitystä, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotöitä sekä näihin rinnastettavia töitä, 2) nimellisjännitteeltään enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin laitteistoihin kohdistuvia sähkötöitä, 3) käyttötöitä sähkölaitteistossa, jonka jännitteiset osat on suojattu tahattomalta koskettamiselta, sekä 4) omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaamista, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan. Vaatimus ammattitaitoa edellyttävissä sähköalan töissä 11 § Riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti oman alansa sähkö- ja käyttötöitä ja valvomaan niitä katsotaan henkilö, joka on kyseisiin töihin opastettu ja jolla on 1) sähköalan diplomi-insinöörin, insinöörin tai teknikon tutkinto, 2) sähköalan ammattitutkinto tai yliasentajan erikoisammattitutkinto taikka vastaavat tutkinnot, 3) hyväksytysti suoritettu sähköalan oppisopimuskoulutus, 4) ammattikoulun tai vastaavan koulun kaksivuotinen sähköalan koulutus ja sen jälkeen kaksi vuotta työkokemusta kyseisissä sähköalan töissä taikka kolmivuotinen sähköalan koulutus ja sen jälkeen vuosi vastaavaa työkokemusta, 5) suoritettuna aikuiskoulutuskeskuksen sähköalan vähintään 50 viikon kurssi ja sen jälkeen kolme vuotta työkokemusta kyseisissä sähköalan töissä taikka 6) kuuden vuoden kokemus kyseisistä sähköalan töistä ja riittävät alan perustiedot. Sähkövoima-alan tehtävissä muun sähköalan kuin sähkövoimatekniikan koulutuksen suorittaneilta edellytetään lisäksi vuosi sähkövoima-alaan perehdyttävää työkokemusta tutkinnon tai koulutuksen jälkeen. Jos kyse on yksittäiseen sähkölaite- tai sähkölaitteistoryhmään kohdistuvista sähköalan töistä, riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti kyseisiä töitä katsotaan 1 momentista poiketen henkilö, jolla on kahden vuoden työkokemus. 29 § Sähköturvallisuuslain 12 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta ei vaadita: 1) käyttötöistä; 2) 10 §:ssä tarkoitetuista sähkötöistä; 3) sähkötyöstä, jonka tekee 11 §:n 1 ja 2 momentissa määritelty henkilö ja joka kohdistuu tämän omassa tai lähisukulaisen hallinnassa olevan asunnon tai asuinrakennuksen sähkölaitteistoon; lähisukulaisella tarkoitetaan puolisoa sekä omia tai puolison lapsia, vanhempia ja isovanhempia; eikä 4) sellaisesta vähäisestä kertaluonteisesta sähkötyöstä, jonka tekijällä on 12-14 §:ssä tarkoitettu kyseisen työn tekemiseen oikeuttava pätevyystodistus.
Sähköturvallisuuslain mukaan sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-, huolto- ja käyttötöitä saa tehdä seuraavilla edellytyksillä:
Sähköalan töitä tekevän henkilön tulee olla tehtävään ja sen sähköturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin perehtynyt tai opastettu. Riittävää huolellisuutta noudattaen on sallittua tehdä seuraavia sähköalan töitä:
Turvatekniikan keskus on tarjonnut kysymyspalstallaan seuraavan kuvauksen mitä saa tehdä itse:
Tavallinen sähkönkäyttäjä voi tehdä ainoastaan eräitä vähäisiä töitä, jos varmasti osaa tehdä ne oikein ja on riittävästi perehtynyt työhön liittyviin ohjeisiin ja sähköturvallisuuteen. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi:
Lisäksi seuraavat työt ovat sallittuja (lähde: TUKESin KODIN SÄHKÖTURVALLISUUSOPAS):
Seuraavat ovat sallittuja TUKESin Kodin Sähköturvaoppaan Tee-se-itse osan http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/teeseitse.pdf mukaan:
TURVATEKNIIKAN KESKUS julkaisu SÄHKÖ- TURVALLISUUSSÄÄDÖKSET taskutieto http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf antaa seuraavan listan: Seuraavia töitä saavat tehdä riittävää huolellisuutta noudattaen myös muut kuin sähköalan ammattilaiset:
Ennen töiden aloittamista jännite on kytkettävä pois työkohteesta. Vastuu sähköturvallisuudesta on töiden tekijällä. Sähkölaitteisiin kohdistuvat työt on aina tehtävä laitteiston ollessa jännitteetön. Ennen töiden alkua sähkö on aina katkaistava joko pääkytkimellä, poistamalla sulakkeet tai irrottamalla sähkölaitteen pistotulppa pistorasiasta. Varmista myös, ettei kukaan muu pääse kytkemään sähköä työkohteeseen. Ennen töiden aloittamista muista varmistaa muutamaan kertaan että työkohden on jänniteetön. Ainoastaan tämä takaa turvallisen työskentelyn. Sinulla on vastuu vaihtamastasi tai korjaamastasi liitäntäjohdosta.
Itse sähkötöitä tehdessä kannatta muistaa, että sinulla on vastuu tekemistäsi töistä. Väärin tehty sähkötyö voi helposti aiheuttaa hengenvaaran (sähköiskuvaara) tai tulipalon vaaran. Jotkoroikan tekemisessä omaan käyttöön ei ole ongelmia, kunhan teet sen oikein. Naapurille tekeminen on jo arveluttavampaa, koska jos naapurille sattuukin jotain tuon jatkoroikan (tai muun tekemäsi sähkötyön) kanssa olet kusessa.
Ole erityisen huolellinen kytkiessäsi suojajohtimellista liitäntäjohtoa, koska väärin kytketty suojajohdin (kelta-vihreä) aiheuttaa välittömän hengenvaaran.
Lisätietoja itse tehtävistä sähkötöistä ja sähköturvasta löytyy TUKESin julkaisusta KODIN SÄHKÖTURVALLISUUSOPAS), joka on saatavana ilmaiseksi sähköisessa muodossa sekä tilattavissa maksullisena painettuna versiona.
Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkon rakentamis- ja ylläpitotyötä saa tehdä vain siihen valtuutettu teleurakoitsija. Puhelinsisäjohtoverkoksi katsotaan myös tällaisena käytettävä muu televerkko, esimerkiksi ns. avoin kaapelointijärjestelmä. Valtuutusta teleurakointiin haetaan Viestintävirastolta.
Yleiseen televerkkoon liitettyyn erillisverkon rakentamis- ja ylläpitotyö edellyttää valtuutuksen tämän verkon teleurakointiin. Valtuutusta ei kuitenkaan tarvita, jos liittäminen tapahtuu liitäntäominaisuudet täysin määrittelevän telepäätelaitteen avulla (esim. dataverkot).
Puhelinsisäjohtoverkkojen ja yhteisantennijärjestelmien suunnittelu ei edellytä valtuutusta teleurakointiin. Sellaiset pienimuotoiset teleurakointityöt, jotka voidaan tehdä ilman valtuutusta, on esitetty Viestintäviraston määräyksen Viestintävirasto 23 D/2002 M pykälässä 11:
11 §
Valtuutuksenvaraisuudesta vapaat työt
Telemarkkinalain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi valtuutusta vaativaksi
teleurakoinniksi ei katsota seuraavia vähäisiä töitä:
Epäkuntoisia laitteita saa korjata vain alan ammattilainen. Sähkölaitteita saa korjata vain korjaaja, jolla on Turvatekniikan keskuksen (TUKES) rekisteröimä oikeus, joko sähköpätevyys 1, 2 tai 3 tai vanhan sähkölain mukainen A-, B-, C- tai D-ryhmän oikeus.
Ainoa poikkeus tähän on omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaaminen, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan.
Lähde: http://www.sahkoturva.info/?page=2_laitteidenvalinta ja http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf
Sähköturvallisuuslain mukaan sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-, huolto- ja käyttötöitä saa tehdä seuraavilla edellytyksillä:
Sähköturvallisuuslaki 410/1996 5§: Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava, rakennettava ja korjattava niin sekä niitä on huolletta\ va ja käytettävä niin, että
Sähköalan töitä saavat tehdä vain kelpoisuusvaatimukset täyttävät henkilöt ja yritykset. Sähkötöitä ovat sähkölaitteistojen rakennustyöt sekä sähkölaitteiden ja -laitteistojen korjaus- ja huoltotyöt. Ennen sähkötöiden aloittamista on toiminnasta tehtävä ilmoitus TUKESille. Toiminnanharjoittajalla tulee olla palveluksessaan sähköturvallisuudesta huolehtiva sähkötöiden johtaja, jolla on riittävä pätevyys tehtävään. Sähköalan töitä tekevän tulee olla tehtävään ja sen sähköturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin perehtynyt tai opastettu. Periaattessaa kiinteät sähkösennukset ja niissä kiinteästi olevat laitteet kuuluvat ainoastaaan sähkölan ammattilaisiille
Periaate on se, että jos teet järjestelmän, joka kytketään pistotulpalla verkkoon niin järjestelmässä ei ole samanlaisia pätevyysvaatimuksia kuin kiinteästi verkkoon kytkettävässä asennuksessa. Toki tehtävät laitteet tulee olla määräysten mukaisia ja tuvallisia.
TURVATEKNIIKAN KESKUS julkaisu SÄHKÖ- TURVALLISUUSSÄÄDÖKSET taskutieto http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf antaa seuraavan listan: Seuraavia töitä saavat tehdä riittävää huolellisuutta noudattaen myös muut kuin sähköalan ammattilaiset:
Ennen töiden aloittamista jännite on kytkettävä pois työkohteesta. Vastuu sähköturvallisuudesta on töiden tekijällä.
Irrallisia järjestelmiä saa periaatteesa rakentaa melkien kuka vaan, ainakin omaan käyttöön ja liittyy sähköalan harrastustoimintaan. Itse rakennettuja laitteita saa myös korjata. Omatekoisten laitteiden on oltava sähköturvallisuusmääräysten sekä sähkölaitteita koskevien erilaisten rakenne- ja koestusmääräysten mukaisia. Oman turvallisuuden ja vastuiden takia laitteita ei siis kannata rakentaa jos ei tiedä tarkkaan mitä on tekemässä ja tekee sen oikein. Laitteita rakennettaessa täytyy ottaa huomioon, että jo muutaman kymmenen voltin suuruinen jännite voi aiheuttaa vaarallisen sähköiskun ja pienikin jännite voi olla vaarallinen laitteissa joissa on suuria virranvoimakkuuksia.
Rakentaja vastaa tekemistään laitteista, niinden turvallisuudesta ja niiden mahdollisesti aiheuttamista vaurioista. Eli jos itse rakentamasi sähkökytkentä polttaa talosi, niin vakuuttusyhtiö voi olla korvaamatta vahinkoa tai korvaa sen vaan osittain.
Radioamatöörien oppikirja Tiimissä Hamssiksi (1997) sanoo sivulla 190 aiheesta seuraavaa: "Kotikäyttöön tarkoitetut, vahvavirtaverkkoon liitettävät laitteet kuuluvat Suomessa pakolliseen ennakkotarkastuksen alaisiin sähkölaitteisiin. Tällaisten sähkölaitteiden on ennen niiden kaupaksi pitämistä, toiselle luovuttamista tai käyttöönottoa olta Sähkötarkastusviranomaisen tarkastamia ja hyväksymiä. Tarkastusta ei kuitenkaan vaadita omatekoisille sähkölaitteille kun kyseessä on sellainen sähköteknillinen harrastustoiminta, jossa henkilön voi katsoa perehtyneen tarvittaviin tehtäviin tai työ perustuu yksityiskohtaisiin ohjeisiin valmistettavan tai korjattavan laitteen jäädessä harrastelijan hallintaan. Tällaisena harrastustoimintana voidaan pitää radioamatööritoimintaa, sähköteknisten rakennussarjojen kokoamista yms. näihin verrattavaa sähkölaitteiden asennus- ja korjaustyötä. Rakennuksen kiinteän sähkölaitteiston asennusta ei hyväksytä harrastustoiminnaksi. Omatekoisten sekä muittenkin sähköverkkoon kytkettävien laitteiden, jotka eivät kuulu pakollisen ennakkotarkastuksen alaisuuteen, on kuitenkin oltava sähköturvallisuusmääräysten sekä sähkölaitteita koskevien erilaisten rakenne- ja koestusmääräysten mukaisia."
Radioamatöörien oppikirja Tiimissä Hamssiksi (1997) sanoo sivulla 196 aiheesta seuraavaa: "Radioamatööritoiminta on harrastustoimintaa, jossa laitteet saa rakentaa itseja ottaa käyttöön ilman tarkastusta, mutta omatekoisten laitteiden on silti oltava sähköturvallisuusmäärysten sekä rakenne- ja koestusmääräysten mukaisia." "Laiteen rakenteen on oltava sellainen, ettei aiheudu vaaraa normaalikäytössä eikä vikaolosuhteissa, vaan sen on suojattava sähköiskulta, liian surelta lämmöltä, räjähdykseltä ja tulipalolta"
Edellä kuvatusta teknistä saa pääasiassa käsityksen missä mennään. Tekstiä voisi kommentoida sen verran, että määräykset pakollisen ennakkotarkastuksen osalta ovat muuttuneet niin, että pakollinen virallinen viranomaisten ennakkotarkastus itse laitteen osalta on poistunut EU:n myötä. Laitteiden tulee edelleen täyttää määräykset, mutta sitä ei erikseen tarvitse kiikuttaa viranomaiselle tutkittavaksi. Monessa käytännön tilanteessa laitteen valmistaja testaa laitteensa itse, vakuuttaa sen olevan määrysten mukainen ja liittää siihen tarpeelliset selosteet asiasta (CE-merkki, vaatimuksenmukaisuusvakuutus). Viranomaiset tutkivat että laitteissa on vaaditut merkinnät ja markkinoilla olevia laitteita testataan jälkitarkstuksilla.
Yhtä yksittäistä jänniterajaa joka olisi turvallinen tai vaarallinen ei voi antaa. Eri jännitteiden vaarallisuus ihmisille ja eläimille riippuu sekä jännitteen suuruuresta, teholähteestä saatavasta tehosta, käyttöolosuhteista ja mihin jännite menee kehossa. Kuivan ihon ihokosketuksena muutamakaan kymmentä volttia ei ole vaarallinen, mutta jos iho on märkä tai sähkö pääsee ihon läoi muuten tehokkaasti elimistöön, voi muutamakin voltti olla vaarallinen.
Sähköturvallisuusmääräyksissä on olemassa suojajännite, joka on 42 volttia. Vaarallisia jännitteitä ovat tätä suuremmat tasajännitteet ja matalataajuiset vaihtojännitteet (esimerkiksi 50 Hz verkkotaajuiset). Vaihtojännittellä jänniteraja kulkee niin, että maksimi huippujännite ei saa olla yli tuon 42V (sinimuotoisella vaihtojännittellä huippuarvo on 1.41 keraa tehollisarvo).
Sähkölaitteen, joka on Euroopassa yhdenmukaistettujen standardien turvallisuusvaatimusten mukainen, katsotaan täyttävän sähkölaitteille asetetut keskeiset turvallisuusvaatimukset.
Sähkölaitteessa on oltava CE-merkintä osoituksena sen kelvollisuudesta. Lisäksi sähkölaitteesta on oltava saatavilla valmistajan tai tämän Euroopan talousalueella toimivan edustajan laatima kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus ja pienjännitedirektiivin mukainen tekninen tiedosto.
Pienjännitedirektiivi edellyttää, että valmistajalla on käytössään laadunseurantajärjestelmä, jolla varmistetaan, että jokainen valmistuva tuote on kelvollinen. Turvatekniikan keskus (TUKES) valvoo, että sähkötuotteet ovat niitä koskevien vaatimusten mukaisia.
EU on ottanut käyttöön eurooppalaisen CE-merkin merkitsemään laitteiden määräyksienmukaisuuden. Kaikissa suomalaisissa sähkötuotteissa on ollut oltava CE-merkintä 1. tammikuuta 1997 jälkeen. CE-merkillä varmistetaan, että tuote on suunniteltu, valmistettu ja testattu kaikkien voimassaolevien direktiivien mukaan.
CE-merkintä on eräänlainen passi, joka antaa tuotteelle rajoittamattoman pääsyn EU-maiden markkinoille ja Norjaan sekä Islantiin, jotka ovat ETA:n jäseniä. Merkinnän vaatimukset koskevat pääasiassa terveyttä, ympäristöä ja turvallisuutta. Tavoitteena on vähimmäisturvallisuuden varmistaminen ja ympäristön suojeleminen.
Suomen tuotevastuulain mukaan ketjun jokainen lenkki vastaa tuotten määräysten mukaisuudesta ja oikeasta merkinnästä. Sähkötuotteiden valvonta Suomessa perustuu sähköturvallisuuslakiin ja sen perusteella annettuihin muihin säädöksiin. Niiden mukaan valmistaja ensisijaisesti vastaa tuotteensa turvallisuudesta, mutta myös maahantuoja ja kauppaliikkeet ovat vastuussa myymistään tuotteista. Valmistaja on tietenkin vastuussa valmistamastaan tuotteesta ja sen merkinnästä tehtaalla, mutta maahantuoja vastaa myös täysin siitä, mitä myydään. Myyjällä on vastuu myymästään tuotteesta. CE-merkin on oltava itse tuotteessa, tai se voi olla erillinen kilpi. Viranomainen valvoo markkinavalvonnan toimenpitein tuotteiden yleistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. Valvonnasta huolehtii TUKES, eräiden tuotteiden erityisominaisuuksia tämän lisäksi myös mm. Lääkelaitos, Viestintävirasto, Säteilyturvakeskus sekä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto.
Laitteen valmistajan, maahantuojan tai myyjän on voitava osoittaa, että laite on suunniteltu ja valmistettu turvalliseksi. Markkinoilla jo olevien sähkölaitteiden osalta oleellisin tieto turvallisuudesta sisältyy tuotetta koskevaan valmistajan vakuutukseen ja mahdollisiin sertifiointiasiakirjoihin, joissa sovelletut turvallisuusstandardit ovat mainittuina. Testaustulokset kertovat siitä, miten valmistaja on varmistunut tuotteensa turvallisuudesta. TUKESilla on oikeus saada sähkölaitteiden valmistajilta ja maahantuojilta tarkempia tuotetyyppikohtaisia tietoja turvallisuusvalvontaa varten. Tällöin yritysten on yksilöitävä tuotteiden tyypit ja valmistajat sekä tuotteet testanneet testauslaboratoriot ja tuotteille mahdollisesti annetut sertifikaatit. Pyydettäessä yritysten on nimettävä myös hankinta- ja markkinointikanavansa. Osoitus laitteen turvallisuudesta voidaan vaatia myös sen myyjältä. Myyjä voi selvittää tuotteen turvallisuutta hankkimalla kopion tuotetta koskevasta valmistajan laatimasta vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta (declaration of conformity). Moni laitevalmistaja on sisällyttänyt kopion vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta laitteen mukana tulevaan dokumentaatioon (esimerkiksi sivu ohjekirjassa tai erillinen paperi).
Sähkö- ja elektroniikkatuotteisiin sovelletaan pääasiassa kolmea direktiiviä:
EU:n direktiiveillä varmistetaan tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n ja ETA:n alueella ja parannetaan sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttöturvallisuutta. Kiinnittäessään tuotteeseensa CE-merkin valmistaja tai maahantuoja vakuuttaa tuotteensa täyttävän sitä koskevien Euroopan Yhteisön säännöksien vaatimukset. CE-merkintä on tarkoitettu etupäässä viranomaisia varten.
CE-merkityistä sähkölaitteista on oltava saatavilla viranomaistarkastusta varten pienjännitedirektiivin mukainen tekninen tiedosto, johon sisältyy:>
Valmistaja tai hänen valtuuttamansa edustaja säilyttää teknistä tiedostoa EY:n alueella. Pienjännitedirektiivi edellyttää, että valmistajalla on käytössään laadunseurantajärjestelmä, jolla varmistetaan, että jokainen valmistuva tuoteyksilö on direktiivin vaatimusten ja tuotetta koskevien teknisten asiakirjojen mukainen. Vaatimustenmukaisuusvakuutus vaaditaan aina EMC:n osalta. Sähkölaitteissa saattaa esiintyä myös muita merkkejä, joilla voidaan osoittaa laitteen standardinmukaisuus lähinnä pienjännitedirektiivin perusteella. Jos tuotetta koskee lisäksi jokin muu direktiivi, esim. yksinkertaiset paineastiat -direktiivi, tulee myös tämän direktiivin vaatimukset olla täytettynä ennen kuin tuote varustetaan CE-merkinnällä.
Muista että CE-merkki ei sinänsä takaa laitteen sähköturvallisuutta, vaan se mahdollistaa laitteen vapaan liikkumisen Euroopan talousalueella. Varmistu, että laitteen jossakin osassa tai pakkauksessa oleva testausmerkki koskee koko tuotetta eikä vain esimerkiksi vain pistotulppaa. Osta vain sellaisia sähkölaitteita, jotka on testautettu puolueettomassa testauslaitoksessa tai jotka valmistaja on testannut omassa laboratoriossaan. Voit halutessasi pyytää myyjältä sähkölaitteen testausasiakirjat nähtäviksi. Osta vain luotettavalta myyjältä, koska myyjällä vastuu myymästään tuotteesta ja luotettava myyjä hoitaa vastuunsa. Jos vahinkotapauksessa myyjä tai muuta vastuullista ei tavoiteta, vastuu sähkölaitteen turvallisuudesta jää yksinomaan sinulle itsellesi.
Lähteet: http://www.noratel.fi/content/download/4494/392209/file/16-8fi.pdf ja http://www.sahkoturva.info/?page=2_laitteidenvalinta ja http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf.
Sähkölaitteiden merkintöjen joukossa on usein eri sertifiointiyritysten merkkejä. Ne ovat puolueettoman testauslaboratorioiden tunnuksia ja tarkoittavat, että kyseinen laitetyyppi on läpäissyt testausten turvallisuusvaatimukset. Sertifiointimerkin käyttöoikeuden hankkiminen tuotteeseen on täysin vapaaehtoista.
Poikkeuksena edellä olevan sääntöön ovat kotitalouksiin tarkoitetut pistorasiat ja -tulpat, joille maahantuojan tai kotimaisen valmistajan tulee hankkia ennen tuotteen markkinointia EY:n alueella toimivan pätevän tarkastuslaitoksen antama sertifikaatti.
Lähde: http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf.
Sähkö- ja elektroniikkapiirien ja -laitteiden on toimittava niin, että ne eivät häiritse muita tuotteita eivätkä kärsi muualta tulevista häiriöistä. EMC-direktiivi astui voimaan 1. tammikuuta 1996. Sen mukaan sähköteknisten tuotteiden valmistajien on varmistettava, että tuotteet täyttävät sähkömagneettisia häiriöitä koskevat vaatimukset. Laitteita, jotka eivät täytä direktiivin vaatimuksia, ei enää saada myydä EU- tai ETA-maissa, siis ei myöskään Suomessa.
EMC-direktiivi käsittää periaatteessa kaikki ETA:n alueella markkinoitavat sähkölaitteet ja - asennukset leikkikaluista teollisuusasennuksiin. Sen sovellettavuus määritellään 2. artiklan 1. kohdassa: "Tämä direktiivi koskee laitteita, jotka voivat aiheuttaa sähkömagneettisia häiriöitä, tai joiden toimintaan tällaiset häiriöt voivat vaikuttaa." - Direktiivi määrittelee laitteiksi .kaikki sähkö- ja elektronikkakojeet ja -laitteet ja -asennukset, joissa on sähkö- ja/tai elektroniikkakomponentteja. Asennuksessa voi olla useita erillisiä laitteita tai järjestelmiä. Jokaisen laitteen tai järjestelmän on erikseen täytettävä EMC-vaatimukset. Koska kaikkia kokoonpanoja ei kuitenkaan voida ennakoida, koko asennuksenkin on täytettävä EMC-vaatimukset.
Syy EMC-direktiiviin on, että sähkölaitteelta edellytetään sen turvallisuuden, luotettavuuden ja huollettavuuden lisäksi moitteetonta toimintaa muiden laitteiden kanssa sille tarkoitetuissa toimintaympäristössä. Häiriöttömän toiminnan takaa samaan käyttöympäristöön tarkoitettujen laitteiden sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC, electromagnetic compatibility). Sähkölaite ei saa kohtuuttomasti lähettää ympäristöönsä häiriöitä ja toisaalta sen on siedettävä riittävässä määrin muualta tulleita häiriöitä.
Jotta laitteet voisivat toimia normaalisti keskenään, on asunto- ja teollisuusympäristöön määritelty erilaiset häiriötasot. Kaikki laitteet saadaan kussakin käyttöympäristössä keskenään yhteensopiviksi, kun huolehditaan, että:
Laitteen ympäristöönsä päästämäksi häiriöksi luetaan kaikki ne sähkömagneettiset ilmiöt, jotka eivät ole sen hyötykäyttöön tarkoitettuja. Häiriöt leviävät laitteesta toiseen joko johtimia pitkin tai säteilemällä.
Lähteet: http://www.noratel.fi/content/download/4495/392212/file/16-9fi.pdf ja http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf.
TUKES hankkii markkinoilla olevia tuotteita testattavaksi. Tuotteita hankitaan rutiininomaisen kenttävalvonnan yhteydessä epäilyksen perusteella sekä määrättyinä hankkeina. Tuotteita hankitaan testiin myös valitusten, tapaturmien tms. syyn perusteella.
Sähköturvallisuuslain mukaan TUKESilla on oikeus saada tarpeellinen määrä laitteita koekappaleiksi. Mikäli ostamalla hankittu tuote osoittautuu vaatimustenvastaiseksi, laskutetaan hankinta- ja testauskustannukset vastuutaholta.
Testaukset TUKES teettää päteväksi todetuilla testauslaboratorioilla. Testauksessa havaittujen turvallisuuspuutteiden perusteella ryhdytään kulloinkin tarvittaviin toimiin. Seuraamuksena voi olla maahantuojalle annettu huomautus, toimituskielto tai täydellinen myyntikielto (myös jälleenmyyjiltä kerättävä pois). Erittäin vakavissa tapauksissa on tuote lehti-ilmoituksin ja muilla keinoin vedettävä takaisin käyttäjiltä. Jos laitteen turvallisuuspuute on ilmeinen ilman testaustakin, TUKES voi asettaa sen välittömästi myyntikieltoon tai velvoittaa vastuutahon muihin toimenpiteisiin.
Jos testauksessa havaitaan laitteessa sellaisia puutteita, että niiden vuoksi sen myyntiä rajoitetaan, veloitetaan testauksesta koituneet kulut tuotteesta vastuussa olevalta yritykseltä.
Lähde: http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/taskutieto.pdf
Sähkölaitteen merkinnöistä vastaa laitteen valmistaja. Merkinnät on yleensä itse laitteessa tai siihen kiinnittyvässä arvokilvessä. Arvokilvessä olevien tietojen avulla kuluttaja voi varmistusa laitteen liittämiseen ja käyttämiseen vaikuttavista tiedoista.
Laitteessa on aina oltava seuraavat tiedot:
Laitteissa voi olla myös varoitus- ja ohjekilpiä, joita tulee noudattaa. Kunnollinen ja ymmärrettävä asennus- ja käyttöohje kuuluu sähkölaitteen varustuksiin. Kylmälaitteissa, pyykinpesukoneissa, kuivausrummuissa, kuivaavissa perukoneissa sekä astianpesukoneinessa on oltava energiamerkki (kertoo laitteen nergiankulutuksen ja suorituskyvyn) ja siihen liittyvä tuoteseloste. Kotitalouskoneet jon jaettu energian kuluksensa mukaan setsemään kulutusluokkaan, joissa A-luokkaan kuuluva laite kuluttaa vähiten ja G-luokkaan kuuluva eniten energiaa. Laitteessa voi olla myös muita energiansäästömerrkejä (esim. Energy Star, TCO, Energy+).
Lähde: TUKES Sähköisissä merkeissä -esite http://www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/sahkoisissa_merkeissa.pdf
Standardi on asiakirja, joka sisältää tuotteen suunnittelua, testausta ja dokumentointia koskevat ohjeet. Standardeja käytetään lähes joka alalla ja niitä laaditaan tekniikan kehittyessä. Standardeja on sekä kansallisia että kansainvälisiä. Kansainvälisillä standardeilla varmistetaan yhteiset hyväksymis- ja testaussäännöt, joilla huolehditaan turvallisuudesta, merkinnöistä, asiakkaan tarpeista ja ympäristöstä. Ne estävät myös diskriminoivia kaupan esteitä esimerkiksi Euroopassa.
Hyvin monen elektroniikan ja sähkötekniikan tuotteet sekä komponentit on rakennettava harmonisoitujen standardien mukaan, jos mahdollista. Standardin on käsitettävä turvallisuus normaalissa käytössä, viat, laitetta edeltävä sähköjärjestelmä, liitetyt sähkölaitteet, merkinnät, asiakkaan tarpeet, ympäristö ja käyttöohjeet, mikäli tarpeen.
Tuotteeseen sovellettavan standardin määrittelee viranomainen joka Suomessa on Turvatekniikan Keskus TUKES. Se valvoo eduskunnan säätämiä ja ETA-sopimuksen edellyttämiä ohjeita/direktiivejä. TUKES auttaa valmistajia ratkaisemaan epäselvyyksiä ja soveltamaan standardeja käytännössä. Se varmistaa myös, että kansalliset erikoisuudet ja poikkeukset otetaan huomioon.
Tärkeitä standardeja ja organiaatioita:
Eurooppalaisen standardin (ENxxxxx) on otettava huomioon kansainväliset standardit niin laajalti kuin se käytännössä on mahdollista. Suomen eduskunta ja viranomaiset muokkaavat direktiivit ja varmistavat että niitä käytetään Suomessa. TUKES vastaa niiden käyttöönotosta Suomessa. Se hallinnoi sähköturvallisuutta sekä tuotteiden ja asiakaspalveluiden turvallisuutta. Lisäksi on olemassa valvontaelimiä, esimerkiksi FIMKO. Ne testaavat ja hyväksyvät sähkölaitteita ja -koneita.
Elektroniikan lyjyvapaudesta määrävä direktiivi on RoHS. RoHS, eli viralliselta nimitykseltään Restriction of Hazardous Substances, 2002/95/EC on Euroopan unionin toimeenpanema direktiivi, joka tulee voimaan 1.7.2006. Sen tarkoituksena on poistaa elektronisista laitteista kuusi vaarallista materiaalia, jotka ovat seuraavat:
Tällä pyritään suojelemaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä, sekä parantamaan elektroniikkaromun kierrätettävyyttä. Tärkein poistettavista aineista on lyijy, jota tähän asti on käytetty hyvin yleisesti mm. juotoksissa ja komponenttien liitospinnoissa parantamaan juotettavuutta ja liitoksen kestävyyttä.
Huomoitavaa: Lyijyvapaa tuote ei ole aina RoHS-yhteensopiva, vaan saattaa sisältää jotakin muista kielletyistä aineista. On tärkeää tarkista, soveltuuko sinänsä RoHS-direktiivin mainitsemista materiaaleista vapaa tuote RoHS valmistuskeen sopiva. Lyijyttömän tinauksen prosessori poikkeaa ainakin lämpötiloiltaan tavallisesta tuotantoprosessista.
Aivan kaikkia tuotteita RoHS määräykset eivät koske. Seuraavia elektroniikkatuotteita RoHS-säädökset eivät tässä vaiheessa koske:
RoHS direktiivin voi ladata esimerkiksi osoitteesta http://www.yeoy.fi/index.php?main=98&newsID=42
Lähde: YE ja ROHS-määräykset tiedote 29.10.2004