Tietokoneeseen liitettävät kytkennät

Mitä ovat joissain tietokoneiden kaapeleiden ympärillä olevat muoviset pallukat ?

Nämä tietokonejohtojen ympärillä olevat muovipallukat siltävät häiriönpoistossa käytettyn johdon ympärillä olevan ferriittirenkaan. Tuon ferriittirenkaan tarkoitus on suodattaa johtoa pitkin etenevät korkeat taajuudet eli tässä tapauksessa häiriötaajuudet pois. Suojatun tietokonekaapelin ympärillä ferriittirengas toimii siten, että se ei merkittävästi vaikuta kaapelin sisällä oleviin signaaleihin, mutta torjuu tehokkaasti johdon kuorta pitkin etenevät suurtaajuushäiriöt.

Elektroniikkallaitteita varten on olemassa standardit, kuinka paljon ne saavat häiriöitä säteillä. PC:n tai muun tietokonelaitteen kotelon sisällä on semmoinen korkeitten taajuuksien vilske että on monesti nähty paremmaksi minimoida säteily ulkomaailmaan ettei jotkut herkät laitteet ottaisi häiriöitä tuosta korkeasta säteilystä. Esim. näppäimistöissä, monitoreissa jne. käytettään tuota puristettua ferriittirengas systeemiä jotta piuha ei toimisi lähettävänä antennina ja kyseinen räpellys ei kävellisi laitteen luokse.

Miten voin ohjata tietokonetta infrapunakaukosäätimellä ?

Tietokonetta voi hallita esimerkiksi television tai hifilaitteiden infrapunakauko-ohjaimella, kunhan tietokoneeseen liitentään sopivan infrapunan vastaanotinkytkentä ja teitokoneessa ajetaan tätä laitetta tukevaa ohjelmaa, joka tekee tarvittavat toiminnot tai välittää komennot muille koneessa pyöriville ohjelmille.

Webistä löytyy monia erialaisia ja eritasoisia infrapunakytkentöjä, jotka eivät ole toistensa kanssa yhteensopivia. Joukko alan kytkentöjä löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/Misc/Electronics/opto.html#irremote.

Osoitteesta http://www.geocities.com/SiliconValley/Sector/3863/uir/index.html löydät rakennusohjee toimivaksi kehutulle infrapunavastaanottimelle. Kyseinen laite toimii RemoteSelectorin, GenIRn (winamp plugin), LIRCn ja kaikkien IRMANia tukevien softien kanssa. Kyseessähän on siis sama laite kuin IRMAN, joka on valmiina kaupattava infrapunavastaanottomoduuli. Tämä kytkentä on toteutettu PIC12C509 mikro-ohjaimella (myös PIC12C508 toimii). Tarvitset siis välineet tuollaisen mikro-ohjaimen ohjelmointiin projektin rakentamiseksi.

Kytkennässä käytettyä IRmodulia ei ole enää oikein saatavissa, joten se pitää korvata jollain vastaavalla saatavana olevalla 36-41KHz carrieria käyttävää IRmodulimallilla (saatavavan usealta valmistajalta, eri valmistajilla erilainen nastajärjestys).

Kaupallisesta IRMAN-tuotteesta löytyy lisätietoa osoiteesta http://www.evation.com/irman/ ja sitä myy ainakin http://www.arctecho.com/. Valmiin laitteen hintaluokka on noin 30-40 euroa.

Miten voin hiljentää tai kokonaan poistaa PC:n kaiuttimen häiritsevän kovan äänen ?

PC:n kaiuttimen äänien kokonaan poistamiseen vopit käyttää joitain seuraavista menetelmistä:

  • Irrota PC:n kaiuttimen johto emolevyn liittimestä
  • Revi koko kaiuitinkalvo irti siitä kaiuttimesta
  • Katkaise kaiuttimen menevä johto (huolehdi että vapaana roikkuva johto ei saa aikaan oikosulkuja)
  • Katkaise toinen kauttimen johdoista ja ja asenna siihen katkaisija, jolla voit kytkeä kaiuttimen päälle ja pois haluttaessa (jos etulvyssä on ylimääärisenä mihinkään kytkemättömänä esimerkiksi turbo-kytkin, voit käyttää tätä kaiuttimen katkaisijana)
  • Jos vanha romu pyörii MS-DOSilla, kokeile residenttiä hiljennysohjelmaa, esimerkiksi ftp://garbo.uwasa.fi/pc/sysutil/silence.arc

PC:n kauttimen äänenvoimakkuutta voit hiljentää ainakin seuraavin tavoin:

  • Juotat toisen kaiuttimeen menevän johdon väliin sopivan vastuksen (esim. 200-500 ohm). Vastus kannattaa suojata esimerkiksi kutistemuovilla, että se ei synnytä PC:n sisällä vahingossa mitään oikosulkuja.
  • Jos kaiutin on emolevyllä oleva pieni musta pyöreä purkki, jossa reikä päällä, niin teippamalla tuyo reikä umpeen äänenvoimakkuus pienenee huomattavasti.

Säädettävän kaiuttimen äänevoimakkuuden saat aikaan seuraavalla kytkennällä, joka asennetaan kaiutinjohtoon emolevyn ja kaiuttimen väliin: 

       ---------------+
                      |
Emolevylle           | |470 ohm linear
                     | |<----------------
                     |_|                 kaiuttimelle
                      |
       ---------------+------------------
Ainut kytkenässä tarvittava komponentti on 470 ohmin lineaarinen potentiometri.

Mitkä ovat RS-232-liitännän sähköiset ominaisuudet ?

The Interface Circuits Data Book 1986, Texas Instruments, p.5-8 kertoo seuraavaa RS-232C standardista vuodelta 1962: 

Mode of operation: single-ended
Number of drivers & receivers: 1 driver, 1 receiver
Max cable length: 50 feet
Max data rate: 20kb/s
Max voltage applied to driver output: +-25V
Driver output signal (loaded): +-5V
Driver output signal (unloaded): +-15V
Driver load: 3kohms to 7kohms
Output slew rate: 30V/us max
Receiver input voltage range: +-15V
Receiver input sensitivity: +-3V
Receiver input resistance: 3kohms to 7kohms
Signaalien siirtoetäisyyksistä speksit puhuvat 15 metristä, mutta useimmiten päästään aika paljon pidemmälle. Käytännössä lyhyillä etäisyyksillä toimii nopeammin ja pitemmillä hitaammin.

Hyvin pitkiä RS-232-vetoja kannattaa välttää, koska vähänkin pidemmissä vedoissa eri ryhmäkeskusten ja vielä pahempaa, jopa eri rakennuksiin, ongelmaksi muodostuu eri laitteiden poikkeavat (suoja)maa potentiaalit, jolloin kaapelin vaipassa ja signaalimaassa alkaa kulkea suuria 50 Hz tasoitusvirtoja aiheuttaen häiriöitä ja pahimmillaan piirien (ja jopa painokytkentälevyjen) tuhoutumisen.

Tämän takia RS-232 on käyttökelpoinen yleensä vain saman ryhmäkeskuksen alueella. Pidemmillä matkoilla kannattaa käyttää virtasilmukkaa, RS-422 linjoja, RS-485-linjoja, optista kuitua, parikaapeliethernetiä tai vastaavia siirtotapoja. Jos pidemmän siirron pitäisi olla 232:ta, kannattaisi harkita 232->485- tai virtasilmukka-muuntimia päihin. Varmasti luotettavampi kuin 232 pitkien etäisyyksien yli. Kaapelin on syytä olla kierrettyä paria häiriöitten eliminoimiseksi.

Mistä läydän PC:n liittien nastajärjestyksiä ?

Nastajärjestysdokumentteja löytyy Hardware Bookista osoitteesta http://www.hardwarebook.net/.

Miten teen Windowsin suorakaapeliyhteydessä tarvittavan sarjakaapelin ?

Windowsin sarjaportin kautta tapahtuvassa suorakaapeliyhteydessä tarvitaan normaali nollamodeemikaapeli, jonka voi ostaa valmiina kaupasta tai rakentee seuraavan kuvan mukaisesti: 

       DTE (9 napainen)                DTE (9 napainen)

        RD    2 ---------\ /------------- 2
        TD    3 <--------/ \------------> 3
        RTS   7 ---------\ /------------- 7
        CTS   8 <--------/ \------------> 8
        DSR   6 <---,              ,----> 6
        DCD   1 <---+----\ /-------+----> 1
        DTR   4 ---------/ \------------- 4
        SG    5 ------------------------- 5

Millainen kaapeli tarvitaan Windowsin rinnakkaisportin kautta toimivassa suorakaapeliytheydessä ?

Rinnakkaisportin kautta toimiavssa suorakaapeliyhteydessä käytetään rinnakkaisportin kautta tapahtuvassa tiedonsiirrossa muodostunutta de-facto standardikaapelia (mm. Laplink ja DOSin Interlin käyttää samaa kaapelia). Seuraavalla kytkentäohjeella voi rakentaa tarvittavan kaapelin. 

1 - 1
2 - 15
3 - 13
4 - 12
5 - 10
6 - 11
7 nc
8 nc
9 nc
10 - 5
11 - 6
12 - 4
13 - 3
14 - 14
15 - 2
16 - 16
17 - 17
18 nc
19 nc
20 nc
21 nc
22 nc
23 nc
24 nc
25 - 25 (ground)

Mitä erikoista on IEEE 1284 mukaisella kaksisuuntaisella rinnakkaiskaapelilla ?

Kaksisuuntaisen rinnakkaisportin teri syntyi siitää, että kaikki markkinoilla olleet rinnakkaisporttikaapelit eivät toimineetkaan sellaisten uusien kirjoittimien (mm. HP Laserjet) kanssa, jotka kommunikoivat kaksisuuntaisesti koneen kanssa. Periaatteessa suunnilleen kaikkien normaalikaapelien olisi pitänyt toimita (mitä ehköä jotkut huonoimmat eivät olisi pysyneet mukana nopeimmissa IEEE 1284 toimintatiloissa), mutta suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui, että eräät halpamaiden kaapelivalmistajat olivat keksineet tavan tehdä normaaleja halvempia rinnakkaiskaapeleita jättämällä "turhat" kättely- ja maadoitusjohdot pois.

Kun HP- alkoi myydä uusia rinnakaisporttitulostimiaan (LaserJet 5 jne.), niin nepä eivät toimineneetkaan näiden edullisten kaapelien kanssa. Siksi HP nykyään vaatii, että kaapelit pitää olla kaksisuuntaisia eli kaikki jodhot pitää olla kytketyt.

Millainen on nastajärjestys emolveyn piikkirimasta kotelon takana olevaan 9-napaiseen sarjaliitäntään ?

Tätä liitosjohtoa ei ole standardoitu, joten käytössä on useita erilaisia ratkaisuita tähän sovellutukseen. Ilman emolevyn tain I/O-kortin ohjekirjan nastakuvauksia on hankala sanoa millainen on oikea kaapeli.

Ehkä yleisin kytkentätapa on sellainen, että lattakaapelin toiseen päähän on puristettu 9-napainen lattakaapeliin tehty D-liitin ja toiseen päähän 10-napainen lattakaapeliliitin siten, että ykkösnastat kummassakin liittimessä menevät samaan johtimeen ja kymmenes johto jätetään D-liittimen päässä kytkemättä.

Toinen yleinen kytkentätapa on, että käytössä looginen suora järjestys (1-1, 2-2, 3-3 jne).

Miten voin siirtä sarjaportin liikennetää infrapunavalolla ?

Sarjamuotoista tietoa voi siirtää infrapunalla kunhan data moduloidaan sopivalle kantoaallolle. Yksinkertaisin menetelmä on laittaa datavirta katkomaan lähettimen kantoaaltoa (esimerkiksi 1= kantoaalto päällä, 0=ei kantoaaltoa). Tällä menetelmällä pystyy sopivalla lähetin- ja vastaanottokytkennällä liikuttamaan dataa paikasta toiseen. Maksimi datanopeus tällä menetelmällä jää murto-osaan kantoaallon taajuudesta. Yksinkertaisissa infrapunahommissa kannatta huomata, että laitteen itsensä lähettämä infrapunsignaali heijastuu takaisin myös laitteen omaan vastaanottimeen, joten täysin kaksisuutainen tiedonsiirto käyttäen samoja kantoaaltotaajuksia ei toimi. Käytännössä siis IR-linkki toimii vain yhteen suuntaan kerrallaan eli vain toinen pää saa lähettää kunakin hetkenä. Lähetyssuunnan vaihtuessa on myös pidettävä pieni tauko IR-palikoista riippuen. Infrapunatiedonsiirto ei siis välttämättä onnistu suoraan infrapunaksi muutettuna, jos sarjaportin päissä olevat laitteet kuvittele- vat juttelevansa suoran kaapelin yli.

Seuraavassa vinkkejä omaan virittelyy: Yksinkertaisin homma on laittaa normaalit IR-kaukosäädinpalikat esim Siemens SFH506 vastaanotin (tämän osan vlamistus lopetettu, käytettävä jotain muuta vastaavaa), joka sisältää jo kaiken.

Lähetin voi olla melkein mikä tahansa IR-LED, mutta sen modulointi vaatii saman taajuuden kuin vastaanotin ( 38-40 kHz). Jos käytät valmista vastaanotinta ei saa kuin 2400 baudia läpi ( nimimerkki kokeiltu on). Vastaanottimen suotimet estävät nopeammat muutokset. Lähetyspään lähetyskytkennän voi kasata vaikka 555-ajastimen ympärille. Näiden kytkentöjen ja RS-232-portin välillä signaalien tasot voi konvertoida vaikka MAX232-piirillä.

Nykyaikainen tapa on käyttää IrDA:ta, joka on kannnettaviin teitokoneisiin suunniteltu ja yleistynyt infrapunaliitäntä. Sen modulointi/demodulointi ovat sitten vähän vaikeampia (nnattaa soveltaa tapauksiin, joissa ainakin toisessa päässä on joku standard PC tai vastaava).

Miten IrDA-liitäntä toimii ?

IrDA-liitännän rautatoteutus on periaateessa yksinkertainen. Se muodostuu lähetyssignaalia koodaavasta enkooderista, infrapunavaloa lähettävästä emitteristä ja vastaanottimesta. Hitailla nopeuksilla (<= 115 kbit/s) liikennöinti tapahtuu normaalin UART:in kautta, mutta yli megabitin nopeuksillä käytetään omaa kontrolleria.

Normaalissa hitaassa IrDA-liikenteessä (IrDA-SIR-standardi) asynkronine sarjamutoinen bittivita koodataan siten, että "0" merkitään pulssilla ja "1" tarkoittaa "ei pulssia". Pulssin pituus riippuu datan nopeudesta, mitta minimipituus aina vähintään 1.6 mikrosekuntia. Infrapunaemitterin aallonpituus on spesifioutu 850-990 nm alueelle.

4 Mbit/s IrDA-portissa käytetään modulaationa pulssinpaikkamodulaatiota (Pulse Position Modulation).

Voinko rakentaa itse IrDA-liitännsä tarvittavan lähetinmoduulin ?

Jos tietokoneen emolevyllä on oma liitäntä IrDA:n lähetys- ja vastaanottomoduulille, niin silloin kyseisen osan rakentaminen on aika yksinkertaista jos käytetään tähäntehtyjä erikoiskomponentteja. Esimerkiksi Agilent:n valmistama (liekö enää valmistuksessa) HSDL-1000 lähetinkomponentti sisältää melkein kaiken tarpeelliset, ja tarvitset vaan muutaman vastuksen ja kondensaattorin itse moduulin lisäksi. Kytkennän ykistyisohdat löytyvät HSDL-1000:n datalehdestä, Ainut kotirakentajan isompi ongelma on, että HSDL-1000 on pintaliitoskomponentti. Mahdollisesti jotkut uudemmat piiriversiot ova myös käyttökelpoisia. Hinaluokka tällaisille irda-piireille yksin kappalein on yleensä 8-10 Euroa (suurissa määrissä muutama euro).

Jos itse rakentaminen ei kuunnosta, niin kohtuuhintaisia modulleita saatta löytyä joistain ATK-liikkeistäkin.

Jos tietokoneen emolevyllä ei ole IrDA-liitintä, niin sitten vaihtoehdoksi jää ainoastaan sarjaporttiin liitettävä adapteri, joka kannattaa ehkä ostaa valmiina koska se on selväsi monimukaisempi kuin tuo emolevyn liittimeen menevä. Jossain takavuosien Elektor Electronicsissa on tosin ollut sarjaporttiinkin liitettävän IrDA-moduulin rakennusohje, jos haluat itse yrittää sellaisen rakentamista.

Voiko IrDA-portin kautta ohjata infrapunakauko-ohjaimelle varustettuja audio- ja videolaitteita ?

Irda-rautaa voidaan käyttää ohjelmallisesti "tavalliseen kaukosäätöön" mutta ei yleensä päinvastoin (joissain piireien datalehdissä olen joskus nähnyt tukea vastaanotollekin). Oleellisin ero Irda-normin mukaisen siirron ja "tavallisten" kaukosäätimien välillä on se, että kaukosäätimissä lähetetään "kantoaaltona" noin 36 kHz signaalia , jota pätkitään. Eli ykköset ja nollat muodostuvat noista purskeista. Irda-normin mukainen siirto paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaaä, ja tietysti myös epäluotettavampaa.

Mitäin yleiskäyttöistä tukea muiden laitteiden kauko-ohjaukseen en ole IrDA-portilla varustetuissa koneissa nähnyt. Osoitteesta http://hp.vector.co.jp/authors/VA005810/remocon/remocone.htm löytyy yksi kauko-ohjausohjelma, joka toimii japanilaisten laitteiden kanssa jos vain tunnistaa koneen IrDA portin.

Voiko viivakoodin lukijan tehdä itse ?

Viivakoodin lukijan pystyy periaatteessa rakentamaan myös itse, sill' kaikki nämä tehdastekoisetkin ovat ihmisten tekemiä! Periaate on sama kuin CD:n lukupäässä. Viivat ja niiden välisä olevat alueet heijastavat eri tavalla valoa. Kynään vain laserdiodi ja sen viereen heijastuman vastaanotinjärjestelmä. Tästä saatu pulssijono ohjataan mikroprosessorille, jossa oleva ohjelma tunnistaa käytetyn koodijärjestelmän ja avaa koodin sekä toimittaa datan sarjamuodossa edelleen käsiteltäväksi joko sarjaporttiin, josta se voidaan lukea tavallisella tiedonsiirto-ohjelmalla tai näppäimistökoodeina koneen ja näppäimistön väliin kytkettävän adapterin kautta.

Magneettikortin lukijat toimivat samalla tavalla, vaikkakin laserdiodon tilalle tulee mankan äänipään tapainen tunnistin. Vaikka homma olisikin periaatteessa toteutettavissa kotikonsteinkin, niin ei siinä palkoille pääse.

Kaupalliset viivakoodin lukijat pystyvät tunnistamaan mallista riippuen toistakymmentä eri koodijärjestelmää pyyhkäisyhetkellä (siis ilman asetusten muuttamista = ohjelmointia, joka tapahtuu tietenkin käsikirjan viivakoodikomentoina). Kaupallisia viivakoodinlukijoita voit testata lukijan esim. tavallisella tetoliikenneohjelmalla. Kokeile eri siirtonopeuksia, esim. 9600 baudia, 7 bittiä. Oikeilla asetuksilla koodi tulee (pitäisi tulla) ruudulle.

Yleismmin käytössä olevia viivakoodijärjestelmiä ovat seuraavat:

  • CODE 39 on todellinen yleiskoodi jota on hyvin monessa sovellutuksessa teollisuudessa
  • Code 128 on käytössä muunmuassa viivakoodeilla varustetuissa laskuissa
  • UCC/EAN-128 käytetään kaupan tuotteissa olevissa viivakoodeissa

Miten voin suojata tietokonemonitoria ulkoisen magneettikentän aiheutamita häiriöiltä ?

Magneettikentiltä suojaantuminen on hankalampaa kuin sähkökentiltä suojaantiminen. Käytännössä kunnoliseen magneettikentältä suojaamiseen tatrvitaan monitorin ympäröimistä jollain sopivalla metallimateriaalilla. Myymetalli (nikkelirauta) on tehokas magneettikentän vaimentaja, mutta kallista. Tavallinen rautalevy toimii myös ihan hyvin, vaikka sitä tarvitaankin enemmän. Fysiikan kirja vaan pöydän jalan alta esiin ja laskemaan, paksuko levy tarvitaan, ettei magneettikentä kyllästä ja "läpäise". Tai kokeilemaan - levyä saa rauta- tai romukaupasta. Magneettikenttien etenemisen perusasiat on syytä hallita, että tietää, minkä kokoinen levy tarvitaan.

Huomaako kuvanlaadussa mitään (positiivista) jos tekee tietokoneen näyttökortin ja monitorin johdon ohuista 75 ohmisen koaksilaalikaapelin pätkistä ja päättää ne monitorin päässä BNC-liittimin.?

Kuvanlaatuun kunnolliseen kaapeliin verrattuna ei ole havaittavaa muutosta, mutta johonkin roskaletkuun mahdollisesti paljonkin, jos käyttät suuria virkistystaajuuksia.

Nykyistä kunnollisen laatuista kaapelia suurempi riesa on ne kirotut D-liittimet, joista pitäisi päästä eroon ja vaihtaa johonkin koaksiaaliseen näyttökortin päässä. Niin kauan kuin impedanssisovitus on mainitun liittimen ansiosta perseillään jo lähtiessä ja pahassa tapauksessa monitorinkin päässä, ei tuollaisilla metrin-parin matkoilla mitään merkittävää eroa kaapeleilla saa aikaan, ellei se lähtökohta ole jotain mitä sattuu -impedanssista paukkulankaa. Yleensä noissa kunnolisissa monitorikaapeleissa käytetään minikoaksiaalikaapelia (ei sinne tiheään liittimeen paksumpaa mahdu), mutta tälläkin kaapelilla ongelmat alkavat tyypillsesti reilun sadan MHz taajuuksilla.

Työasemissa yms. paremmissa laitteissa käytettiin BNC- tai 13W3-liittimiä jo iät ja ajat sitten. Nykypeeseet käyttävät paljon isompia virkistystaajuuksia ja resoluutioita kuin nuo aikanaan, ja yhä vaan pitää tunkea se säälittävä kutistettu D15 näyttökortille, jotta säästyy muutama sentti ja taaksepäin yhteensopivuus. Jos näyttökortissa olisi tukevan BNC-liitimet, voisi kaapeloinnin tehdä vaikka RG-59:llä, ja kunnon liittimillä, joten isotkaan taajuudet eivät olisi ongelmallisia. PC:n näyttökortin liittimien analogiasignaaliomonaisuuksia on paranneltu sitten uudemmissa liitinversioissa (DVI- ja EVC-liittimet), joissa analogia signaaalin välitys on toteutettu 75 ohmiin sovitelulla suojatulla rakentella analogiasignaalien osalta (neljä signaalinastaa ristin muotoisen suojamaaliuskan ympäristössä).

Miten voin säätää tietokoneeni monitorin kuvaa paremmaksi ?

Jos aiot säätää jotain monitorin sisällä, oletan että tiedät tarpeeksi suurjänniteturvallisuudesta. Tietokoneen monitorin sisällän on monessa paikkaa tappavan suuria jännitteitä. Toinen seikka on paloturvallisuus, joka voi vaarantua jos säätelet vääriä asioita monitorin sisällä.

Kytkentäkaavio tai huolto-ohje olisi kova sana kaikessa monitorin säätämisessä. Tietokonnen monitorin sisällä on monia säät|jä, joten jos ihan kokeilemalla haet jotain tiettyä säätöä, niin siinä monia mahdollisuuksia mennä pieleen.

Kaikissa omissa säädöissä kannattaa ehdottomasti pysyä erossa einakin seuraavista säädöistä:

  • B+ (karkeasti ottaen koneiston käyttöjännitte)
  • HV (suurjännitteen säätö)

Monitorin kiihdytysjännitesäätöön (HV) ei missään nimessä kannata koskea kuvan säätämiseksi kirkkaammaksi. Tähän säätöön ei kannata koskea, ellei käytössä ole tarpeellisia huolto-ohjeita ja suurjännitemittalaitteita. Jos vahingossa säädät kiihdytysjännitettä isommaksi, niin silloin kuva pienenee (reunoille jää mustat alueet), koska iihdytysjännitteen kasvaessa elektronisuihkun nopeus suurenee ja eivätkä poikkeutuskelat ehdi kääntää suihkua riittävästi. Samalla kuva muuttuu epätarkaksi kun focus-jännite muuttuu samalla. Liian suuri kiihdyysjännite voi hajottaa monitorin ja/tai synnyttää röntgensäteilyä.

Ja tuota B+ jännitetä pahasti säätämällä voi rikkoa paljon elektroniikkaa monitorin sisältä. +B-jännite on tavallisesti jotakin 115-145 VDC, käytetään mm. juovapääteasteen ja juovamuuntajan käyttöjännitteenä ja usein moneen muuhunkin paikkaan).

Tyypillisimmät säädät tietokonemonitorin sisällä (sellainen jota ei saa valikoista) ovat focus ja screen. Nämä potentiometrit sijaitsevat tyypillisesti juovamuuntajan vieressä tai ne on valettu juovamuuntajan kanssa yhteen (nämä säädöt voivat tosin sijaita myös muuallakin). Käytä säätämiseen jotakin eristeaineesta tehtyä meisseliä, koska noissa potentiometreissä on liikku aika isot jännitteet (tyypillisesti ainakin satoja voltteja). Eristeainaisella ruuvimeisselillä estät kytkemästä itseäsi mihinkään mahdolliseen jännitepotentiaaliin, mikäli potikan säät|nuppi on jotakin muuta materiaalia kuin muovia tms.

Pieni vinkki muutenkin: On hyvä tapa pitää toinen käsi aina taskussa tutkittaessa/säädettäessä jotakin laitetta, jossa on suuria jännitteitä tai virtoja.

Kuvan peruskirkkautta voi kuvaltaan tummassa monitorissa periaatteessa nostaa säätämällä kaskadin screenpotikkaa, mutta ei kovin paljon. Jos säädät vähänkin liikaa, niin herkästi saat paluujuovat näkyviin. Hirveästi screen-jännitettä ei kannata säätää, koska joissain monitoreissa tuo suurjännitepotikka saattaa ruveta ylikuumenemaan (mahdollisen kipinöinnin tai ylikuormituksen takia). Älä säädä screen-säätöä liian nopein ja yht'äkkisin liikkein, koska muutoin voi tulla ongelmia liiallisen virrankulutuksen aiheuttamien vikojen muodossa, mikäli monitorin sädevirranrajoitus ei ole kunnossa.

Mikäli kuvan kirkkaus ei ole kelvollisella tasolla säätämisen jälkeen, ei vialle ole tehtävissä juurikaan mitään vaihtamatta isompia komponentteja uusiin, joista tämänkaltaisissa tapauksissa voisi potentiaalisia vaihtoehtoja olla kuvaputki tai juovamuuntaja.

Jos monitorin kuva on epäselvä, niin kuvan tarkuutta voi yrittää parantaa hiukan monitorin Focus-jännitettä säätämällä.

Kuvän väreihin voi vaikuttaa R-,G- ja B-bias potikat sekä R- ja B-drive potikoilla. Nämä sijaitsevat monesti kuvaputken päässä olevalla piirilevyllä. Kuvan värien suhteellista voimakkuutta voi säätää R-, G- ja B-drive potikoilla. R-,G- ja B-bias-säädöillä säädetään värien pohjataso siten, että ruudulla harmaasävyjä sisältävän kuvan harmaasävyt eivät eivät muutu värillisiksi. Kun tämä perussäätö on kohdallaan, niin sitten niistä drive-potikoista säädetään värikkäämmät värit kohdalleen.

Monitorin geometriaan voi vaikuttaa muunmuassa trap ja pin-säädöillä ((tynnyri/trapetsisäädöt). Näihin ei kannata koskea ellei tarkkaan tiedä mitä tekee ja käytössä ole sopiva testikuva. Monessa uudemmassa monitorissa tälläiset säädöt hoidetaan jo elektronisesti monitorin valikoiden kautta.

Jos monitorin jotkut säädöt tehdään keloja säätämällä, niin on käytettävä ei-metallista työkalua ettei kelan induktanssi muutu työkalun takia. Metallinen pikkuruuvari voi myös kuumentua voimakkaasti, jos se viedään kiinni esimerkiksi vaakapoukkutuksia säätävään kelaan.

Miten voin käyttää CD-ROM-asemaa CD-soittimena ?

Äänisignaalien saaminen CD-ROM-asemasta stereoihin on helppoa: Kolvi vaan käteen ja CD:n äänikorttiliittimestä lähtien juottelet L:llä merkityn navan vasempaan kanavaan menevän RCA plugilla varustetun johdon keskikarvaan R:n oikeaan ja GND vaippaan. Näin saat kätevästi CD-ROM-asemastasi linjatasoisen RCA-liittimillä varustetun ulostulon.

Toinen tapa on kytketä CD-ROM-aseman kuulokelähtö sopivalla adapterikaapelilla stereoihin kiinni.

Miten voin tehdä vanhasta tietokoneen CD-ROM-asemasta erillisen CD-soittimen ?

CD-ROM-aseman käyttäminen ilman tietokonetta onnistuu, jos cd-asemassasi on play -nappi. Silloin helpoin tapa tehdä siitä cd-coitin on hankkia tietokoneen poweri, josta saat sopivan virran asemalle sisään, ja siten kuulokeulostulosta äänen ulos. Myös muu sopiva +5V ja +12V jännitteitä antava virtalähde on sopiva.

Jos CD-ROM-aseman etupaneelista ei löydy kaikkia tarvitsemiasi ohjausnäppäimiä, niin niiden lisääminen onkin sitten hankalaa, koska tuota CD-ROM-asemaa voi olemassaolevien näppäimien lisäksi ohjata ainoastaan takapaneelissa olevasta IDE-väylän (IDE-asemissa) liitännän kautta, eikä tämä ole ihan yksinkertaista. Helpoin ohjaustapa tähän on käyttää vanhaan PC:tä, johon olet sitten ladannut tarvittavat ajurit ja jonkun ohjaus-ohjelman. Jos meinaat tehdä systeemin ilman tuota PC:tä, niin homma menee paljon hankalammaksi: Ensin pitää jostain järjestää CD-ROM-asemalle +5V ja +12V jännitesyöttö (joillekin riittää tosin pelkästään +5V syöttö). Tämän jälkeen (ellei asemassa ole edessä sopivia painikkeita valmiina) sinun pitää rakentaa joku mikrokontrollerista tehyt kytkentä, joka osaa emuloida IDE-väylän signaaleita ja lähettää IDE-väylää pitkin oikeat ATAPI-komennot, jolla CD-ROM asemaa ohjataan.

Lisätietoa aiheesta löytyy seuraavista osoitteista:

Mitkä ovat PC:n virtalähteen emolevylle menevän liittimen jännitteet ja merkitykset ?

Nykysin yleisessä käytössä olevan ATX-teholähteen nastojen kuvauset ovat seuraavat: 

1 =3,3 V
2 =3,3 V
3 =COM
4 =5 V
5 =COM
6 =5 V
7 =COM
8 =PW-OK
9 =5 V SB
10 =12 V
11 =3,3 V
12 = -12 V
13 =COM
14 = PS-ON
15 =COM
16 = COM
17 = COM
18 = -5 V
19 = 5 V
20 = 5 V

Miten pitää kytkeä AT-teholähteestä tietokoneen etulevyyn tulevat johdot ?

AT-teholähteessä etupaneeliin menevissä johdoissa kulkee verkkojännite. Toisiin johtopareista tulee sisääntuleva jännite takapaneelin sähkön sisääntuloliittimestä ja toista lähtee sähkö itse teholähteelle. Lisäksi samassa johtonipussa saattaa olla mukana erillinen keltavihreä maadoitusjohto joka kiinnitetään PC:n kuoreen.

Johtojen värit ovat ihan sitä mitä valmistaja on sattunut keksimään, koska tuo johto on periaatteessa virtalähteen sisäinen asia. (Normaalisti AT-virtalähteen kytkin kulkee virtalähteen mukana.) Ensiarvoisesti mallia noiden kytkentään kannattaa katsoa virtalähteen dokumentaatiosta.

Jos dokumentteja ei ole, niin johtoja voi yrittää tunnistaa seuraavilla vinkeillä:

Erilaisella liittimellä varustettu johto (jos sellainen on) on todennäköisesti juuri suojamaadoitus (jonka kuuluisi olla kelta- vihreä jos standardeja noudatettaisiin).

Jäljelle jää neljä johtoa, joista kaksi kulkee käytänn|ssä suoraan 230V virtajohdon liittimeen virtalähteen takana. Jos käytettävissä vain on jonkinlainen mittari tai koetin, nämä on helppo tunnistaa. Koska näiden kahden merkitys (vaihe tai nolla) vaihtuu sen mukaan kummin päin pistoke laitetaan pistorasiaan, näiden keskinäisellä järjestyksellä ei ole merkitystä.

Viimeiset kaksi johtoa menevät sitten virtalähteen siihen osaan joka varsinaisesti huolehtii 230 voltin verkkovirran muuntamisesta sarjaksi tasajännitteitä välillä -12...+12 volttia. (Nämä ovat ne varsinaiset virtalähteeseen menevät johdot: muut ovat virtalähteen kotelon sisällä periaatteessa vain läpikulkumatkalla)

Virtakytkimen tehtävä on sitten yhdistää pistokkeelta tulevat johdot virtalähteen aktiiviseen osaan meneviin johtoihin.

Miten voin helposti laittaa kaikki tietokonlaitteeni tietokoneen katkaisijalla toimiviksi ?

Perinteisissä PC-koneissa käytetyissä AT-mallisissa teholähteissä on takana sähköulostulo monitorille. Tästä 3-napaisesta IEC-liittimestä saa ulos 230V verkkojännitteen ja sen ulostulo on tyypillisesti kytketty tietokoneen päävirtakytkimen kautta. Jos et ole kytkemässä tähän monitoriasi, niin voit hyvin rakentaa siihen sopivan jatkojohdon, johon sitten kytket tietokoneesi oheislaitteet (katso kuitenkin ennen kytkentää että noiden laitteiden ottama virta ei ylitä tästä liitännästä suurinta sallittua virtaa).

Mikä on ATX-teholähteen emolevyn liitännän nastajärjestys ?

ATX Power Suplly Connections:
Pin    Signal
1       +3.3v
2       +3.3v
3       GND
4        +5v
5       GND
6        +5v
7       GND
8       Power_Good
9       +5VSB (Standby)
10      +12v
11     +3.3v
12      -12v
13      GND
14     PS_On
15      GND
16      GND
17      GND
18       -5v
19       +5v
20       +5v
Tuota nastaa 14 käytetään teholähteen käynnistynäppäimelle siten, että vetämällä sen kiinni maanastaan saat teholähteen käynnistymään.

Miten voin tehdä ATX-virtalähdettä käyttävään koneeseen samanlaisen tietokoneen kytkimen ohjaaman sähkölähdön kuin löytyy monista AT-teholähteistä ?

ATX-teholähteistä ei löydy katkaisijan takana olevaa monitorilähtöä, joten ongelma on ratkaistava muuten. Jos haluat tietokoneen virtakytkimen ohjaavan sähkölähdön tälläiseen koneeseen, niin monesti järkevin ratkaisu on rakentaa erillinen releboksi, joka kytkee sähköt oheislaitteisiin kun tietokoneessa on sähköt päällä.

Käytännössä tuo releboksi sisältää yhden releen, joka kytkee ja katkaisee verkkosähkän oheislaitteille. Releeksi tulee valita 230V verkkojännitettä ja vähintään 10-16A kestävä relemalli, jossa on kaksi kosketinparia. Näillä kahdella koskettimella hoidetaan se, että rele katkaisee sekä maan että vaihejohtimen (kun täkäläisessä sähköasennuskulttuurissa ei koskaan voi olla varma kumpi pistokkeen johdoista on nolla ja kumpi vaihe, kun pistoke menee rasiaan kumminkin päin). Suojamaajohto viedään suoraan sähkösisääntulosta ulostuloon. Releen kelan käyttöäjännite valitaan sellaiseksi, että sopivan käyttöjännitteen saa tietokoneesta suoraan (eli 5V ja 12V on sopivia).

Sopivaksi ohjaussignaaliksi ja käyttöjännitteksi sopivat vaikka seuraavat paikat:

+5V on saatavissa seuraavista paikoista:

  • Peliohjainportti
  • USB-liitin
  • Levyaseman virtaliitin
+12V saa seuraavista paikoista:
  • Levyaseman virtaliitin

Kaikista edellä mainituista paikoista tulee jännitettä ulos silloin kun koneessa on virta päällä ja ei tule kun virta on sammutettu. Releen kelan rinnalle tule asentaa tarvittavia suojakomponentteja ennen kuin sen kytkee noihin tietokoneen sähkölähtöihin (ainakin sopivat suojadiodit).

Miten voin lisätä jäähdytystä PC:ni koteloon ?

PC:n kotelon aukipitäminen ei yleensä auta ylikumenemisongelmiin. Kotelon avaaminen lisää yleensä lämpöä ongelmapaikoissa estämällä normaalin tuuletustoiminnan. Listuulettimen asentamine lisäämään ilmankiertoa kotelossa auttaa usein lämpöongelmiin (joissain isommissa koteloissa on jo valmis paikka toiselle tuulettimelle). Kun törmäät lämpöongelmiin kanttaa PC:n sisus ja virtalähteen tuuletin puhdistaa liialta pölyltä, koska runsas pölymäärä aiheuttaa sen että koneen jäähdytys ei toimi kunnolla.

Kannattaako itse rakennella PC:n lisäkortteja ?

Yleensäkkin, jos PC:n kortteja alkaa rakentaa itse, niin jo pelkät piirit maksavat moninkertaisen hinnan valmiiseen korttiin verrattuna. Homma kannattaa vain, jos aikoo rakentaa jotain sellaista erikoiskortia, mitä ei tusina-pc kaupoista saa.

Mikä on ongelmana kun kannettavassa tietokoneessa sarjaporttiin liitettävä PIC-ohjelmointilaite ei toimi ?

Monissa uusissa kannettavissa laitteissa on EIA-562 -speksien mukaiset sarjaportit, joissa on alennetut jännitetasot. Nämä alemmat jännitetasot Toimivat hyvin niin kauan kuin toinen pää on standardi RS-232 tai EIA-562 -laite. Jos toisen pään laite on joku epästandardinmpi viritys (kuten sarjaportista sähkönsä ottava pieni ohjelmoija), niin saattaa olla että syteemi ei toimikaan enää kunnolla näillä alhaisemmilla jännitteillä.

Ratkaisu voisi olla sarjaporttitoistin, jollaisen voi rakentaa esim. kahdesta MAX232(A) -häkkyrästä vastakkain. Sen jälkeen on ainakin toimivat tasot kummallakin puolella. Yksi mahdollinen ongelma voisi piillä vielä sen kannettavan virransäästöominaisuuksissa, jotka voisi kokeilla säätä vähintään sarjaporttien osalta kokonaan pois.

Onko kellaan tietoa tietokoneen powerin kytkentakaaviosta ja kuinka sellaisen voi korjata ?

Mitää yleispätevää PC:n powerin kytkentäkaaviota ei ole, jokaisella powerivalmistajalla on omat mallinsa. Prosessori-lehdessä vuosina 1996-1997 julkaisussa PC vianhakuartikelisarjassa on ollut oma osansa virtalähteen vianhakua varten sisältäen yhden virtalähteen kytkentäkaavion. Pääpiirteitäin noiden kaikkin PC virtalähteiden toimita on perinteinen hakkurikytkentään perustuva virtalähde (yleensä aika lähelle virtalähteessä käytetyn ohjauspiirin esimerkkytkentää). PC:n virtalähteet ovat inhottavia korjaajan kannalta, koska niissä kaikki asiat on optimoitu hyvin tarkasti että powerista saataisiin mahdollisimman halpa. Kun hakkuriteholähteestä on joku osa rikki, niin se tyypillisesti aihauttaa muiden osien vaurioitumisen tai laitteen täyden toimimattomuuden suojauspiirin pysäyttäessä virtalähteen toiminnan.

VOit solveltaa seuraavaa ohjetta hakkurivitalähteen korjaamisessa:

  • 1. Ota poweri koneesta pois
  • 2. Tarkista -5v voltin regulaattorin oikosulut ( usein 7905)
  • 3. Tarkista onko +12 ja +5 voltin suodatinkelat sulaneet yhteen.
  • 4. Mittaa diodit, erityisesti +5 kaksoistehodiodi. Joudut irroittamaan toisen pään jos et käytä AC-lähdettä
  • 5. Mittaa 220V diodit, fet ja PTC vastus
  • 6. Kytke ulkoinen jännitelähde ohjauselektroniikkaan ja mittaa hakkurin ohjainpulssit
  • 7. Kytke jokaiseen lähtöön oma jännitteensä ja katso onko oikosulkuja
  • 8. Piirrä kytkentä ja tee lisää testejä
  • 9. Jos ei ole apua niin hanki uusi
Älä syytä, jos käytät laitetta ilman koteloa ja henki lähtee! Älä tee tätä jos et ymmärrä. Verkkojännitteisisä mittauksia varten kytke hakkuriteholähde verkkoon suojaerotusmuuntajan kautta.

Yleisiä hakkuriteholähteen korjausohjeita löytyy verkosta osoitteesta http://www.repairfaq.org/.

PC:n virtalähde on nykyisellään niin edullinen (alle 50 euroa) että sellaisen korjaaminen ei yleensä rahallisesti kannata, koska korjausfirman tuntilaskutus on helposti suurempi kuin laitteen arvo. Hajonnut normaalin mallien PC:n virtalähde kannattaa suosiolla vaihtaa uuteen samanlaiseen. Korjaaminen tulle kannattavaksi ainoastaan erikoisempien virtalähteiden kohdalla (PC:n virtalähdettä vastaava muu virtalähde maksaa tyypillisesti 2-5 kertaa enemmän !).

Mikä hakkurteholähteessä yleensä hajoaa ylijännitteestä ?

Jos hakkuri saa ylijännitettä piikin muodossa siitä usein hajoaa joko ohjauspiiri ja/tai hakkuritransistori. Joskus hakkurieteholähteiden korjaamisesta pääsee helpolla mutta joskus joutuu käyttämään aikaa ihan liikaakin ja osista joutuu vaihtamaan melkein kaikki puolijohteet. Yleismittarin avulla homma helpottuu hieman, silloin selvästi vialliset komponentit on helppo löytää mittaamalla.

Joskus ukkosen vaurioittamien laitteiden korjaus voi olla arpapeliä. Koskaan ei voi olla ihan varma että kaikki rikki mennyt on tullut vaihdettua eikä laitteeseen ole jäänyt joitain piileviä vikoja.

Miten käytän PC:n teholähdettä omien kytkentöjen virtalähteenä ?

PC:n virtalähde saattaa vaikuttaa kätevälle virtalähteelle kaikenlaisille kokeilukytkennöille koska vanhoja PC:n powereita löytyy vanhoista PC:n raadoista ja uudetin maksavat vain pari sataa (murto-osa mitä muuhun tarkoitukseen tehty vastaava teholähde maksaisi). PC:n virtalähde antaa PC:lle käyttöjännitteet: +5V käyttöjännitettä parikymmentä ampeeria, +12V jännitettä muutaman ampeerin sekä -5V ja -12V jännitteitä vähemmän.

Kannattaa muistaa, että PC:n powereissa se pääasiallinen lähtö on +5V ja kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän siivellä ja huonommin reguloituja. Jos +5:ssä ei ole kunnon kuormaa, muutkin voivat olla mitä sattuu tai poweri ei edes käynnisty. Hakkuriteholähteissä on se ikävä puoli, että vähintäänkin yhtä tärkeää on tietää lähtöjen minimikuormat kuin maksimikuormat...tämä usein tuleekin sitten yllätyksenä kun laite ei pelaakaan.

Typpillinen PC:n virtalähde vakavoi ulostulojännitteen +5V ulostulon jännitteen mukaan. Tällöin +12V tulee sitten mitä tulee (normaalilla kuormitukslla +-10% sisällä). Jos +5V ulotuloa ei kuormita, niin sen jännite nuosee liian korkeaksi ja virtalähteen suojauskytkentä yleensä sammuttaa virtalähteen.

Jos +5V:ssa ei ole kuormaa, se nousee oikeaan arvoonsa hyvinkin pienin ponnistuksin. Samalla +12V nousee oikeaan lukemaan, mutta tipahtaa heti kuormitettaessa. Tietenkin, jos laitat muutaman kymmenen watin keinokuorman siihen +5V.n linjaan, voi vaikka toimiakin.

Miten vois suodattaa pois häiriöitä PC:n virtalähteistä tulevista käyttöjännitteistä ?

Tehokkaimpia suodatustapoja on niisanottu pi-suodatin, joka koostuu kahdesta kondensaattorista ja kelasta. Kytkentö on seuraavanlainen: 

+12 ---+--kela--+--- suodatettu +12 ulos
       |        |
       C        C
       |        |
Maa ---+--------+--- maa ulos
Kondensaattoreina tulee käyttää keraamisia tai muovikondensaattoreita. Kondensaattorin ja kelan arvot on optimoitava torjuttavan häiriöm taajuuden ja luonteen mukaan. Jos uksi suodain ei auta, niin näitä voi tehdä useampiasteisenakin (useita suodattimia peräkkäin). Muista huolehtia että suodattimen maadoitus on kunnossa.

Sama suodatinraktkaisu toimii myös tarvittaessa +5V käyttöjännitteellee sekä negatiivisille käyttäjännitteille. Muista huolehtia, että käytettävä kela kestää kuorman ottaman virran.

Jos teet häiriöherkkiä kytkentöjä PC:n sisälle, niin kanattaa myös muistaa kunnollienen kotelointi (metallikotelo). Jos halua oikein häiriötöntä jännitettä PC:stä, niin voit muodostaa melko häiriöttömän 5-9V jännitteen PC:n 12V lähdöstä seuraavasti: +12v linjaa edellä esitetty suodatin ja tämän perään lineaarinen regulaattoripiiri, joka pudottää jännitteen haluttuun ulostulojännitteen arvoon.

Miten saan lisälaitteisiin virrat päälle ja pois yhtä aikaa kuin tietokoneeseenkin ?

Melkein kaikissa koteloissa on katkaisijan takana oleva pistoke monitoria varten. (ns. kojeliitin) Helpointa on tehdä seuraava: Ota siihen sopiva pistoke, pätkä piuhaa ja ihan tavallinen pistorasia (mielellään joku 3-osainen tms). Rakenna näistä monella ulostulolla oleva maadoitettu "jatkojohto". Kytke sitten monitori ja lisälaitteet tähän. Jos kuormat eivät ole isoja, ei ongelmia tule. Joidenkin koneiden katkaisijat ja piuhat on mitotettu tosin onnettoman pienille virroille. Kannattaa katsoa mitä laitevalmistaja lupaa että takana olevasta kojeliittimestä voi ottaa virtaa.

Uusissa AT-X koteloissa virtaulostuloa ei yleensä ei ole, ilmeisesti koska niiden powereissa on soft power switch ja isovirtaisen sähköulostulon tekeminen olisi kallista. Kaiketi ajatellaan että kaikilla AT-X -käyttäjillä on myös virransäästömonitorit jotka osaavat itsekseen mennä pois päältä.

Miksi tietokoneen takan olevassa 230V virtalähdössä mainitaan yleensä että sieltä saa ottaa vain rajoitetun määrän virtaa (yleensä luokkaa 1-2A) ?

Yleensä powerissa on uloslähtevän 230 voltin liittimen vieressä ilmoitettu max. virta tai teho, jota ei kannata ylittää jos mielii pitää laitteensa kunnossa. Virta kulkee yleensä kytkimen ja powerin kotelon sisällä olevan häiriönpoistosuodattimen läpi, ja todennäköisesti tämä mainittu virta johtuu juuri tämän häiriönpoistosuotimen sisällä olevien kelojen maksimivirrasta (siitä kulkee läpi sekä powerrille itselleen että ulostuloon menevä virta).

Kertokaas miten pystyn ohjaamaan tietokoneella jotain laitetta?

Helpoin tapa on rakentaa kytkentä rinnakkaisporttiin tai käyttää jotain valmiiksi saatavaa I/O korttia jossa on 24 tai 48 I/O-linjaa. Rinnakkaisportista löytyy 12 ohjattavaa digitaalista ulostuloa ja 5 sisäänmeno ja lisätietoa sen käyttämisestä löytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/interface.html.

Sarjalliikenneportista saa muutaman ulkostulolinjan ja useampia siisääntuloja sekä lisätietoa tästä portista löytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/interface.html. Jotta voisit kätevästi ohjata omia laitteitaisi rinnakkais- ja sarjaliikenneportin avulla ohjelmasi täytyy ohjata näitä portteja suoraan ohittaen käyttöjärjestelmäkutsut. Tämä toimii helposti DOSssa ja 16 bittisissä Windows-ohjelmissa, mutta aiheuttaa ongelmia moniajoakäyttöjestelmissä (Windows95, Windows NT, OS/2, Linux).

Millaisella yksinkertaisella kytkennällä voisin ohjata relettä jonkun tietokoneen ulostuloportin kautta ?

Oletusarvona voidaan pitää, että tietokoneen ulostulo (rinnakkais- tai sarjaportti) ei jaksa suoraan ohjata relett (saattaisi jaksaa joitain hyvin pienivirtaista mallia). Seuraavalla yksinkertaisella kytkennällä saa ohjattu esimerkiksi relettä: 

jännitesyöttö
      o------+--KUORMA-+
             !         !
             +----!<!--+X
                       ! c
 signaali           b !/    Transistori
       o--VASTUS-+----!    
                 !    !>\ e
                 !      !
                 +-!<!--+
   maa                  !
     o------------------+
Komponenttiarvot:
  • Diodit: 1N4148 (tai jokin muu piensignaalidiodi)
  • Transistori: BC547 tai BC337 (tai muu vastaava NPN transistori)
  • Vastus: 3.3 kOhm vastus (vähintään 1/4 W tehonkesto)
Tämä kytkentä hyväksyy sisäänsä ohjausjännitteitä jännitealueelta -25V ... +25V, joten se solvetuu sekä rinnakkais- että sarjaporteille. Positiiviset jännitteet yli 0.7 V saavat transistorin johtamaan, mutta tarvitaan noin 3V, että transistori johtaa kunnolla. Tuota pienemmät jännitteet saavat aikaan, että transistori ei johda. Kytkennän ohjaussignaali voidaan kätevästi ottaa esimerkiksi tietokoneen TTL tasoisesta lähdöstä (esim. kirjoitinportti). Myös RS-232C portin signaalitasot sopivat oikein hyvin tälle kytkennälle. Tämä kytkentä pystyy ohjaamaan maksimissaan 100mA virran suoraan (BC337:llä parisataa mA). Tämä riittää yleensä hyvin esimerkiksi releiden, pienten polttimoiden ja ledien ohjaukseen. Kytkentä on suojattu induktiivisten kuormien aiheuttamilta jännitepiikeiltä (ylempi diodi suojaa niiltä). Kytkennän positiivinen syöttöjännite voi olla joko tietokoneesta tai ulkoisesta virtalähteestä peräisin. Maksimi syöttöjännite on 25V.

Tätä samaa kytkentää voi soveltaa myös siihen, että tuo tietokoneeseen jännitesignaaleja ulkomaailmasta. Kytkemällä kuormaksi 1kOhm vastuksen, syöttöjännitteksi +5V tietokoneesta ja viemällä X-kirjaimlla merkitystä kohdasta johtimen johonkin tietokoneen TTL tasoiseen sisääntuloon, saa kätevästi signaaleja tietokoneeseen ilman suurta vaaraa rikkoa mitään. Sopivia sisääntuloja löytyy mm. Joystick-portista ja centronics-kirjoitinliitännästä.

Miksi jotkut vanhassa PC:ssä hyvin toimineet rinnakkaisporttiin kytkettävät kytkentäviritykset eivät toimi enää kunnolla uuden Pentiumkoneeni kanssa ?

Nykyisistä kirjoitinporteista hädin tuskin lähtee virtaa kuin 2-3mA, joten rinnakkaisporttiin kytkettävän piirin täytyy olla todella vähän virtaa kuluttava että se toimii. Joissain antiikkisissa XT-koneissa rinnakkaisporttista voi lähteä virtaa jopa 50mA. Jos kytkentä on tehty isompivirtaista rinnakkaisportia ajatellen, niin se ei välttämättä toimi uuden emolevyn kanssa kun sen antama virta loppuu kesken.

Toinen mahdollinen syy joidenkin kytkentöjen kanssa on, että nopeammassa koneessa kytkentää ohjaava ohjelma pyörii niin paljon nopeammin, että kytkennälle menevien signaalien sjoitukset menee ihan pieleen ja kytkennälle menevät signaalit eivät pääse oikein perille. Tämän korjaamiseksi tarvitsee yleensä muuttaa itse ohjelmaa (lisää viivettä sopiviin paikkoihin).

Miten saan RS-232 tasot sovitettua TTL tasoihin

RS-232 signallien sovittamiseen TTL tasoisiin kytkentöihin on olemassa valmiita piiriratkaisuja. perinteisesti RS-232 sovitinkorteissa on käytetty MC1488 linjapuskuria ja MC1489 vastaanotinta. Näiden ongelmana on että puskuripiiri tarvitsee +12 ja -12V käyttöjännitteet +5V lisäksi.

Useat valmistajat ovat suunnittelua helpottamaan kehittäneet pelkällä +5V käyttöjännittellä toimivia RS-232 lähetinvastaanottimia, jotka muodostavat +/-12V lähtöjännitteensä piirin sisään rakennetulla jännitenostimella. Tunnetuin tällainen piiri on Maximin valmistama MAX232, jossa on 2 lähetintä ja 2 vastaaotinta yhdessä kotelossa. MAX232 tarvitsee ympärilleen muutaman kondensaattorin toimiakseen.

Miten tietokonemonitorien virransäästö toimii ?

VESA Display Power Management Signaling Standard (DPMS) on standardi tavalle, jolla näyttökortti pystyy kertomaan virransäästöominaisuuksia sisältävälle monitorille milloin mikäkin virransäästötapa laitetaan päälle. Signallointi tapahtuu kytkemällä pois päältä joko vaaka- tai pystysynkronointisignaalit tai kummatkin. Alla oleva taulukko kertoo VESA DPMS:n eri toimintatilojen tärkeimmät ominaisuudet (lähde: TJ Byers, Green PCs, Electronics Now, May 1995). 

                NORMAL          STANDBY         SUSPENDED       OFF
H-sync          On              Off             On              Off
V-sync          On              On              Off             Off
Power level     100%            80%             <30W            <8W
Nutek-virransäästön toiminta perustuu siihen ideaan, että näytönsammuttajat tyypillisesti muuttavat ruudun mustaksi. Nutek-virransäästö-ominaisuudet sisältävä monitori toimii siten, että kun ruutu on riittävän pitkään mustana (ei sinistä värisignaalia), se kytkee monitorin virransäästötilan päälle. Kun monitoriin syötetöön taas jotain muuta kuin mustaa, niin monitori palaa taas normaaliin toimintatilaan.

Onnistuuko tietokoneen monitorin etupintaan tulleen naarmun korjaaminen mitenkään kotikonstein ?

Tietokonemonitorin ruutuun tulleen naarmun korjaaminen on aika hankalaa. Jo pelkästään lasiin tullut naarmu olisi vaikea paikata huomaamatta, mutta tietokonemonitoreissa ongelman tekee vieläkin hankalammaksi monitorien etulaissa oleva heijastuksia vähentävä kalvo. Valitettavasti tuon kalvon paikkaaminen ei oikein onnistu millään kotikonstilla. Yleensä nuo kalvot tehdään tyhjiöhöyrystyksellä tai vastaavalla menetelmällä, jolloin koko pinta pitää aina pinnoittaa kerrallaan. Lisäksi tuo putki on niin suuri esine, että sellaisen pinnoittaminen missään maksaa helposti uuden monitorin verran tai enemmän.

Eli pinnoitteessa olevalle naarmulle ei voi tehdä yhtään mitään. Tietokonemonitoreissa ei voi mitään lasinkiillotusjippoja käyttää, koska käytännössä kaikki tietokonemonitorien kuvaputket on pinnoitettuja, jolloin varsinaisen lasin silittäminen ei onnistu pintaa poistamatta.

Vaikka montorissa ei olisikaan kalvoa tai se poistetaan, niin suuren lasipinnan kiillottaminen on erittäin hankalaa ja työlästä. Se vaatii oikeat aineet ja oikean tekniikan sekä taitoa. Lisäksi homman onnistuminen riippuu kokonaan lasilaadusta. Hionta-aineita myy esimerkiksi Teknofokus. Sen myymillä aineilla hiontaan ja kiilloitetaan kaukoputkissa olevia peilejä. Aineen nimi on Ceriumoksidi 50g (maksaa n. 3 euroa). Toinen mahdollinen aine voisi olla hieno (timantti)hiomatahna, jota saa vaikka laakerikaupasta tai kunnon työkalukaupasta (kallista mutta riittoisaa). Mitkään CD-levyjen hiomiseen tehdyt kiillotusaineet eivät ole laseille sopivia, koska lasia on paljon kovempaa ja käyttäytyy erilailla kuin CD-levyjen muovit.

Jos kuvaputkessa oleva naarmu haittaa käyttöä, ratkaisu- malleja on kaksi. Ensin voi kysäistä kotivakuutukselta, sitähän varten ne ovat. Ja jos ei tälle tielle halua/voi mennä, tuon kolon täyttäminen jollain sopivalla läpinäkyvällä täytteellä vähentää ainakin häiritsevimpiä heijastuksia. Tuulilasiliikkeet ja kamerakorjaajat voivat osata kertoa lisää. Tyypillisesti tälläiset täyteaineet ovat erikoislakkoja.

Mistä löydän tietoa PCMCIA korttien toiminnasta ?

PCMCIA-korttien virallinen nimi on nykyään PC-Card. Niistä löytyy tietoa osoitteesta http://www.pc-card.com/.

Miten voisin toteuttaa kotiverkon kotona oleville tietokoneille ?

Tapojahan on paljon. Halvin on todennäköisesti etsiä jostain ilmaisia tai lähes ilmaisia koaksiaalikaapeliin perustuvia verkkokortteja ja rakentaa verkko niitten ympärille.

Parempi tapa on hankkia 10BaseT-kortteja (kyttävät ohutta parikaapelijohtoa) tai jopa 100BaseT -kortteja. Nekään eivät monta sataa kappaleelta maksa. Korttien yhdistämiseksi tarvitset keskittimen (HUB tai kytkin).

Millaisen kaapelin tarvitsen kahden 10Base-T ethernet kortin liittämiseksi suoraan toisiinsa ?

Kaksi 10Base-T Ethenernet-korttia voidaan liittää toisiinsa crossover-kaapelin välityksellä. Kyseisen kaapelin kytkentä on seuraava: 

           TD+  Pin 1 -------------------- Pin 3  RD+
           TD-  Pin 2 -------------------- Pin 6  RD-
           RD+  Pin 3 -------------------- Pin 1  TD+
           RD-  Pin 6 -------------------- Pin 2  TD-
Sama kaapelikytkentä toimii hyvin myös 100Base-TX Ethernetin kanssa. Jos omaat kaapelinpuristuspihdit, niin kaapeli syntyy hyvin omila työkaluilla. Kaapeleleita saa tietokonekaupoista valmiina (tosin yleensä paljon normaalia suoraa kaapelia kalliimpaan hintaan) nimellä "ethernet-ristikaapeli" tai "ethernet cross over cable".

Miksi itsetehdyssä 10 metrin RJ-45 liittimillä varustetussa kaapelissa ei 100 megaa kulje hyvin läpi ?

Yleisin ongelma itse viritetyissä kaapeleissa ovat huonot liitokset ja ns. split-pair eli samaan pariin tarkoitettu data kulkee eri pareissa. Ja valitettavasti noita väärintehtyjä kaapeleita tulee vastaan luvattoman usein, ja ihan ammattipiireissä! Tälläinen split-pair kaapeli toimii yleensä jotenkin lyhyillä etäisyyksillä (pari metisä) ja pienillä nopeuksilla (10 Mbit/s), mutta hämäriä ongelmia alkaa tulla 100 megan nopeuksilla.

Oikea johdotus (eräs yleinen tapa) tehdä kaapeli: 

1 white/orange
2 orange
3 white/green
4 white/blue
5 blue
6 green
7 white/brown
8 brown
Toinen mahdollisuus on T 568 A, jossa värit ovat: 
1 white/green
2 green
3 white/orange
4 blue
5 white/blue
6 orange
7 white/brown
8 brown
Ainoa missa kantsii olla tarkkana, notta kayttaa samaa varikoodausta kaapelin kummassakin paassa. On naas omakohtainen kokemus notta ristikytkennassa teettaa hieman ylimaaraista tyota jalkeenpain. Tarkoilla väriellä ei ole merkitystä, kunhan oikeat nastat kytketyy aina samaan pariin ja samannumeroiset nasta kytkeytyy toisen pään liittimessä samaan nastaan.

Miten IBM:n kannettavissa tietokoneissa oleva tappihiiri toimii ?

Tuolla kumisen tapin alla on neljä paineentunnistinta, jotka muuttavat resistanssiarvoaan niihin kohdistuvan paineen mukaan. Kun ohjaat tappia eri suuntiin niin noihin eri pisteisiin koostuvat paineet muuttuvat. Hiiren elektroniikka mittaa noiden paineanturien vastuksen ja muttaa sen dgitaaliseksi luvuksi. Tuo paineesta kertova luku muutetaan sitten normalain hiiren liikutusnopeudeksi (kuinka nopeasti paikkalaskureita vähennetään tai kasvatetaan) sopivan vasteen tuottavan taulukon mukaan (lineaarinen paine->nopeus muutos ei anna kamalan hyvää tulosta käytössä).

Tuo tappihiiri on hyvin yksinkertainen IBM:n tutkimuskeskuksen käytettävyyslaboratoriossa tehty keksintö joka on osoittautunut hyvin toimivaksi osaksi IBM:n kannettavia mikroja.

Miten PS/2 hiiren saa kytkettyä sarjaporttiin ?

PS/2 hiiri ja sarjahiiri on tietoliikenteen osalta aivan eri tavoin toimivia hiiriä (eri signaalitasot ja erilaiset protokollat, lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/~then/mytexts/hiiri.html). Eli pelkästään liitintä vaihtamalla PS/2 hiirtä ei saa toimimaan sarjaportissa eikä toisin päin.

Tilannetta sekoittamaan jotkut vamistajat (mm. Logitech ja Microsoft) ovat tehneet hiiriä joihin on sisään rakennettu sekä PS/2 hiiren että sarjahiiren toiminnat (toisen hiirityypin tarvitsemat signaalit on sijoitettu liittimessä normaalisti käyttämättä oleviin nastoihin). Tällainen kaksi toimintatilaa omaava hiiri voidaan siis kytkeä toiseen liitäntään valmistajan tekemän adapterin avulla. Jos hiiren mukana ei toimiteta adapteria, niin silloin hiireen ei myöskään ole tehty adapterin vaatimia lisätoimintoja (toisen hiirityypin vaatimat signaalit vapaisiin nastoihin).

Nämä adapterit on valmistajakohtaisia ratkaisuita ilman standardeja, joten ei ole mitään takuita että joku toisen valmistajan adapteri toimisi sinun hiiresi kanssa (saatika sitten joku yleisadapteri). Olen kerännyt hiukan tietoa noiden adapterien rakenteesta osoitteeseen http://www.hut.fi/~then/mytexts/hiirisovitus.html

Mistä löydän ohjeita ISA-väyllään asennettavan kortin suunnitteluun ?

Osoitteista http://www.hardwarebook.net/connector/bus/isa_tech.html ja http://www.hardwarebook.net/connector/bus/isa.html löytyy tarppeellinen tieto ISA-väylän toiminnasta. Esimerkkikytkentä 8255 piiriperustuvasta I/O kortista löytyy osoitteesta http://www.iki.fi/pam/isa8255/.

ISA-väylän korttien kokeiluja varten neuvoisin hommaamaan vanhan 286, 386... emolevyn, niin ei tule taloudellisia tappioitakaan mokatessa.

Miten voin leikata piirilevyn ISA-kortin muotoiseksi ?

Lasikuitupohjaista piirilevyä voi leikata peltisaksilla. Leikkaamista auttaa, jos porailee ensin poralla tuon leikattavan muodon mukaan reiikiä ja sitten vaan leikkaa levyä. Loppuviimeistelyn voi tehdä sitten naulaviilalla. Pertinax-levyä ei kannata suoraan yritätä peltisaksilla leikata, koska se murenee helposti kylmänä (jos lämmittää tarpeeksi, niin sitten voi ehkä yrittää).

Kotivirittäjälle yksi halpa keino on käyttää jotain vanhaa i/o- tms. korttia pohjana omille viritykseille. Siinä ISA-väylään menevät foliot varmasti oikealla rasterilla, kiinityspelti valmiina, usein jopa sopiva liitinkin takana valmiina. Halutessasi voit ottaa pois tarpeettomat komponentit ja laittaa tilalle omia. Jos oma kytkentä on monimutkaisempi, voi kortin kylkeen kiinnittää toisen piirilevyn esim. korotustapeilla, ja vetää siitä tarvittavat johtimet sitten tehdastekoiselle levylle.

Miten saan rakennettua äänikorttiini optiden digitaaliaudio-ulostulon ?

Jos äänikortissasi on jo olemassa digitaalien S/PDIF ulostulo normaalilla koaksiaalikaapeliliitännällä, niin voit muuttaa sen optiseksi osoitteesta http://www.iki.fi/rusa/opticalo.html löytyvällä kytkennällä. Jos äänikortissasi ei ole missään (edes piirilevyllä) S/PDIF ulostuloa, niin ei yleensä maksa vaivaa yrittää lisätä sitä sinne jälkeenpäin.

Miten voin ohjata verkkojänniteisiä laitteita rinnakkaisportilla ?

Verkkojännitteisten laitteiden ohjaamiseen parhaita komponentteja ovat releet ja puolijohdereleet. Nämä ovat tarkoitukseen tehtyjä komponentteja jotka toimivat luottavasti ja tarjoavat sähköturvallisuuden vaatiman erotuksen verkkojännitteestä. Voit tehdä pienen releohjaimen joka ohjaa tarvittavia releitä. Joitain pienellä ohjausvirralla toimivia puolijohdereleitä saattaa pystyä ohjaamaan suoraan kirjoitinportistakin.

Esimerkiksi seuraavalla kytkennällä onnistuu releen ohjaaminen kätevästi: 

                             Vcc
                              |
                              +------+
                              |    __|__
                            Relay   /^\  Diode 1N4002
                             Coil  /---\
                              |      |
                              +------+
                              |
                           | /
                 4.7K    B |/  C
parallel port >-\/\/\/\/---|        NPN Transistor: BC547A or 2N2222A
data pi                    |\  E
                           | V
                             |
parallel port >--------------+
                          Ground
Ulkoinen käyttöjännite (Vcc) valitaan sitten releen kelan jännitteen mukaan (ei kuitenkaan yli 30V suuruiseksi). Lisää esimerkkejä löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/Misc/Electronics/circuits/parallel_output.html.

Kaikkein turvallisin on käyttää valmiita releitä. Eli osta rele, joka on suunniteltu verkosähkön ohjaamiseen (kärjet kestää 230V AC ja tarpeeksi virtaa, tarpeeksi eristystä kelan ja koskettimien välillä). Laitat sitten koskettimet ohjaamaan verkkolähtöä ja releen kela kiinni tuohon printteriportin kytkentään. Turvallisinta pistotulppaliitäntäisissä virityksissä on, että katkaiset ohjattavalle laittelleelle menevistä verkkojohdoista kummatkin kaksoiskoskettimille varustetulla releellä: 

             _____
~230V o------o : o-------o
               :
               :          Kulutuslaitteet
             _____
0 V   o------o : o-------o
               :
      o---+    :
          |    :
ohjaus |¯¯¯¯¯|..
        ¯¯|¯¯
      o---+

Kytkennän sisääntuloon on sitten hyvä laittaa sulake suojaamaan oikosulkutapauksissa. Sulake on ainakin tarpeen, ellei rele ja kytkennän verkkopuolen johdotus ole tehty kestämään verkkopistokkeen pääsulakkeen kautta tulevaa oikosulkuvirtaa (sulakkeen jopa 16A, ja hetkellinen oikosulkuvirta paljon tätä isompi). Esmillä on ainakin ihan näppäppäriä releitä jotka kestävät verkkojännitteen, virtaa 16A ja niissä on näppärät ruuvikkiinnikkeet johdoille

Jos relee ohjaamaa kuormaa on tarpeen hyvin usein kytkeä paalle ja pois (esimerkiksi vilkkuvalo), niin kannattaa käyttää normaalin sähkömekaanisen releen tilalla puolijohderelettä. Puolijohdereleitä saa elektroniikkakaupoista, mutta tuppavat pienitehoisimmatkin (parin ampeerin virrankesto) maksamaan 8-10 Euroa. Yksi kytkentäkaavio oman puolijohdereleen rakentamiseen löytyy osoitteesta http://www.sci.fi/~jpoyry/triac.gif ja selitykset siitä osoitteesta http://www.sci.fi/~jpoyry/triac.txt.

Kannattaa muistaa. että verkkosähkölaitteita rakennettaessa pitää huolehtia aika suuresta määrästä turvallisuuteen liityviä asioita. Eristysten pitää olla tehty kunnolla, riittävät etäisyydet osien välillä, johdot kunnolla kiinni, vedonpoistot, oikeat maadoitukset, riitävän paksut johdot, riittävä johtojen eristys, johdot eivät pääse vaurioitumaan laitteen sisällä tai läpivieneissä, paloturvallisuus, laite tehty mekaanisesti tarpeeksi tukevaksi, kytkennät tehty varmasti oikein ja turvamääräysten mukaan jne.

Onko mahdollista rakentaa laitetta jolla voisi kaksiasentoisella kytkimellä ohjata oheislaitteiden kytkentää ?

Ilmiselväti tälläisen laitteen rakentaminen on mahdollista, kun sellaisia on kaupankin, tosin monesti aika kalliiseen hintaan (mahsavat jopa tuhansia markkoja). Jos haluat kytkimellä kytkeä näytön, näppäimistön ja hiiren, niin kytkentä ei ole enää mikään triviaali.

Näyttökytkimen rakentaminen ei ole suuri vaiva. Voit pitää kummankin monitorin maajohdot koko ajan kytkettynä, mutta vaihdat moninapaisella vaihtokytkimellä signaaleita tietokoneiden välillä (mikä menee monitoriin). Periaatteessa tälläinen toimii oikein kivast ja laitteita on saatavana valmiinakin parilla satasella. Kytkimen ongelmiksi saattaa muodostua kuvanlaatu, koska tuon kytkinboksin impedanssisovitusongelmien ja huonojen liitosjohtojen ansiosta monitorin kuva saatta huonontua selväsi kun se menee kytkinboksin läpi. Myös Plug-and-Play-ominaisuuksien kanssa voi tulla ongelmia, ja parasta on aina konetta bootattaessa pitää huoli, että monitori on siinä boottihetkellä kiinni.

Näppäimistö ja hiiri ovat sarjaliikennevempaimia, joten niiden jakamiseksi tarvitaan logiikkaa eikä se onnistu ihan helposti. Hiirelle ja näppäimistölle on joskus kaupattu mekaanisia kytkinbokeja, joilla vain vaihdetaan nuo hiiren ja näppäimistön nastat koneiden kesken. Tälläisten kytkentäpurkkien käyttäminen ei ole suositeltua, koska tälläinen suora johtojen vaihto aiheuttaa helposti näppäimistön sekoamista, tietokoneiden satunnaisia lukkiutumisia ja pahimmassa tapauksessa laitevaurioita. Joskus tuurilla näppäimistönkin (DIN) kytkeä koneeseen sen päällä ollessa niin että kaikki toimii, mutta huonolla tuurilla tässä rikkoo näppäimistöohjaimen emolevyltä.

Jos päädyt lopuksi valmiin kytkimen hankkimiseen, niin ainakin Black Box tekee valmiita purkkeja ja niitä Suomessa edustaa Betech Data.

Miten teen PC:stäni yksinkertaisen lämpömittarin ?

Tietokoneella voidaan mitata lämpötiloja usealla eri tavalla:

  • 1) Erittäin yksinkertainen, mutta samalla erittäin epälineaarinen ratkaisu on käyttää NTC-vastusta peliohjainportissa. Tämä ratkaisu sopii silloin kun tarvitaan vain likiarvoa. Pienellä BASIC-ohjelmalla ja alle euron NTC-vastuksella tekee yksinkertaisen lämpömittarin tai termostaatin vaikka pakkasvahdiksi.
  • 2) Smartecin SMT160-30 -piiristä tulee lämpötila ulos PWM:nä eli pulssinleveysmodulaationa. Kytkentä tehdään suoraan rinnakkaisporttiin ja lämp|tilaa lukemaan esimerkiki BASIC- tai C-ohjelma. Tarkkuus piirillä on 0.7C ja mittausalue -45C - 130C. Piiriä voi tiedustella mm. Probytestä.
  • 3) Helppo ja suht' yksinkertainen tapa on käyttää Dallas Semiconductorsin valmistamaa DS1820-lämpötila-anturia. Anturi käyttää Dallasin omaa 1-wire tiedosiirtotapaa, jossa on käyttöjännitteen ja maan lisäksi vain yksi datapinni. Kytkentä voidaan tehdä tietokoneen rinnakkais- tai sarjaporttiin muutamasta komponentista koostuvan adapterin avulla. DS1820-anturin tarkkuus on +/- 0.5C ja mittausalue -55C - 125C. Hintaa piirillä on ostopaikasta riippuen noin 10 euroa. Piiristä on olemassa myös uusi parannettu versio koodilla DS18S20.
  • 4) Lähes vastaavanlainen lämpötila-anturi voidaan tehdä Nationalin LM75-piirillä, joka perustuu I2C-väylään. Liikenn|inti tapahtuu kahdella datalinjalla: kellolla ja datalla. LM75 liitetään yleensä rinnakkaisporttiin omalla adapterillaan, joka löytyy piirin datalehdestä. Tarkkuus piirillä on +/- 2C ja mittausalue -55C - 100C. Hintaa piirillä on noin 6 euroa.
  • 5) Todellista tarkkuutta haluava tai rakentelusta pitävä voi rakentaa lämpömittarinsa myös ihan palasista. Laadukas lämpömittari voisi koostua esimerkiksi Nationalin LM135-anturista, operaatiovahvistimesta ja Maximin MAX187-sarjamuotoisesta A/D-muuntimesta.
  • 6) Monissa uusissa PC:n emolevyissä on valmiina paikka lämpöanturille. Eli jos emollasi on paikka lämpöilmaisimelle (RT header tms.), niin ostat siihen sopivan termistorin ja homma on sillä selvä. Softankin saa valmiina. Esim. Abitin BM6 emoilla paikan nimi on RT2 header, ja siihen tulee 10k termistori. Hintaa alle euron. Se on tietysti tarkoitettu kotelon sisälämpötilan mittaamiseen, mutta mikä estää vetämästä ulos kotelosta.
  • 7) Rakennat ulkoisen lämpömittaripurkin joka koostuu sopivasta pienestä mikrokontrollerista ja siihen liitetystä lämpömitauskytkennästä. Rakennat tämän kytkennän sellaiseksi että se menee kiinni johonkin sopivaan tietokoneen porttiin (esim. sarjaportti on ihan sopiva tähän).

Yksinkertaisimmillaan voit siis mitata lämpötiloja kytkemällä kaksi NTC-vastusta PC:n joystick-porttiin. Näin saat toisen NTC:n vastuasrvon luettu joystickin X-koordinaattina ja toisen Y-koordinaattina (kummassakin X- ja Y-liitännässä pitää olla joku vastus tai muuten kone luulee että siihen ei ole liitetty joystickia). Johtuen PC:n joystickportin toteutuksesta tälläisestä lampömittarista ei saa tarkkaa. Hyvällä algoritmilla ehkä saavutettavissa muutama asteen tarkkuus. NTC:n arvo ei ole kriittinen, kokeilla voisi esimerkiksi 50 tai 100 kilo-ohmin vastusta. Lisätietoa aiheesta löytyy osoitteista http://www.helsinki.fi/~aohamala/joystick/peliportti.htm ja http://www.hut.fi/Misc/Electronics/docs/joystick/pc_circuits.html#temperature.

Suomenkielistä peliporttiin liitettävistä antureista löytyy osoitteesta http://www.helsinki.fi/~aohamala/joystick/peliportti.htm.

Esimerkki DS1820-lämpötila-anturin liitämisestä sarjaporttiin löytyy tietoa osoitteesta http://www.sunpoint.net/~thermometer/. Ehkä paras mittausohjelma tälle anturille on Nexuksen Digitemp-ohjelmaa. DS1280-piiri on pakattu transistoria muistuttavaan kolmijalkaiseen TO-92-koteloon, joten piirin valaa helposti epoksilla pieneen metalliputkeen tai vastaavaan. Piirin suojaaminen kosteudelta on muuten tärkeää, koska tälläkin alueella on usein valitettu DS1820:n lämp|tilan "valumisesta". Antureita voidaan kytkeä myös useita samaan adapteriin rinnan ensimmäisen anturin kanssa.

Miksi PC:n sarjaportti ei vastaanota kunnolla 5V:lla toimivan mikrokontrollerin lähettämää sarjadataa ?

PC:n sarjaportti on suunniteltu toimimaan RS-232-standardin mukaan, mikä määrittelee, että datalinjassa tila 0 on jännite välillä +3..+15V ja 1 on jännite väliltä -3..-15V. Osa PC:n sarjaporteista tunnsitavat 0V jännitetason ykköseksi. Tuolla välillä (siis nollan lähellä) tasoa ei ole määritetty, mutta häiriösiedon parantamiseksi vastaanottimen annon ei pitäisi muuttua. Tällöin siis saadaan tuo kuusi volttia ylimääräistä häiriömarginaalia keskellä.

Toisin sanoen vastaanotin vääntyy nollaksi, kun jännite ylittää +3 V. Tämän jälkeen vastaanotin vääntyy ykköseksi, kun jännite alittaa -3 V. Jos käytössä on vain yksipuolinen käyttöjännite, tuota ykköstä ei saada ikinä vastaanotettua tälläisellä sarjaportilla.

Jotekut vastaanottimet toimivat "väärin" eli sanovat nollajännitettä ykköstasoksi. Tällöin -- kuun vaiheesta ja muusta vastaavasta riippuen -- kommunikaatio toimii yksipuolisellakin käyttöjännitteellä.

Miten teen tietokoneeseen yhdistettävän EEG-laitteen ?

Ensiksi varoitus: Kaikki ihmisen ihoon kiinni tulevat kytkennät on potentiaalisesti kovin vaarallisia, koska muutamankin voltin jännite juotuessa yvin ihossa kiinni oleviin antureihin voi saada aikaan hyvin ikäviä seurauksia, jopa tappaa. Erityisen vaarallisia kytkentöjä ovat siis kaikki pään ja sydämen toimintaa mittaavat kytkennät (kuten juuri tuo EGG). Tietokoneeseen liittäminen tekee yleensä kytkennöistä vieläkin vaarallisempia, koska ei ole mitään takeita että tietokoneesi runko olisi turvallisesti maadoitettu (110V kelluva jännite rungossa saa ikäviä aikaan). Jos meinaa kokeilla tällaisilla mitta laitteilla, niin tee kytkennät turvallisesti, käytä ainoastaan paristovirtalähdettä ja erota ne galvaanisesti kaisista muista laitteista.

Mittauspiiri on syytä tehdä toimimaan turvaalisesti kaikissa vikatilanteissa, niin että mikään vikatilanne ei saa paristojännitettä sydämen anturien välille. Tähän auttavat korkeaimpedanssiset elektrodit tai riittävän isot vastukset matalaimpedanssisten antureiden kanssa sarjassa. Näistä aiheutuu valitettavasti lisää häiriöitä mittauksiin.

Vaadittava 100 uV signaalin mittaus on vaikeaa silloin, kun mitattavassa kohteessa on esimerkiksi 10 V yhteismuotoista 50 Hz häiriöjännitettä vahvistinta kiusaamassa. Häiriöjännitteen vähentämiseksi on olemassa kytkentä, jolla mitattavan henkilön isovarpaaseen kiinnitetystä elektrodista syötetään yhteismuotoinen jännite takaisin vastakkaismerkkiseksi käännettynä. Lisätietoja tästä löytyy esimerkiksi biofysiikan oppikirjoista ja alan datalehdistä (kannattaa katsoa ainakin Burr-Brown ja Analog Devices). Sähkösuojattu huone tai mittauksen tekeminen optisesti erotetulla kannettavalla tietokoneella Faradayn häkissä helpottaisi kummasti 50 Hz:n ongelmia.

Jotta mittauksesta tulisi mitään, pitää käyttää differentiaalikytkentöjä joka paikassa jossa vielä liikutaan mikrovolttialueella. Taikasanalla "instrumentation amplifier" löytynee asiaan liittyviä application noteja.

Mikähän olisi näppärä tapa ohjata 12 voltilla toimivaa cmos logiikkaa 5 voltin TTL logiikalla ?

Sellaista yleisnäppärää ja hienoa tapaa tuohon ei oikein ole. Vastaus riippuu paljolti siitä, kuinka nopeaa signaalia haluat käsitellä.

Hitaille signaaleille helpoin tapa on käyttää MML:ää (Mickey Mouse Logic). Ohjaa TTL:llä n-kanavaisen FETin hilaa. FETin nielulta (D) vedetään vastus +12V:iin ja FETin lähde (S) vedetään maihin. Tämä kytkentä toimii yksinkertaisena invertterinä; kun hilalla on jännite, FET johtaa ja vetää vastuksen alapään maahan. Jos FET ei johda, vastuksen alapää on +12V:ssa. Vastus voisi olla väliltä 10k..100k.

Huono puoli tässä lähestymistavassa on hitaus. Pienempi resistanssi nopeuttaa kytkentää, mutta samalla virrankulutus lisääntyy. TTL:n kanssa tuon FETin valintaan kannattaa my|s kiinnittää huomiota, jotta se johtaa riittävästi pienelläkin hilajännitteellä (2.4V).

Myös tavallista bipolaaritransistoria voi käyttää TTL:n kanssa. Tässä tapauksessa transistorin emitteri (E) kytketään maahan ja kollektorila (C) vedetään tuo ylösvetovastus (10..100kohm) +12V jännitteeseen. Transistorin kannalle (B) tuodaan ohjaussignaali vaikka 10..100 kohm vastuksen läpi.

Symmetrisempi tapa hoitaa tämä sama asia on käyttää analogikomparaattoria. Komparaattorin invertoivaan ottoon kytketään kynnysjännite (esimerkiksi 1.8 V), ja muunnettava signaali tuodaan ei-invertoivaan ottoon. Komparaattorin käyttöjännitteeksi otetaan +12 V. Oikein hienosti tehtynä tuohon voi rakentaa vielä hieman hystereesiä. Jos virrankulutus ei ole ongelma, tähän voi valita juuri niin nopean komparaattorin kuin mieli tekee. Tosin hinta voi sitten olla ikävä, jos signaaleja on monta.

Puhdas CMOS-ratkaisu on käyttää tarkoitukseen tehtyjä tasonsiirtopiirejä. Pienellä etsimisellä löytyi kolme erilaista: 4000-sarjassa on 40109 ja 14504, lisäksi Linearilla on LTC1045. Ainakin tuo 14504 on kohtuullisen yleisesti saatavissa. Niissäkin on tosin hitaat signaalien nousureunat.

Mikä olisi sopiva potentiometri PC:n rattiohjaimeen ?

Periaatteessa noin 100 kohm potentiometri on sopiva rattiohjaimeen. Tälläisellä potentiometrilla ratti saa koko arvoalueensa noin 270 asteen käännöksellä (tyypillinen potentiometrien kääntösäde). Periaatteess rattiohjaimen pytyy tekemään normaalill halvalla hiilipotentiometrilla, mutta siitä ei tule kovin pitkäikäistä, koska vastusmateriaali on hiiltä ja kuluu nopeasti. Ainut oikea vastusmateriaali tälläiseen kulutuksen kestoa vaativaan käyttöön on CERMET-potentiometri, koska siinä oleva keraaminen vastusmateriaali kestää kulutusta paljon paremmin kuin hiili.

Kuinka pitkä voi USB-liittimeen liimeen liitettävä kaapeli olla ?

Yhden kaapelin maksimipituus on 5 metriä. Pidemmälle on mahdollista päästä, jos omalla virtalähteellä varustettuja hubeja ketjuttaa useampia, niiden jokaisen välillä voi olla maksimissaan tuollainen 5 metrin kaapeli. USB-liitäntä on tarkoitettu lähinnä yhden huoneen sisällä tapahtuvaan tiedonsiirtoon, mutta saa sitä tuolla tavalla hieman venytettyä.

Mitä tapoja on vaimentaa PC:stä lähtevää melua ?

Tuulettimet (virtalähteen ja prosessorin) ovat monessa PC-systeemiss pääasiallisia melunlähteitä. Tullettimistä lähtee ilamn huminaa ja vähän epätaspainossa olevat tuulettimet (esim. hyvin pölyiset tai muuten huonot) voivat lisäksi aiheuttaa tärinää PC:n runkoon. Tämän lisäksi jotkut kovalevyt synnyttävät kuultavaa melua pyöriessään.

Seuraavia menetelmiä on eri foorumeissa suositeltu. Tapa tapa on sopiva yhdistelmä noista menetelmistä sekä niiden eduista ja haitoista. Kannatta muistaa että oma tietokoneen virittäminen on AINA riskihommaa, joten kannattaa suhtautua varauksella näihinkin vinkkeihin, varsinkin jos oma kone on henki ja elämä.

  • Vaihda prosessorituuletin hiljaisempaan
    • + Tehokas tapa jos prossutuuletin on äänekäs
    • - Pitää löytää se hiljainen tuuletin
    • - Tuuletin maksaa useita kymppejä
    • - Vaihto ei aina ihan helppo operaatio
  • Vaihda kovalevy hiljaisempaan malliin niin sen metele hiljenee
    • + Tehokas tapa hiljentää konetta jos kovalevy on äänekäs
    • - Maksaa rahaa helposti tonnin luokkaa
    • - Aina ei ole helppo löytää mikä kovalevy on se hiljainen malli
  • Asenna kovalevy runkoon sitten että levyn ja rungon välissä on kumitassut vaimentamassa
    • + Vaimentaa levystä runkoon kulkeutuvaa ääntä
    • - Aiheuttaa kovalevylle normaalia voimakakampaa kuumenemista koska lämpöä ei pääse johtumaan runkoon normaalisti
  • Vaihdetaan PC:n virtalähde hiljaisemmalla lämpötilaohjatulla tuulettimella varustettuun
    • + Hiljentää ääntä jos onnisut löytävän hiljaisen vastaan powerin äänekkään käytössäsi olevan tilalle
    • + Turvallinen ja helppohko projekti
    • - Maksaa rahaa muutaman satasen
  • Vaihda PC:n teholähteessä oleva tuuletin hiljaisempaan
    • + Hiljentää powerista lähtevää melua
    • - Hyvät tuulettimet maksavat helposti toista sataa
    • - Pitää löytää jostain sopiva tuuletin
    • - Vaatii teholähteen avaamista ja virittelyä sinne, joten mahdollinen sähköiskuvaara ja takuu menee
  • Pienennä teholähteen tuulettimen pyörimisnopeutta
    • + Hiljentää virtalähteen tuulettimen ääntä
    • - Vaatii PC:n poweriin koskemisen (sähköiskuvaara ja takuut menee)
    • - Vaatii elektroniikkavirittelyä
    • - Pienentää PC:n kotelossa virtaavaa ilmaa joten PC käy kuumenpana
    • - Liian suuri nopeuden vähemtäminen voi aiheuttaa PC:n ylikuumenemisen
    • - Hyvin hiljaisesti pyäriväksi asetettu tuuletin ei välttämättä aina käynnisty kun koneeseen laitetaan virta päälle
  • Sijoita PC kokonaisuudessaan omaan äänieristettyyn erilliseen kaappiin
    • + Tehokas menetelmä
    • - Kallis jos ostaa valmiin kaapin
    • - Vie tilaa tuntuvasti enemmän kuin pelkkä PC
    • - Riittävn ilmakierron aikaansaamien tuohon kaappiin voi olla hankalaa
  • Sijoita PC toiseen huoneeseen tai kaappiin ja käytä jatkokaapeleita
    • + Häiriölähde saadaan kauas pois joten ongelmat vähenee
    • - Tarvittavat kaapelit maksavat helposti satoja markkoja
    • - Videojatkokaapelit huonontavat kuvanlaatua aina jonkin verran, halvimmat pilaavat sen tosi huonoksi
  • Laita ohutta vaahtomuovia tai kumitassut tuulettimen ja koneen rungon/jäähdytysrivan väliin
    • + Vähentää runkoon kulkeutuvaa ääntä
    • - Vaatii aikamoista virittelyä
    • - Huonosti toteutettuna saattaa sotkea ilmankiertoa

Mistä saan tietokoneen kotelon äänenvaimennukseen sopivaa vaimennuslevyä ?

Autokäyttöön tarkoitettua vaimennuslevyä saa autotarvikeliikkeistä eri paksuuksina. Autotarvikkeista löytyy monenlaisia tehokkaita ja helppokäyttoisiä (varustettu liimatarrapinnalla) vaimennusmattoja. Vaimennuksessa kannattaa katsoa, mistä sinne koteloon työntää. Ei ainakaan kannata laittaa mitään helposti syttyvää vaahtomuovia tai vastaavaa.

Miten voi vaimentaa PC:n tullettimen ääntä ilman isompaa rakentamista ?

Jos ei mitään kummallisia äänenvaimennusrakenteita voi tehdä, niin oikeakstaan ainoiksi mahdollisuuksi jää tuulettimen vaihtaminen hiljaisempaan malliin (parempi laakerointi, mekaanisesti paremmin tasapainossa, parempi ilmavirran suunnittelu) tai tuulettimen kierrosnopeuden pudottaminen.

Jos menet tuulettimen kerrosluvun pudottamistielle, niin kannattaa varmistaa, että tuuletus riittää tuolla alhaisemmallakin nopeudella sekä tuo viritys ei voi auheuta tulannetta, että tuuletin ei pyöri ollenkaan kun sen pitäisi. Yksi yksinketainenviritys tuulettimen nopeuden hiljentämiseen on laittaa tuulettimen jännitesyötön kanssa sarjaan vastus. Tällöin pitää varmistaa, että tuuletin lähtee luotettavasti käyntiin myös tuon tuulettimen kanssa.

Lämpösäätöisen vastukseen perustuvan kytkennän voi viritellä vaikka suraavasti: 

     +12V ---+--POTENTIOMETRI-+----TUULETIN----- MAA
             |                |
             +----NTC---------+
Eli poverin 12V tuulettimeen kanssa sarjaan NTC-Potikka -rinnan kytkennän, 470ohm potikka ja 47ohm NTC. Pontentiometrilla saa säädettyä perusnopeuden kohdalleen ja NTC:n voi laittaa jonnekin kuumentuvaan paikkaa, joten jos tulee kuumaa, niin tuulettimen kierrosluku nousee.

Kytkennän toimivuus ei ole taattu kaikilla tuulettimilla, koska niiden ottamat virrat vaihtelevat. Jokainen kokeilkoon omalla vastuulla. Puuttuva tuuletus PC:ssä voi aiheuttaa komponenttien rikkoutumista ja pahimmassa tapauksessa tulipalon.

Miten voin varmistaa, että sarjavastuksella hiljennetty puhallin lähtee varmasti pyörimään kun kytken laitteeseen virran ?

Tasajännitteellä (tyypillisesti 12V) toimivat puhaltimet ottavat käynnityessään enemmän virtaa kuin normalisti pyöriessään, joten liian iso sarjastus saatta aiheuttaa, että ne eivät saa kännistyessään tarpeeksi tehoa. Yksi mahdollisuus varmistaa pyörimään lähteminen on antaa laitteen käynnistyshetkellä tuulettimelle täyysi käyttöjännite lyhyen aikaa. Yksi mahdollisuus toteuttaa se on laittaa sen virranrajoitusvastuksen rinnalle sopivan kokoinen elektrolyyyttikondensaattori. Kapasitanssi riippuu puhaltimen virrasta. Aluksi virta kulkee kondensaattorin läpi puhaltimen saadessa hetken täyden jännitteen, pikkuhiljaa hidastuu sitten sen vastuksen rajoittamaan arvoon. Hyvä kokeiluarvo testeissä voisi olla esimerkiski 4700 uF elektrolyyttikondensaattori.

Elektronisemman ratkaisun (tosin turhan monimutkainen moneen sovellutukseen) voi tehdä esimerkiksi seuraavalla tavalla: 


                                           +  V+
                                           |
                                           |
                                          | |
                                          | |KUORMA
                                          | |
                                           |
                                  +--------+
                                  |        |
                                  |        |
              C1             Q1   |        |  Q2
IN1         | |                |--          --|              IN2
+-----------| |-----+---------||<-|        |->||-------------+
            | |     |          |--|        |--|
                    |             |        |
                   | |            |       | |
                   | |R1          |       | |R2
                   | |            |       | |
                    |             |        |
                    |             |        |
                    |             |        |
                   ---           ---      ---
Kytkennän idea on lyhykäisyydessään seuraava:
  • 1. Tuulettimen tapauksessa tulot IN1 ja IN2 kytketään V+:aan.
  • 2. Kun koneen teholähde herää ja V+ nousee 12V:iin, ovat molemmat FETit Q1 ja Q2 johtavassa tilassa.
  • 3. Q2 on aina johtavassa tilassa, joten sen kanavaresistanssin ja vastuksen R2 avulla voidaan määrätä kuorman läpi kulkeva jatkuva virta.
  • 4. C1 ja R1 muodostavat RC-piirin, jonka aikavakion avulla voidaan määritellä Q1:n johtamisaika. Kun C1 on varautunut, ei sen läpi enää kulje virtaa, jolloin Q1:n Vgs laskee, ja lopulta Q1 lakkaa johtamasta.

Miten voin vaimentaa tietokoneen puhaltimen ääntä ?

Helpoin tapa monesti saada tietokoneen puhallin hiljaisemmaksi on hankkia uusi virtalähde, jossa on hiljaisempi lämpötilaohjattu puhallin.

Yksinkertaisin rakenteellinen melunvaimennus on niinsanottu "ääniloukku". Puhaltimen liikkuttama ilma johdetaan materiaalilla äänieristettyä solaa pitkin ulos ja sisään kotelosta.

Miten voin vaimentaa kovalvyn ääntä ?

Helpoin tapa, jos mahdollista on vaihtaa metelöivä levy hiljaisempaan. Jos kovaley sallii, niin voi koettaa asentaa kovalevyn koteloon kumimaton tai kumisten kannattien avulla kiinni, joten kovalevyn ääni ei pääse niin tehokkaasti PC:n koteloon (tätä ratkaisua käytetään joissain hiljaisissa PC-koneissa). Tässä menetelmässä on se vaara, etta se voi vaurioittaa joitain kovalevyjä pidemmän päälle. Monet nopeat levyt syövät sen verran virtaa, että ne varmasti kuumenevat liikaa, jos niitä ei ole ruuvattu johonkin minne ylimääräinen lämpö pääsee johtumaan (kotelo) eikä ilma kierrä.

Kannattaa siis tutkailla kovalevyn dokumentaatiota ennen kuin rupeaa tekemään vaarallisia virityksiä.

Voinko tehdä PC:lleni kotelon puusta ?

Puukotelon käyttöä kannattaa harkita kahdesti. Nykyisinhän esim. sähkölaitteiden koteloina ei saa enää käyttää palavia materiaaleja kuten puuta. Paloturvallisuuden takia voi olla järkevää välttää palavia rakenteita laatikkona sähkölaitteen päällä myös ulkoisena virityksenä. Asialle kannattaa ainakin uhrata ajatus tuolta kantilta.

Paloturvallosuusasioiden lisäksi puukotelossa ongelmaksi tulevat radiohäiriöt. Ilman metallikotelon antamaa suojaa PC:n elektroniikka säteilee melkoisesti radiotaajuisiä häiriöitä ja on herkkä myös ulkoisille häiriöille.

Miksi suorat INP ja OUTP käskyt sovellustasolta rinnakkaisportin ohjaamisen eivät ole hyvä ajatus ?

Riippumatta käyttöjärjestelmästä suora inb/outb sovellusohjelmasta on yleensä huono idea. Homma toimii vielä jotenkin MS-DOSsissa, mutta missään fiksummassa ympäristössä ei. Syitä on oikeastaan kolme:

  • 1. Moniajo. Jos ohjelmat sörkkivät suoraan noita I/O-osoitteita, tapahtuu todella ihmeellisiä, jos kaksi ohjelmaa tekee sitä samanaikaisesti.
  • 2. Rautariippuvuus. Esimerkiksi rinnakkaisportti ei aina ole samassa osoitteessa. Ylipäätään kukaan ei sinänsä lupaa, että rinnakkaisportti olisi aina edes toteutettu samalla piirillä. Sitä varten käytetään ajureita.
  • 3. Turvallisuus. Yleensä tavallisille käyttäjille ei kannata antaa oikeutta mennä sörkkimään suoraan rautaa. Vain systeemi saa kernel-ajureilla koskea rautatavaraan. Esimerkiksi NT antaa käteen virtuaaliportteja, ei todellisia portteja.
Ja kun nämä näkökohdat otetaan huomioon, todetaan, että melkein aina tarvitaan kernel-ajurit. Oli systeemi sitten Linux tai vaikka Windows NT.

Rinnakkaisliitännän ongelma on se, että vaikka siinä on noita bittejä mukavan paljon, sen ohjaaminen on rautariippuvaa. Sitä ei ole tarkoitettu varsinaisesti miksikään I/O-systeemiksi.

Windows 95:ssä muuten toimii myös suoraan I/O-portteihin luku ja kirjoitus ainakin rinnanportin osalta. 32-bittisten kääntäjien kirjastoista noita I/O-operaatioita ei tosin välttämättä löydy. Linuxissa ja NS:ssäkin saa ainakin osaa I/O-porteista koskettua sopivillä järjstelyillä. Lisätietoa asiasta löytyy osoitteesta http://www.hut.fi/Misc/Electronics/circuits/parallel_output.html.

Miten voin välittää omalta kytkennältä komentoja niin että ne näyttäisivät tulevan tietokoneen hiireltä ja näppäimistöltä ?

Tälläiseen menettelyyn on pari eri tapaa. Yksi mahdollisuus on rakentaa omat kytkennät matkimaan näppäimistön ja hiiren toimintoja. Näppäimistöä emuloi melko helposti jollain mikrokontrollerilla, tästä on esimerkkejä useilla webbisivuilla, esimerkiksi osoitteessa http://www.arne.si/~mauricio/PIC.HTM on esimerkki näppäimistön emuloinnista PIC:llä. Hiiren emulointi onnistuu myös hyvin helposti, ja tästä löytyy jopa esimerkkejä mikrokontrollerivalmistajien sovellusesimerkeistä. Esimerkiksi osoitteesta http://www.microchip.com/10/Appnote/Category/16C5X/00519/index.htm löytyy esimerkki PIC:lle ja osoitteesta http://www.national.com/an/AN/AN-681.pdf esimerkki COP800-mikro-ohjaimelle.

Toinen mahdollisuus on oman ajurin kirjoittaminen, joka lukee tiedot omasta kytkennästä ja välittää ne sitte muille ohjelmille/käyttöjärjestelmälle aivan kuin ne tulisivat oikeista hiirestä ja näppäimistöstä.

Eräs (vähän käytetty, mutta kätevä!) tapa on käyttää = tuota näppäimist=F6n ja hiiren emulointia varten olevaa rajapintaa joka on ainakin NT:llä = ja 95:lla. Periaatteessa tuo toimii siten että näppäimet ja hiiren = liikutukset lähetetään RS232-portin kautta koneelle. Asetukset moiselle l=F6ytyy Control Panel/Accessibility -kohdasta SerialKey -nimisenä. Tuolle on my=F6s = kiva dokumentointi olemassa jossain Microsoftin syövereissä ainakin. Joskus tollanen hakkaa mennen tullen esim. näppäimistön emulaation, etenkin kun myös hiirtä voi emuloida samalla! RS232-liikenne on lisäksi yleensä aika helppo toteuttaa. Tuo toimii käsittääkseni normaalin näppiksen ja hiiren rinnalla eli kätevä myös niille, jotka haluavat virittää koneeseensa kiinni useamman näppiksen ja/tai hiiren.

Lisäksi on olemassa vielä tavat raiskata näppäimistö ja lisätä ne omat nappulat olemassaolevien rinnalle. Kytkimiä ne näppäimetkin ovat. Saman voi thedä myös hiirelle.

Videopelikysymykset

Mistä saan mod-piirin Sonyn Playstationiin ?

Hevnet Oy myy näöitä piirejä ja webbisivut josta löytyy lisätietoa löytyvät osoitteesta http://www.hevnet.com/.

Mitä Sony Playstationiin asennettavalla MOD-piirillä saadaan aikaan ?

Kun Sony Playstationiin lisätään MOD-piiri, sillä voi pelata minkä tahansa aluekoodin pelejä, piraattipeliromppuja sekä itse poltettuja romppuja.

Mikä piiri on Playstationin MOD-piiri ?

MOD-piiri on esimerkiksi PIC 12C508 tai PIC 12C509 mikro-ohjainn, joita myydään tyhjänä elektroniikkakaupoissa (esim. Yleiselektroniika ja Probyte myyvät näitä). Sitten siihen ohjelmoidaan sisään ohjelma joka tekee siitä MOD-piirin. Näin toimivat MOD-piirien valmistajat.

Tuon MOD-piirin asentaminen ei ole ihan helppo toimenpide, vaikka piirien myyjät vatavatkin sellaista ymmärtää. Piirin asentamisessa pitää juottaa johtoja useiden pienten pintaliitospiirien jalkoihin, joten kapeakärkinen kunnollinen juottokolvi on todellakin tarpeen.

Onnistuuko mod-piirin asennus normaalilta ihmiseltä ?

Kyllä se onnistuu keneltä tahansa (patsi räppäkäpälät) vaan jos:

  • Omistaa hyvät asennusohjeet (saa mahdollisesti piirin mukana)
  • Ei pidä liika kiirettä
  • Omaa hyvät juottamistaidot
  • Ei käytä liian kuumaa kolvia
  • Ei käytä liikaa tinaa
  • Käyttää terävää kolvin kärkeä
  • Tekee työn huolellisesti
  • Varoo staattista sähköä
Nuonossa tapaiksessa räpeltämällä saa videopelinsä hajalle sellaiseen kuntoon, että sitä ei kannata enää korjata.

Milloin täytyy käyttää RGB-kaapelia Playstationin liittämiseen televisioon ?

Jos haluat pelata MOD-piirillä varustetulla Playstationillasi myös jenkkipelejä (NTSC-standadi) niin joudut käyttämään RGB-kaapelia ellei televisiosi osaa NTSC-4.34-standardin värejä.

Miten videopelin valopistooli toimii ?

Valopistoolissa on fototransistori tms, josta tulee pulssi silloin kun television kuvaa piirtävä elektronisuihku sattuu "tähtäimeen". Peli taas tietää missä kohdassa silloin ollaan, koska itse tuottaa sen kuvan.

Miten UPS-laitteet kommunikoivat PC:n kanssa ?

Monessa nykyisessä UPS-laitteessa on liitäntä jolla PC ja UPS-laite voiva kommunkoida keskenään esimerkiksi niin, että kun UPS huomaa varsinaisen verkkosähkön kadonneen, se voi tiedottaa PC:lle, että siellä oleva ohjelmisto voi suorittaa nätin PC:n alasajon.

Erissä UPS-laitteissa ja ohjelmistoissa (mm. PowerChute) on kaksi toimintamoodia: simple tai smart signalling.

Simple-tilassa ohjaus toimii yksinkertaisesti siten, että ohjelma kyttää yhden käyttelynastan signaalitasoa UPS:in sarjaportista. Tyypillisesti tällä kättelyllä saa aikaan kaksi tilaa: "Battery low" tai"Shutdown". Shutdown aiheuttaa nätin alasajon. Perässä eräs UPS-laitteissa käytetty nastajärjestys PC:n 9-nastaiseen sarjaporttiin: 

   Pin
    2  :  Mains Fail
    4  :  Common
    5  :  Battery Low
    6  :  Shutdown
Joissain toisissa tapauksissa käytettävät nastatat voivat olla DB-9 sarjaportissa 4,5 ja 8. Yksinkertaisimmat UPS-kaapelit vaan tiputtavat DTR-linjan alas kun käskevät koneen ajaa alas, eli DTR pinnin tilaa muuttamalla saa koneen sammumaan (mm. Windows NT:n UPS-tuki antaa valita aktiivisen tilan vapaasti). Lisää tietoa UPS-liitännöistä tietokoneeseen löytyy osoitteista http://garbo.uwasa.fi/ldp/HOWTO/UPS-HOWTO.html ja ftp://ftp.funet.fi/pub/linux/mirrors/redhat/redhat/current/doc/HOWTOS/UPS-HOWTO.

Smartmodessa UPS:i tosiaan vaihtaa tietoa PC:n kanssa sarjadatalla ja ohjelma voi piirtää hienoja käppyröitä akun tilasta, kuormituksesta, verkkovirran laadusta yms. Nämä smartmodet ovat tyypillisesti toiminnoiltaan UPS-valmistajasidonnaisia.

Tomi Engdahl <[email protected]>


Takaisin hakemistoon